Erosin kaksi päivää sitten ja olen onnellinen. Viiden vuoden piina on ohi.
Homma lähti liikkeelle niin,että olin muuttamassa juuri ulkomaille kun tapasin tämän naisen. Ehdimme viikon pyöriä yhdessä kun ensimmäinen "ero" oli edessä. Sovimme, että pidämme mitenkuten yhteyttä ja katsellaan miten hommat edistyy. Lentokentällä molemmat päästivät pienet itkut ja sen jälkeen edessäni oli uusi maa.
Aluksi kaikki huomioni meni uuteen maahan, mutta pikkuhiljaa pidimme enempi ja enempi yhteyttä. Tekstiviestein ja netin kautta. Homma lähti sujumaan siten, että hän kävi luonani 5-6 kertaa vuodessa ja niinä kertoina olimme kuin liimattuja toisiimme. Elimme "täysillä" ja istuimme iltaa tunnelmallisissa ravintoloissa yms. Koko maailma oli meidän puolella. Joka kerta kun hän lähti takaisin Suomeen ero oli tuskallinen. Istuin monta iltaa tyhjyydessä ja viestejä, kuinka kaipaamme toisiamme. Hän kertoi matkan olleen kuin tyhjässä putkessa istumista ennenkuin palasi kotiinsa, joka oli yhtä tyhjä. Haaveilimme ja fantasioimme yhteisestä paratiisista, jonne joskus yhdessä pääsemme.
Eron ajat olivat vain yhtä odottamista milloin taas tapaamme. Haaveilimme kaikesta mahdollisesta ja kaipaus oli sanoinkuvaamaton. Sitten kun vihdoin taas tapasimme niin kaikki kaipaus pakkaantui siihen muutamaan päivään minkä saimme olla yhdessä.
Aloimme suunnitella yhteenmuuttamista. Lopulta päätimme hankkia asunnon jostain suomesta kaukana molempien kotipaikasta.
Kun saimme asunnon niin muutimme pikkuhiljaa sinne. Suunnittelimme kaikkea miten tehdään yhteinen koti yms.
Kun sitten vihdoin kaikki kamat olivat saman katon alla ja olimme asuneet viikon samassa sängyssä niin tiesin, että tästä ei tule mitään.
Viikon jälkeen siis tajusin, että tuli virhearvio. Olimme asuneeet siis viikon samassa kämpässä kun tajusin, että ei helvetti tästä ei tuu mitään.
Samantien lopahti seksi, kaikki se sama romantiikka, jota olimme kokeneet aiemmin ja se sama ihana kaipaus. Loppukesästä nukuin yöni puuliiterissä ja välttelin koko naista. Muutaman hillittömän riidan päätteeksi meinasimme tappaa toisemme. Kunnes nyt sovimme, että ero on paras vaihtoehto.
Olen todella helpottunut tästä. Taas voin tehdä mitä haluan ja parempi ainakin vähän aikaa vapaana miehenä.
Homma lähti liikkeelle niin,että olin muuttamassa juuri ulkomaille kun tapasin tämän naisen. Ehdimme viikon pyöriä yhdessä kun ensimmäinen "ero" oli edessä. Sovimme, että pidämme mitenkuten yhteyttä ja katsellaan miten hommat edistyy. Lentokentällä molemmat päästivät pienet itkut ja sen jälkeen edessäni oli uusi maa.
Aluksi kaikki huomioni meni uuteen maahan, mutta pikkuhiljaa pidimme enempi ja enempi yhteyttä. Tekstiviestein ja netin kautta. Homma lähti sujumaan siten, että hän kävi luonani 5-6 kertaa vuodessa ja niinä kertoina olimme kuin liimattuja toisiimme. Elimme "täysillä" ja istuimme iltaa tunnelmallisissa ravintoloissa yms. Koko maailma oli meidän puolella. Joka kerta kun hän lähti takaisin Suomeen ero oli tuskallinen. Istuin monta iltaa tyhjyydessä ja viestejä, kuinka kaipaamme toisiamme. Hän kertoi matkan olleen kuin tyhjässä putkessa istumista ennenkuin palasi kotiinsa, joka oli yhtä tyhjä. Haaveilimme ja fantasioimme yhteisestä paratiisista, jonne joskus yhdessä pääsemme.
Eron ajat olivat vain yhtä odottamista milloin taas tapaamme. Haaveilimme kaikesta mahdollisesta ja kaipaus oli sanoinkuvaamaton. Sitten kun vihdoin taas tapasimme niin kaikki kaipaus pakkaantui siihen muutamaan päivään minkä saimme olla yhdessä.
Aloimme suunnitella yhteenmuuttamista. Lopulta päätimme hankkia asunnon jostain suomesta kaukana molempien kotipaikasta.
Kun saimme asunnon niin muutimme pikkuhiljaa sinne. Suunnittelimme kaikkea miten tehdään yhteinen koti yms.
Kun sitten vihdoin kaikki kamat olivat saman katon alla ja olimme asuneet viikon samassa sängyssä niin tiesin, että tästä ei tule mitään.
Viikon jälkeen siis tajusin, että tuli virhearvio. Olimme asuneeet siis viikon samassa kämpässä kun tajusin, että ei helvetti tästä ei tuu mitään.
Samantien lopahti seksi, kaikki se sama romantiikka, jota olimme kokeneet aiemmin ja se sama ihana kaipaus. Loppukesästä nukuin yöni puuliiterissä ja välttelin koko naista. Muutaman hillittömän riidan päätteeksi meinasimme tappaa toisemme. Kunnes nyt sovimme, että ero on paras vaihtoehto.
Olen todella helpottunut tästä. Taas voin tehdä mitä haluan ja parempi ainakin vähän aikaa vapaana miehenä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni ja exälläni oli sama juttu joskus. Asuimme 100km:n päässä ja tapasimme aluksi vain n. kerran viikossa. Mitä tiheämmin aloimme tapailemaan sitä enemmän rakkaus kuoli...
Mielenkiintoista. Taas vahvisti käsitystäni vastakkaisesta sukupuolesta, kun luin ap:n ja sinun viestin.
Mun mielestä kuulosti (anteeks nyt vaan) lapselliselta... Menet ulkomaille ja vähän sinne ja tänne. Sitten roikotat ja matkustelutat naista ja nainen kaipaa. On siinä reilu mies. Tyhjä koti suomessa ja yksin matkustaa. Ja miksi kaukaa koti kummankin kotipaikasta, missä työt, harrastukset ja kaverit. Ja sitten välttelet jossain liiterissä ...
Olisitte rauhassa tutustuneet vaikka samalla tai lähi paikkkunnilla asuen, niin ei draamoja olisi syntynyt. Johan se järkikin kertoo ettei suoraan samaan sänkyyn muuttamalla voi yhtäkkiä sopeutua ja tunne toista kunnolla.
Anteeks mutta oli pakko sanoa. Ei aikuisten touhu voi olla teinitouhua vai mikä se ikä oli.
"Muutaman hillittömän riidan päätteeksi meinasimme tappaa toisemme. Kunnes nyt sovimme, että ero on paras vaihtoehto." Ohoh...
Onnea jatkoon elämässä kuitenkin. Väkivalta ei ole ratkaisu.
kun mies saa naisen,on peli menetetty. Ei tarvii enää tehdä asian eteen mitään ja asia on jo saavutettu.
Kaipa aloitat uuden tarinan samallalailla. En ihmettelisi yhtään.
Teidän tarinanne koostui kaipauksesta. Kun ei tarvinnut enää kaivata,kiinnostus lopahti.
Tarinassanne ei ollut rakkautta. Vaan kaipuuta toisen syliin. Uskon että se nainen olisi voinut olla kuka tahansa ja olisit tuntenut samoin.