Olen eronnut kolme vuotta sitten. Erovaiheessa olo oli toisinaan kuin olisi jäänyt auton alle. Joka paikka oli kipeä ja mieli maassa. Mutta nyt olen toipunut ennalleni, ja pidän eroa samanlaisena onnettomuutena kuin muitakin elämän vastoinkäymisiä. Aika parantaa haavat.
Tuttavapiirissäni on kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka jauhavat avioerojaan, vaikka eroista on kulunut jo vuosikausia. Eräälläkin toistakymmentä vuotta, ja hänen murheensa ja katkeruutensa on kuin ero olisi tullut voimaan viime viikolla. Välillä tuntuu, että he eivät haluakaan luopua surustaan vaan suorastaan hellivät sitä. Auttaa ei voi. Osaatteko sanoa, mikä tällaiseen käytökseen on syynä?
Tuttavapiirissäni on kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka jauhavat avioerojaan, vaikka eroista on kulunut jo vuosikausia. Eräälläkin toistakymmentä vuotta, ja hänen murheensa ja katkeruutensa on kuin ero olisi tullut voimaan viime viikolla. Välillä tuntuu, että he eivät haluakaan luopua surustaan vaan suorastaan hellivät sitä. Auttaa ei voi. Osaatteko sanoa, mikä tällaiseen käytökseen on syynä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulin ainoastaan siihen johtopäätökseen,että tälle kyseiselle henkilölle asia on ollut niin suuri järkytys ja täysin hänen tahtoaan vastaan.
Hän tuntee itsensä kuin henkisesti raiskatuksi eikä kukaan lohduta tai ymmärrä.Ainoa mikä häntä lohduttaisi,olisi se,ettei hän olisi joutunut eroamaan.Hän kokee itsensä enemmän kuin hylätyksi,koska hänen rakkaudentunteensakin hylättiin.Joskus se tuntuu kuin ei olisi edes Jumalalle kelvannut,koska niin suuri asia kuin oma rakkauden tunne ei kelvannut.
Elämässä voi tapahtua melkein mitä tahansa. Oma sukuni on joutunut jättämään kotinsa Karjalassa sodan melskeissä, miehiä on suvusta kaatunut monta - mutta kaikesta on selvitty ja uusi elämä rakennettu. Eikö ihmisen pitäisi tehdä niin?
En mä usko, että kukaan haluaa helliä ja pitää kiinni murheestaan. Avioero on hyvinkin traumaattinen kokemus niille ihmisille, jotka ennalta varoittamatta "erotetaan" liitosta. Se jättää jäljet loppuelämän ajaksi, eikä mikään tule enää olemaan kuten ennen sitä. Pitää täysin paikkaansa, kun sanotaan, että kaikki eivät toivu erosta koskaan. Jos joku hyljätään äkillisesti vain muutamalla sanalla selittäen, tai ei selitetä mitään, lähdetään vain pois, niin se jättää liian paljon avoimia kysymyksiä hyljätylle osapuolelle. Hän ei voi olla varma itsestään tai mistään. Tai sitten, jos jättäjän ainoat sanat ovat syyttely, mustamaalaaminen ja suurinpiirtein ajaminen hulluuden partaalle, niin jättää se jälkensä sekin. Tietynlainen katkeruus ja kaunaisuus ovat sen jälkeen ehkä loppuelämänkin ajan seurana. Toista ihmistä ei saisi erossakaan jättää ns. tyhjän päälle.
Avoliitothan ovat niitä varten, jotka eivät halua tosissaan sitoutua.
Avioliitossa kaavasta sitoudutaan kuolemaan asti.
Joillekin lupauksen pettäminen on todellakin pettämistä. Lehdissä on joka päivä nuorehkoja miehiä kuolinilmoituksissa, joissa kaipaamaan jäivät lapset. Ei siis puoliso.
Ole onnellinen, että ystäväsi eivät sentään itsemurhaan ole päätyneet!