Työkaverillani on omituinen luonne. Kun ollaan työpaikalla, niin hän on helvetin tarkka asioista ja suoraan sanoen #"lkku. Kun taas ollaan "siviilissä", niin hän on ihan eri ihminen. Hänen kanssaan voi tällöin jutella reilusti ja olla oma itsensä, toisin kuin työpaikalla täytyy tarkkaan valita sanansa ja perustella nekin tarkasti.
Kuinka tämmöiseen kaksoispersoonaan sitten kannattaa suhtautua? Jättääkö ihan omaan arvoonsa, niin töissä kuin vapaallakin vai kuinka?
Kuinka tämmöiseen kaksoispersoonaan sitten kannattaa suhtautua? Jättääkö ihan omaan arvoonsa, niin töissä kuin vapaallakin vai kuinka?
Vastaukset 8
Vanhimmat
On tietysti raskasta myös henkilölle itselleen, jos työminä ja vapaa-ajan minä ovat hyvin poikkeavia toisistaan. Mutta mielestäni tämä on hyvin yleinen ilmiö. Tiedän esimerkiksi monta talousasioista vastaavaa, jotka ovat hyvin, hyvin pilkuntarkkoja organisaationsa rahoista yms., mutta joilla oma talous on aivan retuperällä.
Jos kaveri on mukava vapaa-ajalla, niin mikset voisi jutella tms. hänen kanssaan. Jos kaveri on töissä mielestäsi nipottavan tarkka, voit toki ottaa asian esille hänen kanssaan. Ehkä sille nipottamiselle löytyy ihan järjellinen syy.
Meitä on moneksi. Onneksi.
On vaikea suhtautua sellaiseen henkilöön, kun on nähnyt hänen toisen puolensa. Eikö olekkin?
Hän on vanhempi työntekijä, muttei esimiestasolla. Tullessani taloon en tuntenut häntä vielä, joten olin oma itseni ja yritin kehittää rentoa keskustelua, asiasta kuin asiasta. No pian selvisi sitten, että tämä kaverihan ei olekkaan rento vaan kaikkea muuta.
Työskentely on rankkaa, kun itse joudut olemaan teennäinen. Et pysty tuollaisen henkilön kanssa perustamaan mitään kehityskeskustelua tästä asiasta, koska selvästi voimakastahtoinen persoona osaa kyllä peitellä ongelmansa tai jopa siirtää ongelmansa toisen niskoille.
"Kaksoispersoona" on aika vahva ilmaus. Jotkut työt edellyttävät jonkinlaisen työroolin omaksumista, eikä siinä ole mitään erikoista. Onko vartija, konduktööri, opettaja tai vaikkapa koomikko tai eroottinen tanssija kotona samanlainen kuin töissä???
Toisilla on sellainen luonne, että he kykenevät mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja hallitsevat monia erilaisia rooleja. Jotkut osaavat sen lisäksi olla myös "omana itsenään" esim. vapaa-ajalla. Toiset sitten taas ovat tasaisesti sitä yhtä ja samaa - omana itsenään aina ja kaikkialla tai opeteltua roolia vetäen.
Onkos tuo nyt suuri ongelma, kun kerran tiedostatkin, miten ko. tyypillä nuo eri puolet toimivat? Suhtaudu sinäkin häneen kuin kahteen eri ihmiseen! Duunissa olet jämpti ja puhut vain sen mikä on tarpeen. Jos haluat tapailla heppua myös vapaalla, niin siellä sitten voit ottaa rennommin.
Voisin luulla, että puhut minusta, jollen olisi tällä hetkellä työtön... Ainakin osa it-alan hommista on semmoisia, että on pakko olla helvetin tarkka. Mulle se sopii. Vapaalla, pärjätäkseni ihmisten kanssa, joudun pakottautumaan rennompaan tyyliin.
On meitäkin, joiden mielestä töissä on tarkoitus tehdä duunia eikä niinkään pitää hauskaa duunikavereiden kanssa. Eli duuni ja vapaa-aika ovat lähtökohtaisesti kaksi ihan eri elämänaluetta. Jätä tyyppi omaan arvoonsa, eli jos se tekee työnsä hyvin, niin arvosta sitä! Ei sen tarvitse olla mukava, riittää että siitä on hyötyä koko firmalle ja sitä kautta sinullekin.
netissäkin kun kirjoittelee huomaa, että saattaa kirjoittaa elämästään ja asioistaan ihan eritavalla netissä. Mutta puhelimessa ja tapaamisissa puheet on ihan toiset. Joillakin ihmisillä vaan on kaksiluonnetta.
Välillä tuntuu todella mahdottomalta työskenneltä hänen kanssaan. Hän kun tuntuu omivan työtehtäviä, joita minäkin pystyn tekemään. Monesti tämä kaveri tuhisee työpaineiden alla ja kun tarjoan apua, hän vaan tokaisee, että hän hoitaa ne. Ei sitten, kun ei apu kelpaa, mutta kylläpä meille muille kelpaa "sähistä ja puhista". Työyhteisöstämme ei selvästikkään löydy henkilöä, joka uskaltaisi huomauttaa tälle työkaverille hänen käytöksestään.
Miten se siellä paineitten alla tuhisee? Sanooko suoraan, että hänellä on liikaa hommia, vai itsekö vain arvelet, että sillä on?
Eikö teillä ole pomoa tuollaisia tapauksia varten?
Jos tyyppi tekee ajallaan omat hommansa ja enemmänkin, niin voitte olla vain tyytyväisiä. En edelleenkään oikein ymmärrä, missä ongelma. Olisitte iloisia, ettei kyseessä ole laiska luikuri, joka lupaa, muttei tee, minkä vuoksi kaikkien hommat kusee.
Yleensä tämä tyyppi sanoo suoraan, kun hommia on liikaa. Kyllä se ne kuitenkin hoitaa, muttei siitä tarvitsisi muille murista. Ongelmatilanteissa hän selvästi purkaa ärtymyksensä muihin ja jos emme huomioi tätä, niin kohta kuuluu ja kovemmin. Tälle kamulle tuntuu olevan myrkkyä, jos joutuu jotain asiaa sepostamaan muille juurta jaksaen.
Firmassa on tietenkin pomo, mutta tämä hankala työkaveri omistaa selvästi vahvemman persoonan, kuin johtajamme, joten hän viis veisaa pomon puheista.
Ongelma vaan on siinä, että tämä kaveri kuvittelee olevansa meidän pomo tai projektipäällikkö. Kuten olen maininnutkin jo, niin muiden mielipiteillä ei tunnu olevan väliä projekteissa. Joka tilanteessa saa olla varpaillaan ja kuulostella, että milloinkahan kaveri ärähtää seuraavaksi ja mistä syystä.
Eiköhän tämä ole tässä.