Olemme ollet usean vuoden naimisissa ja jos on ollut riitaa niin minä vaimona yleensä pyydän kyllä anteeksi, koska muuten jää huono omatunto soimaan.
Koskaan ei sovita riitoja ydessä tuumin, mieheni ei KOSKAAN pyydä anteeksi, vaikkakin syy olisi ollut hänessä.
Miksi toiselle anteeksi pyytäminen on niin vaikeaa, onko toinen vain aina sitä mieltä ettei ollut hänen syynsä, vaan toinen on aina se syyllinen.
Koskaan ei sovita riitoja ydessä tuumin, mieheni ei KOSKAAN pyydä anteeksi, vaikkakin syy olisi ollut hänessä.
Miksi toiselle anteeksi pyytäminen on niin vaikeaa, onko toinen vain aina sitä mieltä ettei ollut hänen syynsä, vaan toinen on aina se syyllinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko riitaan aina joku syyllinen?
Riita voi lähteä yleensä aivan pienestä tai myöskin suuremmasta asiasta. Mikä se sitten voisi olla oikealtaan nimeltä jos toinen on saanut riidan aikaiseksi tai vaikka vain sanonut jotain loukkaavaa toiselle.
Anteeksi kuitenkin pitäisi oppia ja pystyä pyytämään toiselta jos on tehnyt väärin.
Siitä juuri oli tässä yhtenä päivänä tekstiä, oliko se nyt suomi24 sivulla, vaiko iltalehti tai iltasanomat.Riidat pitäisi aina pyrkiä sopimaan, jotta lapsille ei jää traumoja.
Minä en ymmärrä laisinkaan sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät jatkamaan elämää riidan jälkeen, aivan kuin mitään ei olisi sattunutkaan.
...pystyä riita sopimaan. Riitasanailun aloittajan panettelunimittelylauseet pitäisi kyetä riidan aloittajan tulla pyytämään anteeksi vastapuolelta, mutta kun jos riidan aloittaja edes tajua sanoneensa toiselle väärin, niin miten ihmeessä sellainen ihminen edes ymmärtää tulla pyytämään anteeksi? Olen nimittäin sellaisenkin ihmisen tässä elämässäni tavannut.
Silloinhan ei riitaa saa sovittua.
Välit ovat poikki, ja näin elämä etenee.
On yhdellä kädellä, ja helposti, laskettavissa ne kerrat, kun mieheni on pyytänyt minulta anteeksi.
Jos ei oteta lukuun leikinlaskua...
Kun meillä riidellään, huudetaan ja raivotaan, tilanteen mennessä ohi minulla on TOSI paha olo, ja yritän lähestyä miestäni, pyytää anteeksi ja ehdottaa, että sopisimme riidan.
Jutusteluni kaikuu useimmiten kuuroille korville.
Ja jos riitaa on ollut illalla, miehelläni ei tunnu olevan mitään vaikeuksia käydä nukkumaan ilmiriidoissa, selvittämättä asiaa, kun taas minä jään sänkyyn pyörimään ja miettimään, kunnes sytytän valon ja alan purkaa riidan aihetta puhumalla, selvittämällä ja kysymällä ja kuuntelemalla, kunnes asia ollaan saatu sovittua.
Mutta uskon, että sisimmässään mieheni haluaisi sopia, hänkin miettii varmasti päässään asioita, mutta koska hän on MIES, hän tuntee että hänen on pidettävä "moinen hössötys" sisällään ja oltava vakaa kuin kallio, ettei hänellä ole oikeutta pahan olonsa purkamiseen puhumalla =(
En jaksa uskoa, että se mies joka on oma kulta, on mikään idiootti sentään =)
Hän on mies, hänen pitää vaikuttaa (omasta mielestään) vahvalta, jykevältä ja kovalta perheenpäältä, joka jättää tunteilun naiselleen...
Eihän sen niin pidä mennä.
Tunteistaan puhuminen, tunteidensa näyttäminen ja riidoista sopiminen ei tee yhdestäkään miehestä yhtään vähemmän vahvaa, vähemmän jykevää tai vähemmän kovaa perheenpäätä =)
Itse olen mies ja riita kullan kanssa on todella stressaavaa, meillä se on juuri toisinpäin , muru voi mennä nukkumaan illalla ja nukahtaa hetkessä vaikka riita olisi kuinka vakava, itse en saa unta koska stressaan asioista , ja se olen meijän suhteessa minä joka anteeks pyytelee yleensä, tahtoisin pientä muutosta, jos toinen tekee jotai selvästi väärin ja hän suuttuu mulle siitä että sanon mitä se on tehny väärin =/ hän on aina ''miss perfect''