Mitähän kannattais tehdä kun oon alkanu himoita ihan hulluna vieraita miehiä? Koskaan aiemmin ei oo ollu tällasta tunnetta.. Nyt tuntuu, että melkein kaikki komeat uroot kiinnostaa, paitsi oma mies. Ollaan seurusteltu vuosikaudet ja suhde on muuten hyvä, mutta seksi on hiukan ongelma. Tai lähinnä sen puuttuminen. Molemmilla varmasti olis haluja, mutta ei ehkä toisiamme kohtaan. Just nyt tekis mieli lähteä suhteesta ja mennä katsastamaan muita miehiä. Oon kuitenkin lähes varma, että jos näin teen, niin myöhemmin tulen katumaan. Toisaalta, jos nyt jään tähän, niin oon tyytymätön ja koen jääväni jostain paitsi.
Miten te muut ootte toiminu tällasessa tilanteessa? Tiedän, että kaikkea kaikkea ei voi saada ja elämä on valintoja... mutta mistä sitä etukäteen voi tietää, mikä valinnoista on oikea?
Miten te muut ootte toiminu tällasessa tilanteessa? Tiedän, että kaikkea kaikkea ei voi saada ja elämä on valintoja... mutta mistä sitä etukäteen voi tietää, mikä valinnoista on oikea?
Vastaukset 14
Vanhimmat
mul on samanlainen tilanne. tuntuu että en oo täysin onnellinen tässä suhteessa.. ja oon kyllä ajatellu lähtee, odotan vaan sitä viimestä "pisaraa" niin se on helpompaa. koska luotan siihen että tuolla jossain on vielä joku sopivampi mulle... :)
Onko kivaa olla saastainen kiimainen lutka, joka ei pysty sitoutumaan mieheen! Iljettävää tuollainen!
Saastainen kiimainen lutka? No johan oli määrittely... kiimainen saatan olla, mutta noissa kahdessa muussa ei oo kyllä mitään totuuspohjaa. Oon seurustellu lähes 10 vuotta, kyllä se mun mielestä todistaa, että osaan sitoutua. Nyt en vaan tiedä miten tästä eteen päin...
senkun lähdet litomaan ja etsimään sitä joka sulle on - ehkä - se "oikea", jonka kanssa kaikki pelittää.
ehkä kierroksesi kestää kauan, tai sitten ei.
ehkä löydät sen, joka on se ns oikea jonkun aikaa, ja sitten taas sama alusta?
ehkä sulla jäi vauhtivuodet viettämättä?
tai iski kyllästys nykyiseen?
kyllä se 10 vuodessa alkaa kieltämättä puulta maistumaan, jos antaa käydä niin.
eihän tuossa nyt muutakaan voi.
kakkua ei voi yleensä säästää ja syödä, sanovat.
paitsi nyt tietenki, jos on yhdessä sovittu että saa vapaasti hujautella kenen kanssa mieliikin.
No vauhtivuodet on tosiaan jääny viettämättä. Siis siinä mielessä nimen omaan, että olisin vapaasti voinut pelehtiä kenen kanssa huvittaa. Muuten on kyllä vapautta ollu ihan riittämiin, ei oo mies paljon mun menemisiin puuttunut. Kai tässä nyt pitäis päättää, että onko mun pakko saada elää nuo ns. vauhtivuodet jossain vaiheessa vai voinko olla tyytyväinen ilman.
Oon vaan päästäny itseni ajautumaan miehestäni jo niin kauas, etten tiedä miten pääsen takaisin. Tai haluanko edes.
reilut 4v sitten. Olin ollut saman miehen kanssa melkein 10v. Sit tuli kolmenkympin kriisi. Annoin mennä ja elin täysillä muutaman kuukauden. Erottiin ja muutin vanhempieni luo asumaan ja sitten omaan kämppään. Mies otti tosi raskaasti, mutta ajattelin, että olisi tosi väärin jäädä suhteeseen. Tarkoitukseni oli lennellä pidempään, mutta sitten aika pian kohtasin elämäni miehen, jonka kanssa olen nyt ollut reilut 4v. Olen täysin varma, että tein oikean ratkaisun silloin. Haluan nykyistäni vielä 4 vuoden jälkeen kuin ekana yönä. Samanlaista ei ollut ex-mieheni kanssa. Seksi todella muuttui paremmaksi. Ja koska sain kokeilla muitakin miehiä tuossa välissä, en enää haikaile vieraiden perään. Jotkut sanoo, ettei se vaihtamalla parane. Itse en kyllä tota allekirjoita.
...minullakin. Olin ensimmäisessä vakavassa suhteessani viitisen vuotta, ja sitten alkoi harmittaa ja ahdistaa, kun en ollut elänyt kunnollista vapaata nuoruutta. Ei siksi, että olisin halunnut mahdollisimman paljon seksisuhteita, vaan ihan vaan siksi, etten tiennyt, millaista on olla oma itsensä, ihan ilman sitä "toista puolikasta".
Vietin sitten pari vuotta sinkkuna ilman mitään paineita uuden suhteen löytymisestä. Sen jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa olen siitä lähtien ollut, nyt jo kuutisen vuotta, ja olemme onnellisia yhdessä. Tällä suhteella on parempi pohja kuin aikaisemmalla suhteellani, koska tunnen nyt itseni, ja tiedän etten halua vaihtaa tätä miestä keneenkään toiseen.
Eli minullakin parani vaihtamalla. Ei kuitenkaan välttämättä juuri kyseisen miehen takia, vaan itseni.
Hyvin sanottu tuo viimeinen! En millään usko, että löytäisin "parempaa miestä", mutta jotenkin vaan tuntuu, että vielä pitäis elää sitä ns. omaa elämää. Vaikka oonkin elänyt yksin monta vuotta, olen silti koko ajan seurustellut enkä koe olleeni oikeasti itsenäinen.
Hirveän vaikea alkaa miehelle puhumaan erosta, kun sinällään ei ole mitään "kunnon syytä" erota. Muutenkin kun meillä on ollut keskusteluyhteys vähän kadoksissa jo pitkän aikaa, niin olen vaan omassa päässäni pyöritellyt näitä juttuja. En tiedä, kuinka alkaisin hänelle purkaa tätä vyyhtiä.
...että kannattaa ihan rehellisesti nostaa kissa pöydälle, ja kertoa miltä itsestä tuntuu. Kyllähän se tietenkin saattaa toista satuttaa, mutta varmasti vielä pahemmalta tuntuisivat kaikenlaiset selittelyt ja eroaminen epämääräisistä syistä. Suhteessa ei pidä olla toisen mieliksi tai siksi, ettei pahoittaisi toisen mieltä. Se ei loppujen lopuksi ole kenellekään hyväksi.
Jos suhteessa ei ole tyytyväinen, niin on joko tehtävä jotain radikaalia sen parantamiseksi, tai lähdettävä. Ja kun suhteessa "lyö kortit pöytään", niin mitä tahansa voi tapahtua: Omaa ja toisen reaktiota on vaikea arvata etukäteen. Useimmiten asiat kuitenkin muuttuvat paremmiksi harkitun muutoksen myötä, ja oma olo helpottuu, kun on saanut tehtyä jonkinlaisia päätöksiä.
Jos mies suostuu siihen, että pidätte taukoa (ihan oikeaa taukoa ilman mitään rajoitteita tai edes "aikarajaa"), niin miksei sekin voisi olla vaihtoehto, nyt kun välinne ovat kuitenkin vielä sellaisessa tilassa, että tulette toimeen. Tauon jäkeen voisitte sitten keskustelella asioista uudestaan, ja päättää mihin suuntaan kumpikin lähtee. Asennoidu kuitenkin jo alusta asti päästämään miehestä ihan kokonaan irti, ja hyväksymään, ettet häntä välttämättä saa enää takaisin. Tai ettet ehkä haluakaan.
erosin exästäni kaksi vuotta sitten, jonka jälkeen aloin seurustella nykyiseni kanssa... nyt taas etsintävaihe päällä, onko häån se oikea?
tiän, todella vilkkusilmä olen. työn merkeissä olen tavannut erään jonka kanssa synkkaa vallan loistavasti, olisiko hän se oikea, jne. lapset jo kuvioissa eikä muutos ole niin helppo enää.
siis miten saada nykyisen kanssa taas onni kukoistamaan niinkuin alussa ja unohtaisin nää muut vispilät???
help me !!!
Ja vasta jotain 2 vuotta yhdessä? TEHÄN OLETTE VASTA ALUSSA!
Voi jumalauta, ei se ihme ole et erotilastot on mitä on kun ei kahta vuotta kestetä olla yhden kanssa. Ja siihen vielä lapsia tekemään.
Mikä siinä on, ettei ihminen tunne itseään tuon paremmin? Kai säkin oot jo käsittänyt, että susta ei ole seurustelemaan. Ei kahdessa vuodessa voi "kyllästyä" kehenkään. Se vika on sinussa, ei niissä sun miehissäsi. Kuinka kahdessa vuodessa on edes ehtinyt kuvioon tulla mukaan myös lapsia?? Sitä kun odotusaikakin on ihmisellä jo se 9kk.
Voi hitto. Luuletko todella, että tämä työpaikan hemmo nyt sitten kestäis kahta vuotta kauempaa. Älä ainakaan niitä lapsia enää kenellekään tee!
tää nykyinen suhteeni on ollut vaikea siitä päivästä saakka kun tulin raskaaksi, ja päätettiin pitää lapsi, joka on aivan ihana kaikesta huolimatta. Häntä en kadu. Mutta miehen kanssa ollaan siitä päivästä alkaen risteilty ollaanko vai eikö olla yhdessä. Raskauteni aikana hän muuttui kylmäksi jja välinpitämättömksi, ryyppäsi jne. Ja raskauden jälkeen vaikka kuinka rukoilin sänkyyn kanssani, runkkasi mieluummin koneen ääressä ja katsoi pornoa. No nyt olen sen ainakin ymmärtänyt, että kaikki miehet varsinkin sitä pornoa katsovat hyväksyipä sen tai ei. Mutta jos ei oma enää kiinnosta. Tämän työpaikan tyypin oon tuntenu jo muutaman vuoden, jo ennen nykyistäni, hän on perheellinen, mutta puhumme avoimesti ongelmistamme keskenämme, siksi nää pirun hyvät kemiat...
tämä työpaikan tyyppi se oikea? Hänhän on perheellinen? Ja sinä siihen väliin tunkemassa...
Hyvä hyvä. Jos et kunnioita omia suhteitasi niin kunnioittaisit edes toisen.
asian eteen mitään, vaan haluan saada nykyisen mieheni kanssa asiat selviksi.
neuvoja sen suhteen kaipaan ja kovasti :)