30. ikävuoden rajapyykki lähestymässä.
Oon tullut siihen päätökseen että helpompi olla itsenäinen sinkku kun yrittää olla tekemisissä naisten kanssa.
Kun en ajattele noita parisuhdejuttuja ja muita niin on paljon stressittömämpi olo. Sitten kun pitäisi alkaa miettimään kumppania ja alkaa toimimaan niin alkaa rasittamaan.
Kai se on vaan niin että kun niihin juttuihin ei ole tottunut vaan on keskittynyt elämänsä aikana muihin asioihin enemmän vaikka en ole mikään epäsosiaalinen persoona niin kyllä se toimiminen vastakkaisen sukupuolen kanssa luontevasti sellaisissa merkeissä joka johtaisi muuhun kuin kivaan juttutuokioon on vaikeaa.
Olin hieman "nörtimimpi" ehkä nuorempana mutta kuitenkin enemmän sellainen keskivertotyyppi kaikessa olipa sitten kyseessä urheilu tai nörtteily jne. Nyt se nörtteily on jäänyt ja enemmän on tullut kuvaan sellainen vakaa miesmäinen luonne. Mutta sen olen huomannut ettei kumpikaan viehätä naisia. Ainoat jotka kiinnostuvat ovat lähinnä yh-äidit tai epätoivoiset jotka kaipaavat lohdutusta.
Olisi ollut hienoa löytää sellainen nainen joka olisi tuntunut oikealta. Kauneutta naisesta en ole etsinyt koskaan, enemmän luonnetta ja älykkyyttä sekä samanlaista huumorintajua. Toki kun itse tulee liikuttua niin olisi ollut hyvä jos nainen osaisi liikkua ihan itse. Toisin kuin osa saattaisi kuvitella niin eniten ei kaipaa seksiä vaan ihan normaali olemassaoloa ja toisen läsnäoloa. Kaverit ja ystävät tätä asiaa eivät korvaa koska siitä puuttuu se tunne että toinen tosissaan välittää ja tarvitsee.
Toki kokemuksia naisista on hieman kertynyt treffien ja tapaamisesten muodossa mutta ei mitään sellaista mistä voisi kehua. Ei se mitään auta jos vaikka kuinka olisi muistoja asioista jos ei asiat ole toimineet eikä tiedossa ole kumppania.
Nyt viimeisten takaiskuje ja pettymysten myötä on alkanut vähitellen ajatukset muuttua. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi tehdä muita asioita ja unohtaa parisuhteen löytäminen. Ehkä joskus vuosien päästä kadun päätöstäni mutta se on sen ajan huoli koska enemmän rasittaa turha etsintä ja jatkuva pettyminen. Huomaan myös että samalla sitä alkaa jollakin tavalla siirtää syytä naisiin. Vaikka kai sitä itsessä on vain sitä vikaa onpa syy sitten missä tahansa kun ei kiinnostusta ole. Ehkä olen liian vähän tai paljon jotakin. Sitä kun tietäisi mitä. Ehkä en ole tarpeeksi seksikäs ja haluttava sitten kun en mikään komistus ole. Enkä myöskään mikään "tavallinen sälli" vaan vähän tällanen erikoinen tapaus.
Vielä pari vuotta sitten kun mietin näitä samoja juttuja niin tuntui vähän pahalta asian miettiminen ja yritin panostaa asiaan sen jälkeen enemmän. Mutta sen kanssa on tullut nyt vähitellen sinuiksi kun on huomannut miten asiat menevät.
On paljon parempi olla yksin kuin sellaisessa suhteessa (vaikkapa yh-äidin kanssa) jossa toinen on korvikkeena tai tulee olo että on jonkun korvikkeena toiselle.
Keskityn uraani, harrastuksiin ja ystäviin. Otan niistä kaiken irti. Se on päätökseni. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille jotka tuskailevat etteivät löydä kumppania. Päättäkää aiotteko hankkia kumppanin millä keinoilla hyvänsä, panostakaa siihen ja tehkää asioita sen suhteen tai päättäkää että keskitytte muihun asioihin. Valittaminen ei auta yhtään. Ei täällä Internetissä eikä sen ulkopuolella. Tosin kenenkään ei pitäisi sanoa että "ei koskaan" koska eihän sitä sitten tiedä mitä sitä elämässä kohtaa. Salamakin voi iskeä mutta aika epävarmaahan se on. Mutta omalla kohdallani nyt voin todeta jo hieman helpottuneestikin että "ohi on".
Ei kai tässä muuta, tän halusin vaan sanoa.
Oon tullut siihen päätökseen että helpompi olla itsenäinen sinkku kun yrittää olla tekemisissä naisten kanssa.
Kun en ajattele noita parisuhdejuttuja ja muita niin on paljon stressittömämpi olo. Sitten kun pitäisi alkaa miettimään kumppania ja alkaa toimimaan niin alkaa rasittamaan.
Kai se on vaan niin että kun niihin juttuihin ei ole tottunut vaan on keskittynyt elämänsä aikana muihin asioihin enemmän vaikka en ole mikään epäsosiaalinen persoona niin kyllä se toimiminen vastakkaisen sukupuolen kanssa luontevasti sellaisissa merkeissä joka johtaisi muuhun kuin kivaan juttutuokioon on vaikeaa.
Olin hieman "nörtimimpi" ehkä nuorempana mutta kuitenkin enemmän sellainen keskivertotyyppi kaikessa olipa sitten kyseessä urheilu tai nörtteily jne. Nyt se nörtteily on jäänyt ja enemmän on tullut kuvaan sellainen vakaa miesmäinen luonne. Mutta sen olen huomannut ettei kumpikaan viehätä naisia. Ainoat jotka kiinnostuvat ovat lähinnä yh-äidit tai epätoivoiset jotka kaipaavat lohdutusta.
Olisi ollut hienoa löytää sellainen nainen joka olisi tuntunut oikealta. Kauneutta naisesta en ole etsinyt koskaan, enemmän luonnetta ja älykkyyttä sekä samanlaista huumorintajua. Toki kun itse tulee liikuttua niin olisi ollut hyvä jos nainen osaisi liikkua ihan itse. Toisin kuin osa saattaisi kuvitella niin eniten ei kaipaa seksiä vaan ihan normaali olemassaoloa ja toisen läsnäoloa. Kaverit ja ystävät tätä asiaa eivät korvaa koska siitä puuttuu se tunne että toinen tosissaan välittää ja tarvitsee.
Toki kokemuksia naisista on hieman kertynyt treffien ja tapaamisesten muodossa mutta ei mitään sellaista mistä voisi kehua. Ei se mitään auta jos vaikka kuinka olisi muistoja asioista jos ei asiat ole toimineet eikä tiedossa ole kumppania.
Nyt viimeisten takaiskuje ja pettymysten myötä on alkanut vähitellen ajatukset muuttua. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi tehdä muita asioita ja unohtaa parisuhteen löytäminen. Ehkä joskus vuosien päästä kadun päätöstäni mutta se on sen ajan huoli koska enemmän rasittaa turha etsintä ja jatkuva pettyminen. Huomaan myös että samalla sitä alkaa jollakin tavalla siirtää syytä naisiin. Vaikka kai sitä itsessä on vain sitä vikaa onpa syy sitten missä tahansa kun ei kiinnostusta ole. Ehkä olen liian vähän tai paljon jotakin. Sitä kun tietäisi mitä. Ehkä en ole tarpeeksi seksikäs ja haluttava sitten kun en mikään komistus ole. Enkä myöskään mikään "tavallinen sälli" vaan vähän tällanen erikoinen tapaus.
Vielä pari vuotta sitten kun mietin näitä samoja juttuja niin tuntui vähän pahalta asian miettiminen ja yritin panostaa asiaan sen jälkeen enemmän. Mutta sen kanssa on tullut nyt vähitellen sinuiksi kun on huomannut miten asiat menevät.
On paljon parempi olla yksin kuin sellaisessa suhteessa (vaikkapa yh-äidin kanssa) jossa toinen on korvikkeena tai tulee olo että on jonkun korvikkeena toiselle.
Keskityn uraani, harrastuksiin ja ystäviin. Otan niistä kaiken irti. Se on päätökseni. Suosittelen tätä samaa lähestymistapaa kaikille jotka tuskailevat etteivät löydä kumppania. Päättäkää aiotteko hankkia kumppanin millä keinoilla hyvänsä, panostakaa siihen ja tehkää asioita sen suhteen tai päättäkää että keskitytte muihun asioihin. Valittaminen ei auta yhtään. Ei täällä Internetissä eikä sen ulkopuolella. Tosin kenenkään ei pitäisi sanoa että "ei koskaan" koska eihän sitä sitten tiedä mitä sitä elämässä kohtaa. Salamakin voi iskeä mutta aika epävarmaahan se on. Mutta omalla kohdallani nyt voin todeta jo hieman helpottuneestikin että "ohi on".
Ei kai tässä muuta, tän halusin vaan sanoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tahtoo se tosiaan vähän nihkeää olla kun ei nuorena oppinut niin ei vanhana enää taida.
Kysymys kuuluukin, missä iässä naiset lakkaavat sietämästä kokemattomuutta, ei niinkään seksissä (tosin siinäkin) vaan ihan kanssakäymisen saralla.
Ei se mun kohdalla se kokemattomuus taida olla se ongelma kun jotakin on tullut koettua.
Posiitivista palautetta ja kiinnostusta on vain saanut aina niin vähän ja edellisestä jutusta on jo aikaa että epävarmuutta on.
Muutenhan mä oon itsevarma tyyppi mutta naisasioissa ei vain jotenkin osaa suhtautua kun ei enää usko että joku vois oikeasti olla kiinnostunut ja ei usko että asioissa käy kuitenkaan hyvin. Mä en osaa olla vaan mikään hurmuri naisten seurassa vaikka huumorintajua löytyykin että olen aina se joka jää huomaamatta.
Tosin oot oikeassa siinä että jos jotakin naiset eivät voi sietää niin se on just epävarmuus vaikka se just rajoittuisi naissuhteeseen tai sitten kokemattomuus. Tarkoittipa se sitten puhelinnumeron kysymistä tai seksiä, mutta naiset eivät tyydy kakkostavaraan siinä. Pakko olis olla ne hommat hallussa varsinkaan tai naiset lopettaa sen tykkäämisen ja ihastuneisuuden siihen paikkaan. Naiset taitavat etsiä sellaisia kokeneita hurmureita vähän joka suhteessa.
Mun kirjoitus oli tarkoitettu kyllä ihan sekä miehille että naisille vähän niinku esimerkiksi. Joko pelissä on tosissaan mukana tai sitten astuu pelistä ulos kerralla. Ei kannata siinä viivan päällä kyhnätä, ei auta mitään.
"Mä en osaa olla vaan mikään hurmuri naisten seurassa vaikka huumorintajua löytyykin että olen aina se joka jää huomaamatta."
Eikö tämä ole sama asia? Naiset tahtovat ässän ja tiedän epä-ässänä että teinivuosien jälkeen se on jo kohtuuttoman vaikeaa hypätä kelkkaan mukaan. Etenkin jos lipevä romanttinen pyöritys ja 24/7 seikkailu eivät ole omien arvojen joukossa niin ei hyvä heilu.
Anyway, tuossa kohtaa kun usko loppuu niin sitten loppuu kyllä kaikki, olen huomannut. Hanskat olen jo käytännössä lyönyt tiskiin mutta pieni kipinä elää kuin intin kamiinassa vetisillä puilla ilman enempiä tulitikkuja.
Ei se ihan sama asia mut melkein kun se on vaan itsellä ihan luonnekysymys etten ole mikään luontainen hurmuri eikä mikään määrä mitään pelimiesohjeita muuta mua sellaiseksi.
Kai ehkä siinä suhteessa sama että jos ois nuorempana ollu erilainen niin kai sitä ois ite muotoutunut kanssa sellaiseksi. Varmaan sekin ettei koskaan tullut vedettyä viinaa enempää kun se ei mulle sopinut joten sosiaaliset piirit jäi kapeeksi. Sellainen läpänheitto ei vain mulle koskaan käynyt vaikka usein huumorilla ihmisiä kutkutankin.
Mutta just niinku totesit itsellä tuo heiluminen ei enää kiinnosta kun ikää on tullut lasiin. Olisin maksanut vaikka mitä jos oisin löytänyt jonkun joka ois aidosti välittänyt eikä vaatinut mitään mahottomuuksia mitä mulla ei vain ole antaa.
Kaikkine ominaisuuksine en ole edes niin huono tyyppi mielestäni mutta se ei vain riitä.
Jos oot lyömässä hanskat tiskiin mutta epäilet niin suosittelen sellaista viimeistä rypistystä jollo saat sellaisen varmistuksen että kannattaa. Sitte ei tarvii miettii että jotain jäi tekemättä. Itse kävin saman homman läpi tuossa jo. Mutta nyt riitti. Tokihan päätöksen voi kumota jos olosuhteet muuttuu.
Ne reilut 90% suomalaisista miehistä, jotka kokevat parisuhteen autuuden, ovat kaikki ihan ässiä.
Menkää oikeasti sinne markettiin (Stockmann ei kelpaa) päivystämään lauantaina kymmenen ja kahden välillä. Siellä näette, millaiset "ässät" seurustelevat ja perustavat perheitä. Ihan tavalliset ihmiset nimittäin.
Joo mutta kun suurimman osan ei edes tarvitse erityisesti stressata noista asioista... Asiat vain tapahtuvat heille. Ei ole kuulemma 98%:lle ihmisistä mikään ongelma saada seksiä, parisuhteita, rahaa, hyvä elämä, positiivista kannustusta, arvonantoa, ynnä muuta.
Sinä ja minä olemme vain "erilaisia." Special-Ed :D
En minä mikään erikoistapaus siinä suhteessa ole.
Kyllä varmasti tuossa 98% on monia samassa tilanteessa kun mä mutta jaksavat vain painaa kyyryssä eteenpäin.
Itse huomasin että helpompaa noin niin ei tarvii koko ajan miettiä kelpaako jollekulle vai ei. En jaksa kenenkään huomiota kerjätä. Aivan sama tästä lähin.
kymmenen vuoden kuluttua voisin ihan hyvin kuvitella itseni samassa tilanteessa. Ja onhan tässä jo mentykin jo samainen määrä ns. seksuaalisen kiinnostuksen alkamisesta. Eikä juuri mitään säpinää ole naisten kanssa ollut, mitä nyt pari kertaa kännissä vahingossa suudellut. Ja seurustelinhan mä nuorempana yhden tytön kanssa pari viikkoa, se homma päättyi mun ensisuudelmaan... järkytyin kai ja tyttö teki omat johtopäätöksensä. Sellast se on.
Nykyään ei jaksais yhtään yrittää löytää sitä sopivaa kumppania. Kaikki naissuhteet on aina niin vaikeita. Ei varmaan auta myöskään se tosiasia etten ole komeimmasta päästä. Toivoisin etten olisi seksuaalinen ihminen, ei tarvitsisi ajatella koko asiaa, vaan voisi tehdä kaikkea muuta.
Onhan tässä elämäntyylissä hyvätkin puolensa. Jos vähänkin osaa huolehtia omista asioista niin asiat yleensä menee ihan mallikkaasti, esim. ilman riitelyä. Lisäksi jos on hyväpalkkainen duuni oma asunto niin saattaa jäädä jotain säästöönkin. Lisäksi ei ole lapsia pyörimässä nurkissa, muulloin kun sukulaisten käydessä kylässä. Ja vapaa-aikasi voit käyttää parhaaksi katsomallasi tavalla, ei tarvitse erikseen neuvotella vaimon/naisystävän kanssa. Niin ja olutta saa juoda myöskin vapaasti, sekä pitää jalkoja pöydällä televisiota katsellessa. :)
Mut tsemppiä hyvät miehet valitsemallanne tiellä,
May the force be with thy.
"Ja seurustelinhan mä nuorempana yhden tytön kanssa pari viikkoa, se homma päättyi mun ensisuudelmaan... järkytyin kai ja tyttö teki omat johtopäätöksensä. Sellast se on. "
näin se menee. Mies ei saa olla tippaakaan epävarma tai muuten nainen työntää moisen vastenmielisen luuserin kauas. Nainen voi kyllä olla epävarma suutelussa, seksissä, kädestä pitämisessä, keskustelussa, riitelyssä, riitojen sopimisessa jne.... nainen voi haukkua miestä/miehiä miten tykkää, "miehet on ällöjä, miehen kroppa on ruma" ja miehiä tulee aina vaan lisää jonoksi asti iskemään näin se menee.
Oltiin varmaan molemmat aika nuori silloin, joten en ollenkaan syytä tuota ihanaa tyttöä jota silloin tapailin. Ja tuskin olin hänen mielestä vastenmielinen, ennenminkin komea. Olin vain lähinnä ujo ja kokematon.
Mutta onhan nämä sinkkumarkkinat aloitteita tekeville naisille erittäinkin otolliset, sitä en kiistä.
Mutta sen asian kanssa on vain elettävä.
mitään eikä tehdä mitään. Naisten ei tarvitse olla hurmureita, ei itsevarmoja, ei puheliaita, ei rohkeita, ei aktiivisia, ei yhtään mitään. Riittää, että nainen on tavallisen näköinen nainen, muuta ei tarvita, ei edes hoikkuutta, koska monet normaalipainoiset ja hoikat miehet tykkää pulleista naisista (jota en oo koskaan tajunnu). Naisen ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta makeilla jutuilla, naisen ei tarvitse katsoa miestä rohkeasti silmiin vaan hän voi pälyillä koko ajan vaikka seiniä tai lattiaa, koska mies kuitenkin hoitaa puhumisen ja uuden tapaamisen ehdottamisen. Naisen ei tarvitse tehdä aloitetta kädestä pitämiseen. Naisen ei tarvitse tehdä aloitetta suuteluun. Naisen ei tarvitse tehdä aloitetta seksiin. Kaiken tämän lisäksi nainen voi silti pompottaa miestä miten tykkää ja jollei mies jaksa hyppiä naisen oikkujen mukaan, nainen voi aina unohtaa hänet ja odottaa että seuraava mies tulee juttusille.