Monenlaista pään vaivaa tuntuu palstalaisilla oleva, yksi ei löydä ketään ja toinen ei edes halua löytää, mutta onko muita, jotka haluaisivat kovasti löytää jonkun, perustaa perheen jne. mutta kukaan kohdalle osunut ei vaan tunnu miltään...?
Itse painiskelen tämän asian kanssa jo ties kuinka monettako vuotta. Nuorempana olen kyllä seurustellut vakavasti minäkin. Ystävät ovat vakiintuneet jo aikaa sitten. Tuntuu että minulle ei vain löydy sielunkumppania, enkä haluaisi muuhun tyytyä.
En kuitenkaan etsi elokuvafiilistä, mutta jotain tunnetta. Nyyh, niin yksinäistä on tämmöinen :(
Pitäisköhän väkisin alkaa yrittämään jotain jonkun paperilla hyvän kanssa, vaikkei tuntuis missään...
Itse painiskelen tämän asian kanssa jo ties kuinka monettako vuotta. Nuorempana olen kyllä seurustellut vakavasti minäkin. Ystävät ovat vakiintuneet jo aikaa sitten. Tuntuu että minulle ei vain löydy sielunkumppania, enkä haluaisi muuhun tyytyä.
En kuitenkaan etsi elokuvafiilistä, mutta jotain tunnetta. Nyyh, niin yksinäistä on tämmöinen :(
Pitäisköhän väkisin alkaa yrittämään jotain jonkun paperilla hyvän kanssa, vaikkei tuntuis missään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa sellaiselta "maailmaan ja ihmis paljouteen eksymiseltä". Kyseessä on sinun omaan tunnemaailmaan liittyvä puutos eikä se että ihmisissä olisi sinällään mitään vikaa.
Samanlainen efekti voi tulla jos koko ajan törmää uusiin ihmisiin. Sitä ei silloin huomaa että toisessa on jotain spesiaalista joka erottaisi hänet muista tai toisaalta saattaa tuntua että kaikkien niiden joukosta on vaikea valita sitä yhtä.
Nuo sinun tuntemukset johtuvat ehkä siitä että sinulle on kertynyt paineita suhteelle ja etsit nyt sitten haukkana ihmisenä. Se on omiaan tekemään ihmisistä objekteja joiden ominaisuuksia arvioit ulkopuolisesti. Tämä johtaa myös usein niiden tunteiden vähyyteen.
Tämähän osittain selittää sitä miksi joskus se tietyn ihannelistan täyttävä kumppani ei herätäkään niitä tunteita kun taas joku jonka tuntee epämääräisemmin ja josta ei saa selvää herättää tuntemuksia kun toista ei voi selkeästi piirtää paperille.
Se on yksi syy miksi sellaiset "seikkailulliset kumppanit" kuten rentut yms. kiinnostavat. Kun ihmistä on vaikea arvioida selkeästi niin ihmisen tunteet aktivoituvat seuraamaan toista ihmistä.
Lisäksi suosittelen että luovut tietyllä tavalla tuosta "joko sielunkumppani tai sitten kuka tahansa joka on hyvä paperilla" ajattelusta. Ei kukaan ihminen ole noita vaikka siltä saattaisivat tuntuakin.
Kysymys kuuluukin: tunnetko muuten paljon vai eikö mikään tunnu miltään?
Tosi hyvii ajatuksii. Ite oon aika samassa pisteessä kuin toi keskustelunavaajakin. Oon 26v ja seurustellut pitkän suhteen muinoin, rakastunutkin oon ollut. Nyt ollut jo pitkään tosi kuiva kausi kun ei saa fiiliksii kenestäkään. Tulee vaan sellanen olo et löytyyköhän sitä yhtä koskaan ku kaikki alkaa olla sitoutumaan päin tai vaan menossa eri suuntaan..
Kiitos vastauksestasi Harm. Ja samoin kiitos kohtalotovereilleni kommenteista. Kiva tietää, etten ole yksin ajatusteni kanssa..
Harm: Uskon, että saatat hyvinkin olla oikeassa. Tunnen todellakin eksyneeni ihmispaljouteen. Ja henkilö joka tuntui joltain, oli henkilö, jota en voinut saada. Tällöin omia tunteita ei tarvinnut arvioida, kun mietti koko ajan, mitä toinen tuntee.
Ja juu, tunnen aika paljon muuten. Tunnen rakkautta läheisiä lapsia kohtaan (omia ei valitettavasti ole). Tunnen suuttumusta, vihaa ja surua. Kun tunnen iloa, se on pakahduttavan voimakasta. Itkenkin aika usein. Olen tunteella eläjä. Mutta kun joku mies haluaisi lähelle, en tunne kerrassaan mitään. "Vika" on siis minussa, eli nyt pitäisi enää tietää miten se korjataan...
Niin, eikä minulla ole mitään listaa "ihannekumppanista". Haluan vain tunteen.
Joo, kyllä.
Osuisi kohdalle vain samanlainen sielunkumppani, jolla ei ole takana tusinan verran suhteita.
Mulla sama ongelma. Vaikka törmäisikin "hyviin" miehiin, niin ei vaan kukaan enää tunnu miltään, ei sellaselta jonka kanssa jaksaisin olla tai joka ois puoleensavetävä. Ehkä se vaan johtuu eräästä yhdestä miehestä, jonka jo luulin unohtaneeni, mutta kun taas näin pitkästä aikaa, ei muut enää sen rinnalla tunnu miltään. Vaikka tiedän etten tätä miestä voi saada, mutta silti. Ei näköjään sitten ketään muutakaan... Mut ei se haittaa, sinkkuna on kivaa :D
Ei löydy sellaista naista, joka osaisi olla uskollinen, hellä ja luotettava kumppani.
Samalla sosiaalinen, avoin, intohimoinen ja mieleltään terve. Huumorintajuinen ja raskaan musiikin ystävä. Joku joka inhoaa Lauri Tähkää ja purkkapoppia.
Joku joka ei halua lapsia, ei ole allerginen eläimille, ei tupakoi eikä ryypiskele/narkkaa.