Suhteen loppuminen

tapahtunut minun kohdallani.Minä olin varattu,
(onnettomassa suhteessa) oltiin ystäviä.Kundi sanoi että oli enemmän kun ihastunut,niin olin minäkin.En tiedä sit et eikö sit kuitenkaan välittänyt oikeasti.koska jos olis välittänyt niin olisi edes ilmoittanut että ei enää halua tavata minua eikä jättäisi vastaamatta tex tai soittoihin.ensin pyysi soittamaan eikä sit vastaakkaan.no en tiedä onko tää meidän juttu sama asia kun en tiedä välittiköhän minusta edes,mut anyway.Nyt en halua nähä koko jätkää ja toivon etten törmää häneen missään.
Mikä sinun tilanteesi on.?mikä estää sinua olemasta onnellinen(miksi ette voi)?

oikeastaan itselle kävi juuri tuollain eilen. Juteltiin (ex) tyttökaverin kans kolme-neljätuntii. Päädyttiin tulokseen, että kumpikin kyllä tykkää toisista, mutta ei ole "järkevää" jatkaa suhdetta...kun ollaan niin erilaisia. Asioista yleensä oli yhdessä yllättävän vaikea sopia. Ajatus oli kehittynyt vähitellen ja nyt tavallaan vain todettiin tilanne, kun suhde ei ollut parantunut ajan kuluessa. Kaveruus jatkuu.

Mulla on vähän samalta kuulostava tapaus.

Luepa juttuni, joka on tällä samalla palstalla. Otsikko on Omituinen tapaus.. Kertokaa mielipiteenne. Voitais sitten vaihtaa ajatuksia, jos kertoisit omasta jutustasi tarkemmin.

Oma tarina:

Ollaan oltu yhessä pian 2.5v tosin siihen se taitaa jäädäkkin. No kuitenkin suhde mennyt aika huonoon jamaan. Tiedän että rakastan muijaani mutta silti välissä vihaan häntä. Meillä sujuu puhuminen kohtalaisesti mutta siittäkään ole apua. Ja tiedän että molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan. Itsellä ainakin mennyt luottamus kumppania kohtaan, ei se varmaan pettänyt ole...
Mutta silti touhannu seljäntakana vähän kaikenlaista...
En kyl itekkään aina puhtain paperein pääse läpi, eli on itelläki pari aika isoo mokaa.
Jos ei jouluun mennes alkaa sujumaan paremmin niin ero tulee tai ainaki niin vähän ollaan sovittu.
Rakkaus ja viha puskee päälle omissa tunteissa ja välillä rakastan tosi paljon mutta välillä sitten en. Alkaan masentumaan vain hirveesti tai olen jo ja jos tulee vielä ero en tiedä kuinka selviäisin.
Kun tuntuu että muija ei tiedä mitä se haluaa ja pelkään et selviääkö se erosta. Ku voihan se "vapaus" tuntua ihanalta asialta. Selvennykseksi et asutaan yhessä (ollaan asuttu vähän yli 1v).
Mun muijas on niin paljon hyviä puolia ja en haluis menettää häntä! Mut ei vain luista...
En yleensä ole luovuttaja tyyppiä mutta nyt alkaa tuntumaan pahasti siltä... Seksi ei ole sujunut kunnolla enää pitkään aikaan. Vaikka ollaan siittäkin puhuttu niin ei oikein muija ota vakavissaan noita puhumisia. Ehkä sitä ei kiinnosta tää suhde. Pää vain sekoaa tälläisessä kiikunkaakun tilanteessa. Oisko jollaki jotain apua mitä tekisin tai tehtäis?

Rakastamme toisiamme. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta. Hän lähti ulkomailla opiskelemaan. Itselläni on opiskelut kesken täällä suomessa. Ja kenties myös hänen tulevaisuutens on siellä, poissa luotani.

Näemme jouluna. Sitten hän lähtee takasin sinne, pois. Tiemme erkanevat vaikka emme sitä halua, mutta emme voi juosta toistemme perässä jos polkumme menevät eri suuntiin.

Tämä on totaalisen hajottavaa. Minun on päästettävä hänen menemään, ja jään yksin laiturille vilkuttamaan.