Ja ei, minä en ole Mattila.
varapuheenjohtaja Ron Raab on kirjoittanut Ruotsin Diabetesliiton pää-äänenkannattajassa Diabetes –lehdessä omasta sairaudestaan ja miten hän on sitä menestyksellisesti hoitanut.
Varapuheenjohtaja Ron Raab sairastui tyypin 1 diabetekseen vuonna 1957. Hän oli silloin kuusivuotias. Lähestyessään 50 vuoden ikää hän oli saanut tälle sairaudelle tyypillisiä sivuoireita: näkö oli heikentynyt, mahalaukku tyhjentyi huonosti ja hänellä oli muita korkeasta verensokerista johtuvia häiriöitä. Koko ajan hän oli yrittänyt soveltaa diabeteksen hoitoon kehitettyjä parhaita mahdollisia hoitomenetelmiä, olihan hän näköalapaikalla oman sairautensa hoidon suhteen. Runsaat hiilihydraattipitoiset ruokailuhetket olivat hänelle ongelmallisia, sillä hänellä oli vaikeuksia pitää verensokeriaan kurissa lääkityksen avulla.
Kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui. Hän ryhtyi soveltamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Hän vähensi hiilihydraattien saantia, piti proteiinin saannin ennallaan ja ryhtyi syömään runsaammin rasvaa eri lähteistä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kokeilun jälkeen hän on saanut verensokerinsa kohdalleen vähentämällä asteittain hiilihydraattien määrää 250 grammasta noin 80 grammaan päivässä. Tätä hiilihydraattien yksilöllistä rajoitusta on luonnollisesti seurannut insuliinilääkityksen tuntuva vähennys. Hän pärjää tällä hetkellä puolet pienemmällä insuliinimäärällä kuin ennen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolle siirtymistään. Hänen pitkäaikaissokerinsa HbA1c on huomattavasti parantunut, verensokeri ei enää heittele päivään mittaan. Hänen silmäoireensa ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan, verenpaine on normaali ja veren rasva-arvot asettuivat normaalille tasolle heti kun hän ryhtyi lisäämään rasvaa ruokavalioonsa.
Erityisen tärkeänä Ron Raab pitää uuden ruokavalionsa mukanaan tuomaa helpotusta nälänhallinnassa. Hän on sitä mieltä, että pistosinsuliini lisäsi hänen ruokahaluaan. Hän on saanut uutta motivaatiota elämäänsä ja elämän laatu on parantunut huomattavasti. Ruokavaliossa tapahtunut muutos ei ole millään tapaa vaikeasti hallittava ja siinä ei ole mitään fanaattisia elementtejä. Tätä diabeetikolle sopivaa ruokavaliomuutosta ei pidä sekoittaa fanaatikkojen suosimiin proteiineja korostaviin ruokavalioihin. Tässä ruokavaliossa syödään yksinkertaisesti enemmän rasvaa.
Valitettavasti tähän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon suhtaudutaan asiantuntijapiireissä varsin epäilevällä asenteella. Tutkimustyö tämän ruokavalion suhteen on edelleen lapsenkengissä, minkä Raab valitellen toteaa. Miksi diabeetikoille suositellaan niin suuria hiilihydraattiannoksia? Yhtenä syynä hiilihydraattien runsaaseen nauttimiseen mainitaan rasvamäärän ei-toivottu nousu jos hiilihydraatteja vähennetään. Silloin ajatellaan vanhakantaisesti, että riski saada sydän- ja verisuonitauti nousee. Mutta tämä on Raabin mielestä kehno tulkinta, sillä vielä tätäkin suurempi vaara vaanii korkean hiilihydraattikuorman aiheuttamissa verisuonimuutoksissa. Verensokerin heilahtelut voi turvallisesti estää nauttimalla mahdollisimman vähän itse ongelman aiheuttajaa, eli hiilihydraatteja.
Sellaiselle joka ei tunne haluja ryhtyä syömään runsaasti eläinperäisiä rasvoja, Raab suosittelee aluksi oliiviöljyn runsaampaa käyttöä. Kaksi teelusikallista oliiviöljyä salaatin kanssa tekee ihmeitä diabeetikolle. Siitä on sitten hyvä lähteä soveltamaan itselleen sopivaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota."
http://www.diabetes.se/Templates/Extension____4891.aspx
http://sundqvist.blogspot.com/2008/09/diabetesjohtajan- menestystarina.html
varapuheenjohtaja Ron Raab on kirjoittanut Ruotsin Diabetesliiton pää-äänenkannattajassa Diabetes –lehdessä omasta sairaudestaan ja miten hän on sitä menestyksellisesti hoitanut.
Varapuheenjohtaja Ron Raab sairastui tyypin 1 diabetekseen vuonna 1957. Hän oli silloin kuusivuotias. Lähestyessään 50 vuoden ikää hän oli saanut tälle sairaudelle tyypillisiä sivuoireita: näkö oli heikentynyt, mahalaukku tyhjentyi huonosti ja hänellä oli muita korkeasta verensokerista johtuvia häiriöitä. Koko ajan hän oli yrittänyt soveltaa diabeteksen hoitoon kehitettyjä parhaita mahdollisia hoitomenetelmiä, olihan hän näköalapaikalla oman sairautensa hoidon suhteen. Runsaat hiilihydraattipitoiset ruokailuhetket olivat hänelle ongelmallisia, sillä hänellä oli vaikeuksia pitää verensokeriaan kurissa lääkityksen avulla.
Kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui. Hän ryhtyi soveltamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Hän vähensi hiilihydraattien saantia, piti proteiinin saannin ennallaan ja ryhtyi syömään runsaammin rasvaa eri lähteistä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kokeilun jälkeen hän on saanut verensokerinsa kohdalleen vähentämällä asteittain hiilihydraattien määrää 250 grammasta noin 80 grammaan päivässä. Tätä hiilihydraattien yksilöllistä rajoitusta on luonnollisesti seurannut insuliinilääkityksen tuntuva vähennys. Hän pärjää tällä hetkellä puolet pienemmällä insuliinimäärällä kuin ennen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolle siirtymistään. Hänen pitkäaikaissokerinsa HbA1c on huomattavasti parantunut, verensokeri ei enää heittele päivään mittaan. Hänen silmäoireensa ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan, verenpaine on normaali ja veren rasva-arvot asettuivat normaalille tasolle heti kun hän ryhtyi lisäämään rasvaa ruokavalioonsa.
Erityisen tärkeänä Ron Raab pitää uuden ruokavalionsa mukanaan tuomaa helpotusta nälänhallinnassa. Hän on sitä mieltä, että pistosinsuliini lisäsi hänen ruokahaluaan. Hän on saanut uutta motivaatiota elämäänsä ja elämän laatu on parantunut huomattavasti. Ruokavaliossa tapahtunut muutos ei ole millään tapaa vaikeasti hallittava ja siinä ei ole mitään fanaattisia elementtejä. Tätä diabeetikolle sopivaa ruokavaliomuutosta ei pidä sekoittaa fanaatikkojen suosimiin proteiineja korostaviin ruokavalioihin. Tässä ruokavaliossa syödään yksinkertaisesti enemmän rasvaa.
Valitettavasti tähän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon suhtaudutaan asiantuntijapiireissä varsin epäilevällä asenteella. Tutkimustyö tämän ruokavalion suhteen on edelleen lapsenkengissä, minkä Raab valitellen toteaa. Miksi diabeetikoille suositellaan niin suuria hiilihydraattiannoksia? Yhtenä syynä hiilihydraattien runsaaseen nauttimiseen mainitaan rasvamäärän ei-toivottu nousu jos hiilihydraatteja vähennetään. Silloin ajatellaan vanhakantaisesti, että riski saada sydän- ja verisuonitauti nousee. Mutta tämä on Raabin mielestä kehno tulkinta, sillä vielä tätäkin suurempi vaara vaanii korkean hiilihydraattikuorman aiheuttamissa verisuonimuutoksissa. Verensokerin heilahtelut voi turvallisesti estää nauttimalla mahdollisimman vähän itse ongelman aiheuttajaa, eli hiilihydraatteja.
Sellaiselle joka ei tunne haluja ryhtyä syömään runsaasti eläinperäisiä rasvoja, Raab suosittelee aluksi oliiviöljyn runsaampaa käyttöä. Kaksi teelusikallista oliiviöljyä salaatin kanssa tekee ihmeitä diabeetikolle. Siitä on sitten hyvä lähteä soveltamaan itselleen sopivaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota."
http://www.diabetes.se/Templates/Extension____4891.aspx
http://sundqvist.blogspot.com/2008/09/diabetesjohtajan- menestystarina.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Raabin sairastumisen aikoihin ykköstyypin diabeetikoita hoidettiin nykyistä VHH:ta vastaavalla, runsasproteiinisella, vähähiilihydraattisella dieetillä. Aivan kuten hänellekin on käynyt, diabeetikot saivat tuohon aikaan liitännässairauksia huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin me, jotka olemme sairastuneet "vasta" 1970-luvulla, jolloin VHH-tyyppisestä dieetistä ykköstyypin diabeetikkojen hoidossa oli jo luovuttu.
Toinen, vähän kummallinen pointti on tuo oliviiöljy. Mitä tekemistä sillä on eläinrasvojen kanssa? Söin päivittäin oliviiöljyä parin ruoka(!)lusikallisen verran jo ennen sairastumistani. Nykyisin tuo salaattiöljy on useimmiten kylmäpuristettua virgo-rypsiöljyä. Lisäksi käytän ainakin saman verran kasviöljyä ruoan valmistamiseen päivittäin.
Ykköstyypin diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus. Minun arvoni ovat aina olleet hyvät ja, eikä insuliiniannosta ole ollut edes tarvetta pienentää. Silmäoireita minullakin oli, kun nuoruudessa päätin unohtaa koko sairauden vähäksi aikaa. Ei olisi kannattanut. Silmäoireet loppuivat kuitenkin heti kun aloin taas hoitaa sairauttani liikunnalla ja ruokavaliolla. Mitään (muita) liitännäissairauksia ei ole.
Olen iloinen Tohtori Raaben puolesta, mutta en suoraan sanoen oikein ymmärrä miten hänen tarinansa liityy nykyiaikaiseen ykköstyypin diabeteksen hoitoon.
Mielenkiintoista, ettei kukaan tosiaan ole vastannut tähän ketjuun sinua lukuun ottamatta. Mistä johtuu? Kun Mattila laittoi ulos saman ketjun, niin joka kerta se oli heti täynnä. Ja kuten lähes kaikki Mattilan aloittamat ketjut se poistui viimeistään siinä vaiheessa, kun hänellä itsellään oli argumentit lopussa. Sattuma varmaan, taas kerran.
Minulla on lähipiirissäni pari ykköstyypin diabeetikoita. He voivat hyvin, syövät sukuloisissa pikkaisen kakkua, tietävät mitä voivat syödä ja miten paljon. Kateeksi käy heidän sorjat vartalonsa, vaikka eihän sitä koskaan itselleen noin vakavaa sairautta toivoisi. He ovat melkoisen nuoria, joten mukava kuulla sinulta pitempään sairastaneelta, että heidänkin tulevaisuutensa voi olla ihan hyvä.
hänen tarinaansa. Eikö se tule selväksi lukemalla se tarina. Onko se nykyaikainen hoito vain lääkkeisiin perustuvaa vai mitä?
selviä ilman insuliinia, vaikka ruokavalio olisi mikä. Itse asiassa kukaan ihminen ei selviä ilman insuliinia.
Se on sitten makuasia onko insuliini lääke sellaiselle, jonka haima ei toimi, eli ei tuota insuliinia. Ilman toimivaa haimaa ihminen kuolee noin vuorokaudessa, koska insuliinin tuotanto lakkaa.
Jos sydänsiirron saaneen uusi sydän on lääke, niin sitten insuliini on ykköstyypin diabeetikolle lääke. Minusta se on siirtoelin. Mitään muita lääkkeitä tasapainossa oleva ykköstyypin diabeetikko ei tarvitse.
Mitä muuten en tarinassa ymmärrä? Kerrotko vielä sen.