Tiedän, että äitini pettää isääni, mutta en halua kertoa siitä hänelle tai kellekkään läheiselle... Kohta siitä tulee jotain vakavaa ja vanhempani eroavat vittu ihan varmasti! Olen 15 vuotias ja elämä nyt jo tarpeeksi potkinut päähän. Jumalauta että vituttaa niin saatanasti!! Tekisi mieli tappaa se toinen mies!! Mitä pitäisi tehdä?!
äitini pettää isääni
>:F
472437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
pettäminen vaikuta mitenkään lapsiin.
Etkö voisi puhua asiasta äidillesi? Jos hän vaikka kuuntelisi sinua. Tai sitten sanot äidillesi, että sinun on pakko puhua isälle asiasta ellei äiti lopeta noita touhuja. En tiedä onko hyvä neuvo, mutta jotain sun kannattaa tehdä.
Voimia ja tsemppiä sulle tosi paljon.
Kiitos neuvosta.
Mutta äitini ei kuuntele tai myönnä asiaa. Tiedän sen.. Enkä muutenkaan uskaltaisi puhua hänelle siitä. Ainoa kenelle voisin kertoa olisi siskoni, mutta minun pitää miettiä sitä...
isällesi ihan suoraan miten asiat ovat. Saa isäsi kuitenkin asian jossain vaiheessa selville, tai ainakin luulen niin. Sitä ihmettelenkin, miksi sinä tiedät sen pettämisen, mutta isäsi ei?
Niin minä tein enkä ole katunut.
Vanhempien suhde ei valitettavasti aina ole auvoista, yleensä lapset tietävät vain osan totuudesta. Minusta sinun kannattaa sanoa äidillesi, että tiedät hänen pettävän isää ja se tuntuu sinusta pahalta. Ainakin sanominen herättää äidin ajattelemaan, mitä seurauksia hänen teollaan voi olla. On vanhempien välinen asia setviä avioliittonsa, eroavatko vai jatkavatko. Joka tapauksessa vanhemmuudesta he eivät ole eroamassa eikä puolison pettäminen tarkoita lapsen pettämistä. Uskottomuus voi syntyä monesta eri syystä, syyllistä on turha etsiä tai tappaa. Anna aikuisten sotkea omat soppansa ja koita pysyä itse väleissä molempiin. Se on sinulle parasta.
Minua huolestuttaa se eniten, että isälläni ei ole kovin hyväpalkkainen työ. Äitini yleensä meille kaikki ruoat yms maksaa.. Jos hän ei tule yksin toimeen... Mutta jos he eroaisivat, en todellakaan haluaisi asua äitini luona.
jos ajattelet, ettet uskalla äidillesi asiasta puhua tai ajattelet, ettei äitisi myönnä, niin ainhan voit puhua yleisellä tasolla ja antaa äidin ymmärtää, että puhut itseasiassa hänestä. Kysy esim. mitä mieltä äitisi on uskottomuudesta, pitäisikö kertoa puolisolle, jos tietää, että toinen pettää.
Jos isälläsi on työ, se riittää perustoimeentuloon. Jos äitisi tienaa paremmin ja sinä jäät isäsi kanssa asumaan, maksaa äitisi elatusapua isällesi tulojensa mukaan. Sillä pyritään turvaamaan lapsen toimeentulo mahdollisimman hyvin.
Mutta älä nyt heti ajattele eroa. Joskus avioliitossa saattaa olla kriisitilanteita, jotka voivat selvitä ilman eroakin.
välissä.
En ole varma mitä sinun pitäisi tehdä vaikka olen jo 39. Sen kuitenkin tiedän ettet voi jäädä asiaa yksin miettimään, sulla on varmasti omissa asioissakin ihan tarpeeksi mietittävää.
Juttu on kuiteskin vähän sillain ettei vanhempas kumpikaan sua hylkää vaikka ero tuliskin ja kun oot jo 15 niin kai sä kohta johonkin opiskeleen olisit kuitenkin lähössä.
Tod näk. isäs saa hepulin kun asiasta kuulee mutta se on ihan normi reaktio ja sen jälkeen vanhempas voivat alkaa selvittään yhteistä tulevaisuuttaan.
Äippäs siinä kuitenkin on lähteny teijjän perheen asioita sotkeen ja ei tiedä näköjään missä sen paikka on. Voi olla kuule parempikin että jäät isäs kanssa jos asiat sinne asti kehittyy. Itekin isänä voin sulle kertoo että lapset on isälle ne ainutlaatuiset maailmassa ja jos isäs ei täys hulttio ole niin varmaan pitää teistä huolta ja kantaa murhetta hautaan asti.
Jätä pois mielestäs sen äites petturikaverin tappamiset se on mielestäni vaan kuitenkin sairaalla tavalla ottanu mitä äites on sille tarjonnu ja on kyllä paska jätkä, mutta ei se varmaan tosiaan äitees väkisin maannu?
Oikein kovasti jaksamista sulle ja kerro jollekin asiasta perheessä (EI se isällekkään kertominen hullumpi vaihtoehto olis)
Kysy äidiltäsi suoraan että mitä se kaipaa mitä isältä ei voi saada? Ja kysy mitä mieltä se on yleensä pettämisestä? Tietääkö äiti että sä tiedät?
Jos on vaikeata mennä sanoon äidille että sä tiedät anna sen itse ymmärtää ja katsele hetki mitä tapahtuu. Kerro äitillesi että erään kaverisi äiti pettää sen miestä ja eikös ookkin surullista sellainen. Kerro että sun kaverisi on ihan maassa ja alkanu juomaan sen takia.
aina ole sitä miltä näyttää, äitisi uskottomuuteen voi olla syynä isäsi käytös,jos vaikka äitisi on perheen elättäjä,jos vaikka äitisi on huomannut että isäsi käyttää häntä vain hyväkseen,jos vaikka isälläsikin on "hyviä ystäviä" sinun tietämättäsi,elämä on joskus kovin monimutkaista, harmi jos lapset joutuu kärsimään,keskity sinä vain opintoihisi anna vanhempien selvittää omat asiansa,kyllä lapset aina selviää elämässään joskus jopa paremmin kuin vanhempansa,onko isäsi jotenkin sitonut sinut itseensä kun olet huolissaan hänestä, on väärin ripustautua lapsiin jos on vaarassa joutua "ulkoruokintaan" kyllä isäsi pärjää ilman äitisiäkin, jokaisen täytyy pärjätä itse,ei ripustautuminen ole oikein se on jopa tuhoisaa varsinkin lapsille ja kelle vain, kaikke hyvää sinulle kyllä sinä selviydyt , jätä vanhempiesi asiat HEIDÄN OMAKSI HUOLEKSEEN ET OLE VASTUUSSA ISÄSI TOIMEEN TULOSTA .
jos isäsi on sinut jotenkin sitonut itseensä,sinä voit olla myös ase äitiäsi vastaan,lapset ei välttämättä huomaa kuinka asiat oikeesti on, on todella paha asia jos olet joutunut riitakapulaksi vanhempiesi väliin, ON VÄÄRIN KÄYTTÄÄ LAPSIA ASEEN !!!!!!! lapsilla on oikeus olla lapsia ilman vanhempien huolia ,älä sekaannu heidän asioihin,kyllä he pärjäävät ja heidän tulee selvittää asiansa ilman sinua.
Isäni on hyvä mies, eikä ikinä tekisi äidilleni mitään, tai pettäisi häntä. Hän on muutenkin niin kiva mielestäni äidille, ja tekee kaikkensa hänen vuokseen. Eikä isä ole sitoutunut minuun tai mitään.
AHAH!!! ??? "se kertoikin asiasta PALJON" !!!
kun olet joutunut riitakapulaksi perhe kriisissä,on vastuuttomat vanhemmat manipulisoidessaan lasta toista vanhempaa vastaan, ole nyt viisas älä sekaannu heidän asioihin, et todellakaan tiedä asian "OIKEAALAITAA" kuinka asiat oikeesti on,keskity vain nyt omaan opiskeluun siitä vain on sulle hyötyä.
Olen ollut aloittajan kanssa samanlaisessa tilanteessa, olin itsekkin silloin 15/16 vuotias. Äitini jotenkin taantui teini asteelle, luulen että siksi kun sai minut 18-vuotiaana, jotenkin halusi nuoruuttaan elää.
Muistan kuinka minuun sattui niin paljon ja kun sanoin äitille että tiedän (kylläkin erään riidan yhteydessä) äiti vaan huusi että mene sitten nuolemaan isäsi persettä että saat jäädä tänne asumaan yms.
Muistan myös kuinka hoidin pikkusiskoani ja odotin äitiä kotiin "tyttöjen" illasta, koko illan sydämeen sattui niin etten pystynyt hengittämään, säälitti isä niin kovasti, hän ei tietääkseni tiedä vieläkään. Niin, en silloin kertonut isälle koska halusin kaiken olevan hyvin, lähes samanikäiselle siskolleni kerroin, mutta hän jotenkin kielsi koko asian. No, muutin pois kotoa melkein heti ja sittemmin asia unohtui.
En oikeastaan edes tiedä kauanko kaikki jatkui mutta olin helpottunut että pääsin siitä kaikesta. Edelleen kun näen miehen joskus mieleni tekee paukauttaa turpaan sitä. Äitini kanssa asiat ovat nykyään ihan hyvin, kaikesta on kumminkin jo 10-vuotta, mutta silloin joskus tunsin itseni paljon vanhemmaksi kuin äitini ja tuntui että joudun pitämään hänestä huolta. Raskaita aikoja joten toivotan sinullekkin voimia!
Sitten täällä joissain keskusteluissa joku vielä kehtaa sanoa että pettämisjutut ei vaikuta lapsiin.
Eikä siinä tarvitse edes vanhempien riidellä lasten nähden,ei manipuloida lasta jompaa kumpaa vastaan tms.Lapset huomaavat paljon muutenkin.
Ja jopa tietävät pettämisjutut vaikka isä tai äiti ei tietäisikään.
Siinä sitten lapsi kantaa hirveää tuskaa sisällään,kun ei kenellekkään edes uskalla puhua.
Nämä näin sanovat ovat juuri kakkoset jotka sorkkivat ja sekaantuvat varattuihin ihmisiin.
Lapset etsivät syyn juuri siitä kakkosesta tai mikä nimitys nyt niillä onkaan.
Ja heillä on oikeus siihen.
KAIKEN !!!!! ONPA IKÄVÄ JUTTU ISÄSÄllESI !!!!?????? hymmmmm!!
Erosimme lasten ollessa pieniä. Taustalla oli nykyisen ex-puolison toistuva pettäminen.
Nyt lapset ovat "rippikouluikäisiä". Olen miettinyt sitä, kerronko heille eron oikeat syyt. Varsinkin jos he itse niitä kysyvät.
naulankantaan sinä saara-kerttu-kaunokki. Ihmettelen kanssa, että joku vielä väittää, ettei äidin tai isän pettäminen vaikuta mitenkään lapsiin.
Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että kun lapset täyttää 10v, tai siitä ylöspäin näkevät ne sen kun perheessä joku mättää.
Ja monesti lapset ovat hyvinkin tarkkoja näkemään ne todelliset syyt, mikä on äidillä/isällä pielessä elämässä. Vaikka petturi ei monesti viis veisaa puolisostaan, pitäisi edes omaa lasta ajatella, miten hän reagoi kun tietää, että jompikumpi vanhemmista pettää.
Ja opi kirjoittamaan :)
Kyllä lapset tietää, arvaa ja päättelee. Eivät ne ole niin vitun tyhmiä kuin nämä petturihuorat täällä palstalla kuvittelevat.
Mun oman avokin perhe hajosi pettämiseen ja sen kyllä huomaa.
esimerkki.
Turpahan löisin jos olet mies, remmillä perseelle antaisin jos olet nainen.
Kun lapsi sitä jossain vaiheessa kysyy, ja aivan varmasti kysyy, hänelle on kerrottava totuus kaikessa raadollisuudessaan.
Itse kerroin kun kysyi, ja keskustelimme asian selväksi,kiihkottomasti ja rehellisesti.
Eikä siitä ole sen jälkeen tarvinut keskustella.
Mutta, ikinä kummankaan vanhemman ei pidä haukkua sitä vanhempaa jonka tekojen tms.takia ero tuli.
Vanhemmat kun ovat kuitenkin isiä ja äitejä,vaikka ei aina niin hyviäkään siinä hommassa.
mutta tuo on sinun näkökulma. Äidilläsi se saattaa olla aivan toisenlainen - ja siitähän tässä koko jutussa onkin kysymys. Lapset eivät ole parisuhteessa, siinä on vain isä ja äiti - tai sitten he eroavat - ja ovat sen jälkeenkin vain isä ja äiti.
Itse erosin myös. Minulla oli pitkään rinnakkaissuhde, joka jatkuu nyt "normaalina" suhteena kolmatta vuotta. En ole kertaakaan katunut, että erosin. Lapseni (13-17v) oikeastaan kannustivat minua asiassa: He näkivät jo aika päiviä sitten, ettei heidän vanhemmillaan oikein synkannut, itseasiassa yhtään. Olen varmaan loppuelämäni kiitollinen heille siitä havainnosta.
Aivan typerää oli, että selittelin pitkään itselleni olevani exän kanssa "lasten vuoksi". Havahduin siihen vasta, kun viimein olin saanut eropäätöksen aikaiseksi ja ex sanoi "emme voi erota, meillähän on lapsia". Kuitenkaan en pystynyt olemaan lapsille kunnolla äiti, kun kaikki keskittyi exän ongelmiin. Ne veivät minusta puhdin kokonaan pois. Hälytyskellot kilkattivat, kun lapset alkoivat oirehtia; vanhin masentui, toinen sulkeutui. Eikä ex halunnut erota vielä silloinkaan, kun kerroin toisesta suhteestani. Kesti vuoden kunnes sain hänet myös eroaatoksiin.
Ei äitisi ole huono nainen, vaikka pettääkin isääsi. Eikä isäsi ole ollenkaan täydellinen mies: niinkuin tunnut ajattelevan.
Todella typerä ja halveksiva kommentti ketjun aloittajaa kohtaan. Mietihän toisen kerran miten pettäminen vaikuttaa lapsiin.
Ajattelinkin että pikkuhuora siellä kirjoittelee kun niin puolusteli.
"Ei äitisi ole huono nainen, vaikka pettääkin isääsi."
Ny kyllä se on, huono nainen eli huora (samanlainen kuin sinä). oma pillu on tärkeämpi kuin lapset. Suhde erossa tekee erosta todella paljon sotkuisemman kuin siisti ero.
Olisitko sitä mieltä, että isä ei olisi huono isä, vaikka hakkaisi tuota alkuperäisen kirjoittajan äitiä? Epäilen. Mies ei ole huono mies, vaikka raiskaisi jonkun. Syyt eivät kuulu toisille, ehkä se nainen provosoi tai jotain.
Elämässä menee paljon paremmin, kun löysää pipoa ja on hiukan suvaitsevaisempi. JA edes yrittää ajatella asioita toiselta kantilta; tässä siis ap voisi miettiä seikkoja mitkä ovat saattaneet johdattaa äitinsä toiseen suhteeseen.
Voisimme tietty yhdessä itkeä ja märehtiä sitä, että ap:n äiti pettää, mutta mitä se sitten auttaa? Vai onko täällä ylipäänsäkin vain tärkeää tuomita toisia ihmisiä? Jos sanomme, että ap:n äiti on ehdottomasti typerä hu**a, niin eikö se kuvasta enemmän sitä, ettei meillä itsellä ole asiat päänupissa ihan kohdallaan.
Jos on jokin ongelma, se ei ratkea sillä, että tuomitsemme ja syytämme toisia. Aikuisuuden mitta on se, että ottaa omista tunteistaan vastuun eikä syytä niistä muita: Ei edes vanhempiaan. Tai puolisoaan. Tai expuolisoa. Naapuria, serkkua, yhteiskuntaa.
Uskon että sonua harmittaa tuommoinen tilanne ja varsinkin miten se vaikuttaa teidä perheessä jokapäivä kun ilmapiiri on varmasti aika tukala. Voin kuitenkin sanoa, että vaikka ero tuntuisi sinusta maailmanlopulta(kokemusta on omilta lapsilta miten asian ottivat)niin jälkikäteen sanoivat, että elämä on parempaa näin kun vanhempien ei tarvitse olla väkisin yhdessä ja elää kulissia niin ilmapiiri on paljon rennompi ja kaikilla loppujen lopuksi helpompi olla vaikka aikaahan asioiden ylitsepääseminen vie niin lapsilta kuin aikuisiltakin
nyt vain jäitä hattuun. Se on hyvä muistaa elämässä muutenkin. Äidilläsi on syyt pettämiseen eikä ne kuulu sinulle.
Jos se nyt mitään lohduttaa, niin hyvin tod.näk. vanhempasi eroaisivat, vaikkei äitisi olisikaan uskoton. Sitäpaitsi isälläsikin voi olla useitakin suhteita, muttet vaan tiedä sitä.
Juuri tuolla asenteella lapsia kohtaan kasvatetaan lisää kouluampujia. Mikä nykyajan vanhempia vaivaa? Etteikö muka lapsille kuulu vanhempien asiat? Lapsen kasvattaminen on suuri vastuu.
Olen samaa mieltä, että lasten kasvattaminen on suuri vastuu. Siihen en kommentoi mitään keistä jos kenestäkään tulee kouluampujia. Ei nyt vedetä sitä juttua joka keskusteluaiheeseen. Selvää kumminkin on, että kodin tehtävä on hoitaa se kasvatus ja antaa hyvä malli. Minusta sitä mallia annetaan myös omalla käytöksellä.
Minkälainen malli annetaan lapselle, jos pettäminen hyväksytään kun siihen on "hyvä syy". Toinen osapuoli taas syyllistetään ja exällä on ongelmia eikä itsessä muka mitään vikaa. Kovin on ristiriitaista. Ellei nyt ole kyse väkivallasta ja/tai viinasta.
"Äidilläsi on syyt pettämiseen eikä ne kuulu sinulle. "
Mitä vittua? Perheen hajoamisen syyt eivät kuulu ollenkaan lapsille?
Tajuatko kuinka vammaiselta tuo kuulostaa?
Taidat itsekin jakaa pillua heti kun silmä välttää ja leikkiä kilttiä kotiäitiä.
keskinäisen tunne- ja seksielämän asiat eivät kuulu lapsille. Vielä vähemmän sitten vanhempien rinnakkaissuhteet ja syrjähypyt. Eikä yksinäisen vanhemman seksikokemukset kenenkään kanssa. Jos joku haluaa jakaa niitä lastensa kanssa, niin voi voi. Mutta minun mielestä se on tarpeetonta sekä sopimatonta.
kun väität etteivät vanhempien syrjähypyt kuulu lapselle. Voin sanoa ettei kuulukaan, mutta taatusti näkyy. Vai pidätkö teini-ikäisiä lapsia niin tyhminä, etteivät tajua kun äiti tai isä käy vieraalla naisella tai miehellä?
Vai onko hannalla menossa myös salasuhde, ja puolustelee täällä tekojaan?
niin miten mukamassa ne lapset takuuvarmasti tajuavat ?????
Ainakaan meillä ei kukaan tajunnut viiteen vuoteen, jolloin minä vihdoin hokasin. Lapset eivät asiasta tiedä vielä tänä päivänäkään, vaikka ovat jo melkein kolmekymppisiä.
en siksi, että pitäisin sua tyhmänä, vaan että miten kumppanisi pystyi salaamaan pettämisen viisi vuotta?
oli rinnakkaissuhde pitkään liittoni aikana. Siitä ei lapset tienneet mitään eikä myöskään heidän isänsä, exäni. Mietin pitkään kertoisinko ennen eroa. Kerroin sitten, koska ex oli haluton eroon. Muttei halunnut kyllä erota vielä kertomisen jälkeenkään. Että sellainen juttu.
Kaikista ihmisistä vain ei näy, että rinnakkaissuhde on meneillään. Ja jos näkyisikin niin kaikki eivät huomaa. Ei lapset eivätkä aikuiset. Minun suhteeni huomasi ainoastaan erittäin läheinen miespuolinen ystäväni.
matkatöissä ja vuorotellaan kotivuoroja, on sivusuhteen pitäminen helppoa. En ole mustasukkaista tyyppiä, enkä koskaan syynännyt exäni menoja. En olisi myöskään hyväksynyt jos hän olisi tivannut minun ajankäyttöäni, vaikkei minulla mitään salattavaa ollutkaan. Hänen salasuhteensa paljastui aivan sattumalta, kun työvuoroni oli muuttunut hänen tietämättään ja satuin osumaan paikalle kun häntä oli vieras nainen vastaanottamassa eräällä kotimaisella lentokentällämme.
Lapsemme olivat silloin 12, 14 ja 16, heille emme kertoneet eromme todellista syytä.
On tyhmää kuvitella, että takuuvarmasti puoliso tai lapset vainuaa. Ei se niin mene.
Sanoisin, että jos ollaan suhteessa suht samalla aaltopituudella, niin toinen huomaa herkemmin, että jotain "outoa" on menossa. Nykyinen mieheni (entinen rinnakkaissuhde) vaistoaa tunnetilojani yms. paljon herkemmin kuin exäni. Siksi meillä varmasti aluperinkin alkoi mennä exän kanssa metsään! Hänelle kaikki piti vääntää rautalangasta eikä aina sekään auttanut.
lapsillesi. Jos saavat jossain vaiheessa tietää touhuistasi, ova varmasti tosi ylpeitä äidistään.
Tiedän, että sinun tilanteessasi on todella tärkeätä, että pääset juttelemaan jonkun kanssa. Puhu vaikka sisarellesi ja puhukaa yhdessä äitinne kanssa.
Oma tyttäreni koki viime kesänä samanlaisen tunteen, koska epäili, että tapailen toista miestä. Jälkikäteen minua harmittaa todella paljon, etten aiemmin keskustellut hänen kanssaan.
Jos äitisi ei halua kuunnella sinua, niin mielestäni ainoa vaihtoehto on puhua isällesi. Samassa täytyy kuitenkin todeta, että normaalitilanteessa uskoisi, että isäsi jo tietää asiasta. Jos ei tiedä, niin luultavasti äitisi ja isäsi välillä kaikki ei ole kohdallaan. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että heidän täytyy erota, vaan kaikissa avioliitoissa tapahtuu suuriakin kriisejä, jotka voidaan ylittää, jos molemmat niin haluavat. Muista, että yksin ei kannata surra, se ei johda mihinkään. Tsemppiä sinulle:)
kirjoitti avauksessaan, ettei halua puhua asiasta läheisille. Ja sitten täällä neuvotaan; puhu äidille, isälle, siskolle.
Mielestäni koulukuraattori voisi olla hyvä kuutelija ja puolueeton ja salassapitovelvollinen. 15v on liian nuori kertomaan asiasta muille perheenjäsenille. Siitä on aina jotkut seuraukset ja tyttö saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että perheessä alkanee vieläkin ankeammat ajat.
Eikä pettämiseen ole koskaan hyvää syytä.
Ja yhtä äitiä sitten harmitti, kun petti, eikä jakanut asian käsittelemistä lasten kanssa. Lapset eivät ole kavereita. Kyllä pettäjän tai petetyn pitää jakaa asioita aikuisten kanssa, kavereiden tai ammattilaisen tms. kanssa. Meinasiko pettäjä-äiti keventää syyllisyyttään lastensa kustannuksella, että asia olisi voitu puhua pois. Ja saada lapset hyväksymään ja tavallaan puolelleen. Kanna pettäjä vastuusi, äläkä pistä lapsiasi tuomarin asemaan.
15v kuuluu miettiä omaa tulevaisuuttaan; opiskeluja, omia tulevia ihmissuhteita jne...
Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua miettimään vanhempiensa tekoja. Eikö vanhemman tehtävä ole tukea lasta, eikä päinvastoin.
ap. Et maininnut, oletko tyttö vai poika. Mainitsin vastauksessani "tyttö" ja kun luin avauksesi uudelleen, huomasin, että voit olla kumpi tahansa.
Muuten äskeinen kirjoitukseni ei muuttunut tuosta huomiosta yhtään. Tsemppiä.
Tervetuloa tänne aikuisuuteen.
Olet valitettavasti joutunut aikuistumaan liian nopeasti.
Nämä ovat aikuisten juttuja. Ymmärrän, että ottaa päähän. Olet kasvu- ja kipukynnyksellä.
Kasvaminen sattuu.
Mutta sattumisesta voi selvitä voittajana. Ongelmia tulee ja menee, se, miten niihin suhtautuu, ratkaisee.
Ikävää, että lapset joutuvat miettimään aikuisten ongelmia ja se on väärin. Oma vahvuutesi ratkaisee. Ole siis vahva.
Muissa perheissä voi olla muita ongelmia. Sinulla on tämä. Päätä, että tästä sinä selviät.
tai miksei aikuisenkin on välillä vaikeaa ajatella vanhempiaan ihmisinä; miehenä ja naisena, joilla on useita muitakin rooleja kuin toimia vanhempina. Suosittelen, että yrität tutustua äitiisi, ei äitinä vaan ihmisenä. 15-vuotiaana siihen alkaa olla jo hyvät mahdollisuudet.
Ei vanhempien ero ole mikään katastrofi. Ehkä kasvun paikka. Oletko harkinnut mennä vaikka koulukuraattorin kautta nuorisopolille juttelemaan tunteistasi ja ajatuksistasi? Mielestäni olisi tärkeää, että saisit puhuttua asiasta ja vähän kaikesta muustakin jonkun ammattilaisen kanssa. Yksin ei välttämättä pysty näkemään asiaa kuin yhdeltä kantilta, vaikka kuinka yrittäisi. Sitten siihen yrittämiseenkin saattaa mennä kaikki voimat eikä se ole hyväksi ollenkaan.