Me ollaan oltu yhdessä reilu vuosi ja asuttu saman katon alla pari kuukautta. Illat menee niin, että jompikumpi katsoo tellua ja jompikumpi on koneella (yhteisiä lemppariohjelmia ei ole kuin muutama). Mies menee mua ennen nukkumaan, koska joutuu heräämään aikaisin töihin. Seksiä harrastetaan muutama kerta viikossa. Joskus lainataan leffa. Harvoin käydään syömässä tai leffassa.
Aiemmin treffailtiin muutama kerta viikossa, ei me silloinkaan ihmeitä tehty.
Ei mulla olossani valittamistakaan ole, mutta näinkö se nyt sitten menee, samalla kaavalla loppuikä? Onko tää nyt vaan sitä arkea?
Miten tähän saisi pientä vaihtelua? Joku harrastus ehkä? Mikä voisi kiinnostaa sekä naista että miestä? Salille en miestä saa, ja lenkillä en pysy perässä.
Aiemmin treffailtiin muutama kerta viikossa, ei me silloinkaan ihmeitä tehty.
Ei mulla olossani valittamistakaan ole, mutta näinkö se nyt sitten menee, samalla kaavalla loppuikä? Onko tää nyt vaan sitä arkea?
Miten tähän saisi pientä vaihtelua? Joku harrastus ehkä? Mikä voisi kiinnostaa sekä naista että miestä? Salille en miestä saa, ja lenkillä en pysy perässä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Terve,
Itse kävi oman naisystäväni kanssa samallatavalla, joku parivuotta oltiin yhdessä ja alko arki tulemaan suhteeseen.
Itselle tuttujuttu jo, tytöllä vähän vähemmän suhteita joten ei niin kokenut.
Mutta neuvoisin puhumaan asioista, itsellenikkin jos olisi puhuttu asioista eikä vaan haudottu kaikkea ja kasattu omaan mieleen niin oisin ottanut enemmän huomioon...
Meillä seksielämä toimi kyllä todellähyvin. Viihteellä yhdessä ehkä joka toinenviikko ja leffoja (teatterissa) harvemmin..
Mutta omalla kohdallani on nyt myöhäistä, puhu sinä! Ja tsemppiä!
Kun nainen ottaa naisten lehden käteensä.
pääsipä pahasti väljähtymään tuossa kun ruokaa laitoin, lueskelin kyllä hetken siinä naistenlehteäkin. Hmmh. Onkohan tämä liitto nyt sitten väljähtynyt? No onneksi se piristyy taas kun mies tulee töistä kotiin, väljähtyyköhän se sillä aikaa kun minä olen töissä ja mies lukee tekniikan maailmaa?
*ruoka hellalla, lapset aisoissa*
***
Meidän suhde on kuuden avioliittovuoden ja kahden mukulan jäkeen aika pitkälle tuota arkea, mutta en minä sitä väljähtyneeksi sanoisi :D vaan ihanaksi. Arki rakkaan kanssa on minusta parasta mitä voi olla, eikä suhteelle tarvitse asettaa suorituspaineita, ulkoisia mittareita joilla määriteltäisiin ollaanko sitä nyt onnellisia vai ei. Käydäänkö tarpeeksi ulkona, onko tarpeeksi yhteisiä harrastustunteja... heh.
Kyse on siitä Haluatko sinä viahtelua, haluaako kumppanisi, ja millaista tahdotte. Jos olette onnellisia näin, ja telkkarin katsominen ydhessä on mukavaa, miksi etsiä muuta? Jos taas tekee mieli tehdä yhdessä muuta, tehkää ihmeessä, juuri sitä mitä tekee mieli!
Idea: sopikaa vuoroviikoin yksi treffi-ilta viikossa, jos aiaka riittää. Silloin päätätte vuorotellen mitä tehdään, minne mennään, ja yhdessä. Eikö toinen osapuoli saa purnata :D vaan mennä mukana vaikka ei juuri silloin hvyittaisikaan.
***
Ei se toki noin mene loppuelämää jos et halua sen niin menevän. Lapsia kun alkaa olemaan kaks tai neljä tai useampi, niin jo on aivan toinen ääni kellossa. Kaikki päivät on aivan erilaisia, riippuen millasella päällä muksut sattuu aina minäkin päivänä olemaan. ja ulkoilemaan pääsee ja tulee lähettyä, kun vaunuja ja rattaita työntelee muutaman vuoden. ja talvella voi myös pulkassa vetää muksuja, taas vaihtelua. Kyllä arkeen saa uutta kun vaan käyttää mielikuvitusta!!
Olishan siinä varmaan vaihtelua, mutta ei pelkkä tekemisen puute taida riittää motiiviksi lapsen yrittämiseen...
Mutta ei tämä vastaus ihan vikaan mennyt, vaikka olikin varmasti puoliksi vitsillä heitetty. Kohta puoleen pitää ihan tosissaan alkaa miettiä sitä perheenlisäystä, jos sellaista aikoo hankkia. Kello tikittää.
juu, tavallaan kyllä kerroin aivan oman arjen kuvaa mitä minulla ollut niinku omas elämäs. Ja olen kyl sitä mieltä ite et ei sitä ikuista kahen keskistä tasasen tappavaa seurustelua kovin kauaa jaksa,no nuorempana kai, mut jo kun ollaan kunnolla aikuisia, niin kyllä lapset sen valopilkun siihen arkeen tuo, jos niitä on mahdollista saada. Kyllä sitä taas sit ehtii ku muksut isoja ni istahtaa sen puolison kans siihen telkun ääreen ja käyä körötellä lenkillä, sitten sitä jo kaipaakin sitä tasasen tappavaa arkea, kun lasten ollessa pieniä on huisketta ja vauhtia ollu. tämä on tietty yksilöllistä, mutta kyllä lapsilla on myös paljon sitä että huonompikin parisuhde saattaa virkistyä ja kantaa pitemmälle kun siinä yhteisiä lapsia yhessä hoidetaan ja kasvatetaan. Ja ompahan ainakin jotain odotettavaa sinne vanhoille päiville, niitä lasten lapsia, jotka sitten tulee käymään´. Näin se elämänkaarii pyörii.
Suhde alkaa loppumassa toimimasta ku ajatusmaailma ei enää toimi samanlailla, edes yks vahva mielipide eroaa toisistaan. Sitä mieltä olen ku on tullut nähtyä eroja ympärilläni. Niistä pitäis juuri jutella, onhan ne osa meitä.
Kirjoituksestasi paistaa läpi nuori ihminen, joka ei vielä tiedä mitä edes elämältään haluaa. Näin varmasti onkin, kunm elämänkokemusta on vähän.
Älä suutu tästä kommentista, tarkoituksenani ei ole tuottaa pahaa mieltä.
Jos olet onnellinen mainitussa elämantyylissä, niin sitten sinä vaan olet ja olet vain onnekas. ToivottavaSTI mioehesikin on. Turha etsiä mitään yhtä ainoaa totuutta onnelliseen elämään, vaikka media sitä tarjoaakin. Monen onnellisen ihmisen elämä muuttuu onnettomaksi juuri siksi, että kuvitellaan että jokin muu ( esim. julkkiselämä) elämäntyyli on se mihin pitäisi tavoitella.
Yhteinen harrastus on hyvä asia ja sehän voi olla muuta kuin urheilua.