Ja on ärsyttänyt jo pitemmän aikaa. Ihan ekan kerran kun oltiin siellä kylässä, niin koko perhe meni mukavasti piiriin ja rupesi vuorotellen tenttaamaan minua. Minä siinä punastelin ja änkyttelin vastauksia, koska jännitin ekaa tapaamista niin paljon.
Sitten sulhaseni isä oli ilmeisesti kehaissut myöhemmin ulkonäköäni uudelle vaimolleen ja luulen nyt, ettei hän pidä minusta (siis tämä vaimo). Ja kaikin puolin muutenkin se perhe ärsyttää ihan helvetisti: Kaikki on niin ihanaa ja perhe on koolla ja lässynlässyn.
Minun perheestäni puuttuu tälläiset ainaiset syntymäpäivien ja kissanristiäisten vietot ja siksi tää "ollaan niin ihanan täydellinen perhe"-esitys alkaa ottaa hermoille.
Ikinä en ole saanut sellaista tunnetta, että olisin tervetullut tähän perheeseen.
MInkäänlaista onnittelua ei tullut kihlauksestakaan!
Ja nyt pitäisi mennä viettämään joulua sinne. Tekis mieli jättää menemättä.
Sitten vielä tää family on ruvennut kutsumaan yhtä perheen pientä mun lempinimellä ja se ärsyttää: vaikka sanoin että nimi on minun niin EI, nää vaan rupes toitottamaan sita oikein ropakaupalle, että sieltä se isin pikku ***** taas tulee ja kaikki yhdessä kuorossa. Vittu. Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä?
Sitten sulhaseni isä oli ilmeisesti kehaissut myöhemmin ulkonäköäni uudelle vaimolleen ja luulen nyt, ettei hän pidä minusta (siis tämä vaimo). Ja kaikin puolin muutenkin se perhe ärsyttää ihan helvetisti: Kaikki on niin ihanaa ja perhe on koolla ja lässynlässyn.
Minun perheestäni puuttuu tälläiset ainaiset syntymäpäivien ja kissanristiäisten vietot ja siksi tää "ollaan niin ihanan täydellinen perhe"-esitys alkaa ottaa hermoille.
Ikinä en ole saanut sellaista tunnetta, että olisin tervetullut tähän perheeseen.
MInkäänlaista onnittelua ei tullut kihlauksestakaan!
Ja nyt pitäisi mennä viettämään joulua sinne. Tekis mieli jättää menemättä.
Sitten vielä tää family on ruvennut kutsumaan yhtä perheen pientä mun lempinimellä ja se ärsyttää: vaikka sanoin että nimi on minun niin EI, nää vaan rupes toitottamaan sita oikein ropakaupalle, että sieltä se isin pikku ***** taas tulee ja kaikki yhdessä kuorossa. Vittu. Mitä mieltä olette? Mitä pitäis tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pane asiat tärkeys järjestykseen.Keskustele asiasta sulhasen kanssa. Nähdäkseni sinä,et ole suvun kanssa menossa naimisiin. Sinulla on varmaan kaksi korvaa. Ota toisesta sisään ja toisesta ulos.(vanha sanonta, kaikki loppuu aikanaan ja paha saa palkkansa)
Kuulostaa ihan tutulta.Nyt on kyseessä selvä väärinkäsitys.Sulhasen perhe on huomannut vaivautumisesi.Yrittävät helpottaa tunnettasi kutsumalla tätä yhtä sinun lempinimelläsi.Huono valinta,mutta tarkoitus saada sinut tunteman itsesi hyväksytyksi.He ovat sokeita tajuamaan että sinulla ei ole tällaista kokemusta miten ollaan"happy family"ja luulet että se on esitystä.Katso sulhastasi.Onko hän onnellinen omiensa parissa ja siitä että sinä olet nyt myös mukana?Jos on,niin ei se mitään esitystä ole.Sinulla ei ole ollut vastaavaa tilannetta.Monilla on tämä.Ihmiset sattuvat oikeasti nauttimaan tästä suuren perheen hössötyksestä.Mun miehelläni on yli serkkua ja pikkuserkkuja lukematon määrä.Kaikki on aina tavattava ja aina tuntuu olevan yhtä kivaa.Minullakin on ollut.Itselläni myös tällainen tausta.Heittäydy mukaan vaan.Kyllä he sinusta tykkäävät.Se uusi vaimokin varmaan pitää sinusta kun huomaa ettei mitään ongelmaa olekaan.Hän on saattanut luulla sinusta heti,ettet pidä hänestä?Jos hänessä on yhtään hyvää,niin tartu siihen.Hän voi olla vaikka kuinka kiva.Elämä voi ylläättää!
Ei sinun ihan kaikkiin tarvitse osallistua. Eikä sulhasesikaan. Teillähän on oma perhe.
Jos tuo jatkuu, teille tulee ero.
Arvaapa sen vihan ja riidan määrä sen jälkeen!!!!
Heillä on ystäviä, naapureita ja muita sukulaisia lukematon joukko, ja joudut heidän kaikkien likasangoksi!
Pysy kaukana tuollaisista uusperheistä! Ne ovat yhteiskunnan syöpä, joka vielä tullaan jopa pakon edessä myöntämään.
Ruotsissa on tehty hyvin laajat tutkimukset asiasta, ja myös Suomessa, mutta täällä niitä ei pahemmin julkisteta.
Uusperheiden lasten vaara joutua huostaanotetuksi tuplaantuu. (MML) Senhän sinä oletkin jo huomannut, että paskasakkia ovat.
Olin aikoinani 7 vuotta kihloissa miehen kanssa, jolle kotiväki oli kaikki kaikessa. Vaikka asuimme eri maassa niin hänen täytyi joka päivä soittaa vanhemmilleen,miten siellä pärjätään. ja kun tulimme Suomeen lomalle, olisi pitänyt olla hänen perheensä luona. Mutta vietin itse lomani omien vanhempieni ja sisarusteni luona.
Ja hänen luonaan käydessäni en saanut tehdä mitään muuta kuin istua ja odottaa kun tuleva anoppini keitti kahvia ja laittoi ruokaa. En kelvannut edes tiskaamaan. Olin sen verran ujo etten jutellut oma-aloitteisesti sinne poikenneiden ihmisten kanssa. Sain kuulla olevani ylpeä!
Suomeen palattuamme menimme kumpikin kotiimme, josta lähdin pian toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja tiemme erosivat. Seuraava mieheni oli orpo, joten ei ollut anoppia vaivoinani ja tämän miehen kuoltua seurustelin toisen orvon kanssa viisi vuotta. Totesin, etten minä sovi kenellekään miniäksi. Joten hyvä näin.
jotku nyt on vaan just tollasii..niitä on kyl aika harvassa.
Sellasii ihmisii jotka on olevinaan ja ei sit niinku kuitenkaa oo yhtää mitää.
Jos tosiaan ahdistaa se suku niin keksi jotain muuta jouluksi lähde vaikka espanjaan.