Turhautuneisuutta, häpeää itsestä, ujoutta, epävarmuutta, ahdistuneisuutta. Mikä ihme mua vaivaa kun jokaisen miehen kanssa, jota olen tapaillut, tapahtuu sama kaava:
Alussa olen ihastunut ja on mukavaa. Sitten alkaa ahdistaa kun pitäisi kertoa itsestään. En osaa ilmaista itseäni enkä löydä sanoja, tulee pitkiä hiljaisuuksia kun mietin esim. mitä vastaan johonkin kysymykseen. Ahdistaa liika läheisyys. Alussa ollut ihastuminen häviää enkä ole enää yhtään varma mistään. Olen miehen seurassa hiljaa tekemättä mitään. En kosketa ja puhun vain vähän joskus. Tuntuu etten haluakaan tätä.
Kysymys kuuluukin että enkö vain ole löytänyt sellaista nuortamiestä jonka kanssa haluaisin olla (olen 20v ja tapaillut kymmeniä), vai onko vika omassa päässäni, että oli sitten kyseessä kuka tahansa pistän jostain syystä alkumetrien jälkeen pakin päälle?? Nyt kun olin miehen luona yötä, en enää tuntenutkaan mitään (vaikka olin haaveillut hänestä monta päivää), puolialastomuus alkoi ällöttää eikä tehnyt mieli koskettaa. Näin hänessä kaikkia virheitä. Lisäksi epäilen hänen toimintaansa, että onko tuo nyt ihan oikeasti minusta muka
Sitten tulee aina kauhea pettymys muutaman tapaamisen jälkeen kun ei meinaa onnistua. Kun haluaisi niin että olisi ihania tunteita ja olisi joku, mutta aina joutuu pettymään.
Alussa olen ihastunut ja on mukavaa. Sitten alkaa ahdistaa kun pitäisi kertoa itsestään. En osaa ilmaista itseäni enkä löydä sanoja, tulee pitkiä hiljaisuuksia kun mietin esim. mitä vastaan johonkin kysymykseen. Ahdistaa liika läheisyys. Alussa ollut ihastuminen häviää enkä ole enää yhtään varma mistään. Olen miehen seurassa hiljaa tekemättä mitään. En kosketa ja puhun vain vähän joskus. Tuntuu etten haluakaan tätä.
Kysymys kuuluukin että enkö vain ole löytänyt sellaista nuortamiestä jonka kanssa haluaisin olla (olen 20v ja tapaillut kymmeniä), vai onko vika omassa päässäni, että oli sitten kyseessä kuka tahansa pistän jostain syystä alkumetrien jälkeen pakin päälle?? Nyt kun olin miehen luona yötä, en enää tuntenutkaan mitään (vaikka olin haaveillut hänestä monta päivää), puolialastomuus alkoi ällöttää eikä tehnyt mieli koskettaa. Näin hänessä kaikkia virheitä. Lisäksi epäilen hänen toimintaansa, että onko tuo nyt ihan oikeasti minusta muka
Sitten tulee aina kauhea pettymys muutaman tapaamisen jälkeen kun ei meinaa onnistua. Kun haluaisi niin että olisi ihania tunteita ja olisi joku, mutta aina joutuu pettymään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kannat syvää häpeää sisälläsi.
Häpeät itseäsi ja sen kautta muita, koska he ovat kiinnostuneita sinusta.
Miten voisit kunnioittaa ihmistä joka haluaa sinut, koska et voi kunnioittaa itseäsi?
Jarru iskee, kun pelkäät niin paljon että häpeällinen totuus itsestäsi paljastuu. Et uskalla ottaa riskiä? Tai et pysty, kun toinen rupeaa tuntumaan vastenmieliseltä. Tai sitten vaan alkaa tulla liian lähelle.
Voihan olla, että miehissäkin on vikaa, et ehkä ole löytänyt sellaista, johon uskaltaisit luottaa tarpeeksi, ja kuka todella ansaitsisi sen.
Luulen että ongelmasi koskettaa moniakin tietyllä tasolla. Suomalainen usein häpeää. Monesti juuri itseään. Se tuo ongelmia, tottakai.
Luulen että keskustelu auttaisi, ehkä ihan ammattiauttajan kanssa, että pääsisit tasapainoon itsesi kanssa. Ehkä et ole vielä henkisesti valmis syvempään seurustelusuhteeseen.
Sekin voi auttaa, että koittaa ottaa riskin. Jos lähelläsi on sellainen ihminen, kenestä todella välität, ja joka tuntuu sopivalta, koita rohkaistua ja kertoa vaikka tuosta ongelmastasi suoraan. Se murtaisi muuria. Ja sinua ymmärrettäisiin.
Suotta pelkäät heikkouksiasi. Kaikilla on niitä. Uskalla olla enemmän avoin, niin saat sitä takaisin. Sitähän tarvitaan jotta oppii tuntemaan toinen toisensa.
Minun mielipiteeni on se, että ongelmasi toistuu samanlaisena vaikka kuka olisi kyseessä. Olet tosin hyvin nuori, ja se voi olla identiteettikriisiä. Kunhan vartut ja opit tulemaan sinuksi itsesi kanssa, voi helpottaa jo luonnostaan.