Mulla on semmonen ongelma, että mieheni (25 v.) haluaa todella harvoin rakastella (n. 3-4 krt/kk). Itse olen 23 v. ihan hyvännäköinen, hoikka tyttö. Olemme olleet kohta viisi vuotta yhdessä, siitä 4 vuotta asuttu saman katon alla. Muuten suhteemme sujuu hyvin, teemme asioita yhdessä jne. Kummallakin on kyllä myös omat harrastuksensa. Miehelläni on melko raskas työ (yrittäjä) ja siksi paljon stressiä. Muuten tämä asia ei vaivaa minua, mutta se tuntuu pahalta, että olen usein kokenut tulleeni torjutuksi mieheni taholta, jos olen halunnut seksiä useammin... ei hirveästi mieltä ylennä! Tiedän, että asiasta pitäisi puhua miehen kanssa, mutta usein ne yritykset ovat johtaneet riitaan.
Miksi mies ei halua?
Anna
162006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saattaapi miehesi sairastaa masennusta mä olen mies ja mulla sama homma tyttöystävän kanssa olen sairastunut masennukseen.No toi ei meillä haittaa tyttöystävä tekee itse hommat ei sille mitään voi jos sairastuu masennukseen....
En oikein usko, että mieheni kohdalla on siitä kysymys. Hän on usein väsynyt, mutta kuitenkin elämäniloinen, tykkää viettää aikaa kanssani ja tehdä kaikenlaista. Olen nähnyt lähipiirissäni, mitä on vaikea ja keskivaikea masennus, eli osaan vähän verrata niihin kokemuksiin.
Koittakaa joskus irrotautua rutiineista, mennä vaikka hotelliin, mäkille,laivalle tai vaikka laavulle. Jos se vaikka auttaisi miestäsi ittotautumaan yrittäjyyden ongelmista. Saisi ainakin jotain muuta ajateltavaa.
Tuo on kyllä totta, mitä kirjoitit ja olenkin sen hyväksi havainnut kun olemme reissanneet yhdessä. Tuntuu, että silloin nämä ongelmat suorastaan katoavat...Ensi viikolla muuten lähdemmekin laivalle:)
Kyllähän se niin on ,että jos mielessä pyörii kaikenlaiset työasiat,niin ei se seksi oikein tahdo luonnistua.
Miehille tuollainen on arka keskustelun aihe,joten en ihmettele,ettei asiasta oikein saisi hänelle mainita.
Niinpä... mieheni ei ole pitänyt edes kunnon lomaa koko sinä aikana, jonka olemme seurustelleet. Joitakin korkeintaan viikon kestäviä lomia on ollut. Se on vaan mullekin niin arka paikka, että heti tahtoo vetää herneen nenään, jos toista ei huvita...
Itselläni on samanlainen ongelma. Meillä asiasta on kyllä puhuttu,ja haluaisin seksistä muutenkin
mieheni kanssa puhua. Pelkään vaan jos kovin asiasta keskustelen, että hän saa siitä liikaa paineita.
Itse pidän seksistä paljon, ja toivon joskus senkin päivän koittavan myös mieheni puolelta.
Olemme lapseton pariskunta ja muuten suhteemme tuntuu toimivan hyvinkin. Ennen nykyistä avopuolisoani, minulla oli noin 4kk. kestävä suhde jossa seksi näytteli suurinta osaa, eli rakastelimme lähes päivittäin ja tyydytys oli taattu. Tuosta suhteesta vaan puuttui sitten melkein kaikki muu,ja latistui latistumista seksistä huolimatta/seksi alle.Nyt kuitenkin tulee väkisinkin verrattua seksiä ja rakastelu määriä edelliseen suhteeseen. Kuitenkin, vaikka seksi on kaunista ja ihanaa, niin muu suhteessa painaa kuitenkin hieman enemmän, itse en pitkäaikaista suhdetta voisi pelkälle seksille perustaa. Siispä parempia aikoja odotellessa, hyvää kannattaa odottaa, lopussa kiitos seisoo jne...
...on minullekin kaikkein tärkein. Suhteella ei ole mitään virkaa, jos se perustuu pelkkään seksiin. Joskus pystymme kyllä huumorin varjolla puhumaan seksiin liittyvistä asioista ja vitsailemaan tyyliin "silloin harvoin kun harrastamme seksiä", mutta minäkään en hirveästi haluaisi puhua vakavasti asiasta, etten aiheuta toiselle paineita. Kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla on tämä ongelma kun tuntuu että KAIKKI harrastavat seksiä suorastaan monta kertaa päivässä...;)
Harvallapa taitaa suhteessa mennä seksihalut yksiin puolison kanssa. Mulle oli aikamoinen kriisin paikka kolme vuotta sitten, kun itse olisin halunnut seksiä useamman kerran viikossa, kun miehelle riitti vähempi. Lannistuin ainaisista pakeista ja pinnani oli todella kireällä. Piti oikeen tarkkaan punnita, että miten tästä eteenpäin. Mies on muuten kuitenkin hyvä ja suhteemme toimii, joten päätin sopeutua tilanteeseen. Minulla on edelleen suuremmat halut kuin miehelläni, mutta puran ylimääräiset halut itsekseni. Nykyään seksiä harrastamme ehkä kerran viikossa, väliä voi joskus tosin tulla kaksikin viikkoa. Tietysti välillä tulee hiukan pirteämpiäkin jaksoja, mutta yleensä niin että ollaan oltu erossa työmatkan tms takia useampi päivä. Eli erilaisiin haluihin joutuu sopeutumaan, jos suhdetta meinaa jatkaa... Kyllä mulle oma mies on tärkeämpi kuin omat himot. :)
Vastasit itse ongelmaasi hyvin. Liian stressaava työ, liian iso työmäärä ja
muut murheet ovat häiritseviä tekijöitä ja sillon ei varmasti seksiäkään
tee pahemmin mieli. Monesti noista voi seurata muitakin ongelmia.
Lisäksi tarvitaan ylipäätään aikaa olla yhdessä. Ainakin mulla seksiä alkaa
tehdä mieli aika satunneisesti, mutta selvästi useammin silloin kun on
nainen kainalossa, kuin ilman kiihottavaa naista. Eikös olekin kummaa? :)
Matka tai muu työstä irrotautuminen voi tosiaan auttaa. Todella pahoissa
tilanteissa loma menee kuitenkin lähinnä stressin paranteluun ja sitten
onkin taas työ edessä, kun olo alkaa vähän helpottaa.
Tuohon ongelmaan ei muu auta kuin stressin vähentäminen jotenkin.
Yksi keino voi olla ylipäätään se, että opettelee irrottautumaan päässä
pyörivistä työasioista. Aina tuo ei toki riitä.
Joskus saa toisen kyllä unohtamaan kaiken muun omilla toimillaan, vaikka
aina se ei ole mahdollista. Ainakin minut saa monesti stressaantuneenakin
tilaan, jossa ei seksin lisäksi ole mitään muita ajatuksia. Houkuttelun
tehoaminen ja sopiva tapa voi olla aika yksilöllinen asia eikä ehkä tehoa
kaikilla yhtä hyvin.
Sopiva houkuttelu on miehillekin joskus tarpeen. Jostain syystä useimmat
tapaamani naiset luulevat, että pelkkä jalkojen levittäminen riittää ja
ovat ihmeissään, jos mies ei sillä sekunnilla tullutkaan fiilikseen.
meillä asia pn toisin päin! molemmat ollaan 24v ja harrastetaan seksiä ehkä 1 kerran kuussa. Aina ei ees sitä
Ennen mielessäni pyöri vain seksi. Olin elänyt siinä uskossa, että naiset on niitä, jotka kieltäytyvät seksistä. Oli aika järkytys kun poikaystäväni alkoi kieltäytyä seksistä. Minä olisin halunnut seksiä noin 3 kertaa päivässä, mutta lopulta tyydyin siihen, että jos on jo kerran saanut niin ihan turha mankua lisää. Siitä ei seuraisi muuta kun riitaa.
Nyt asiat ovat toisin päin. Masennuslääkkeeni veivät seksihaluni kokonaan. Nyt olen siirtynyt toiseen lääkkeeseen ja haluan jopa joskus seksiä. Se vain, että lääkkeet eivät tehoa (ainakaan vielä) masennukseen. Aion kokeilla uusia lääkkeitäni jokusen kuukauden ja jos ne eivät ala auttamaan on pakko alkaa syömään vanhoja masennuslääkkeitäni. Se vain tietää, että seksiä ei tipu, mutta taas jos olen masentunut niin poikaystäväni ei kestä masentuneisuuttani. Kinkkinen juttu.
Se on muuten aika rasittava juttu, että nykyään seksi pyörii todella usein mielessä, vaikka en nyt varsinaisesti voi sanoa eläväni puutteessa! Pyörittelen tätä ongelmaa päässäni ja mietin, että kauankohan taas kuluu aikaa ennen kuin...
Välillä tuntuu, että olen aivan kyltymätön, mutta siitä tässä ei kai kuitenkaan ole kysymys. Olen tainnut tehdä mielessäni pikku asiasta aivan valtavan... minkä nuo aiemmatkin vastaukset osoittavat!
Toivon sinulle kovasti voimia!:)
Minusta 3-4 kertaa kuussa eli melkeinpä kerran viikossa ei ole "todella harvoin" vaan itse asiassa aika normaalia. Mutta tietysti se on sinulle harvoin jos itse haluaisit useammin.
Meillä oli joskus sama tilanne, minä halusin useammin kuin mieheni. Ja ei tosiaan ollut kovin mieltäylentävää tulla torjutuksi :-/ Ongelma ei ollut niinkään seksin vähyys vaan se, että minä tunsin itseni todellä epäviehättäväksi kun mieheni ei halunnut minua. Asiasta puhuttiin ja riideltiinkin monta kertaa, ja vähitellen aloin tajuta ja uskoa, että vika ei ole minussa vaan mieheni ei vaan ollut ylipäätään yhtä kiinnostunut seksistä kuin minä. Nykyään asia ei enää ole meille ongelma, ja toisaalta minunkin seksihaluni ovat tainneet vähän laantua.
Varmasti teidänkin kohdalla kyse on siitä, että mies ei työkiireiden ja stressin vuoksi jaksa haluta yhtä usein kuin sinä. Meillä ainakaan asia ei puhumalla tai riitelemällä juuri miksikään muuttunut, vaan minun vain piti oppia suhtautumaan asiaan oikein ja sopeutua tilanteeseen. Haluilleen tai haluttomuudelleen kun kukaan ei voi mitään, niin oma asenne on ainoa, millä tilannetta voi helpottaa.
Stressistä ja työkiireistähän se taitaa johtua... Olen huomannut saman, että todennäköisesti onnistun vain pahentamaan tilannetta, jos otan sen puheeksi. Joskus vain kiukku nousee ja pelkään sanovani tosi pahasti... Mutta tämä keskustelu on kyllä auttanut näkemään asian mieheni näkökulmasta, eli ehkäpä osaan hillitä itseni:)
...sillä usein käy niin että parisuhteessa nainen on kokoajan haluamassa ja mies on jo ehtinyt kyllästymään seksiin saman naisen kanssa. Niin on käynyt minulle ja monelle muulle. Naiset ajattelevat vain alapäällään ja parisuhteessa seksi on aina tärkein asia. Hieman rasittavaa kun ei kerta kaikkiaan haluta ja nainen tekee siitä elämän ja kuoleman kysymyksen että on säännöllisesti pantava.