Olen seurannut tämän palstan aiheita, parisuhteiden kimuranttisia kiemuroita, ahdistuksesta joka pistää pyytäämään apua anonyymisti jos jonkinmoiseen ongelmaan. Nainen ei anna riittävän usein, tai mies pihtaa, tyyppi ei pese ylä-tai alapään kalustoa, exän kanssa pidetään liian paljon yhteyttä jne.Mihin on kadonnut suomalainen suoruus, vai onko sitä koskaan ollutkaan, mikseivät ihmiset puhu kumppaneittensa kanssa omista ja yhteisistä ongelmistaan, vaan kyselevät täältä neuvoja? Joku sanoo nyt että kun mies hurjistuu jos aletaan puhumaan aroista asioista. Miksi hurjistuu? Mieheltä pitää kysyä että miksei asioita voida käsitellä, selvittää ongelmia yhdessä, miksi se suuttuu. Miksei voi sanoa miehelle että jos haluat suudella, voisitko ensin huolehtia hampaidenpesusta, sen jälkeen suutelukin taas alkaa tuntua ihanalta. Tai että jos vaimo ei halua ottaa suihin, miksei vaimo voi sanoa miehelle että voisitko ensin käydä pesulla niin sitten...
Pariskunnat jakavat vuoteen, on yhteisiä lapsia, yhteistä velkaa jne. mutta puhua ei enää osata. Mihin se taito ja halu katoaa? Riittääkö parisuhteeseen vain se yhteinen osoite ja arkirutiinit, turvalliset puheenaiheet bensan hinnasta tai lapsen kakan rakeisuudesta? Mitä järkeä on parisuhteessa olemisesta jos kaikki henkisyys ja henkinen yhteys häviää, laiskuuttaanko ihminen sen antaa mennä? Miksi mies ja nainen haluaa elää moisessa symbioosissa? Ihmisellä ei ole kuin yksi elämä, mihin sen kukanenkin tuhraa...
Pariskunnat jakavat vuoteen, on yhteisiä lapsia, yhteistä velkaa jne. mutta puhua ei enää osata. Mihin se taito ja halu katoaa? Riittääkö parisuhteeseen vain se yhteinen osoite ja arkirutiinit, turvalliset puheenaiheet bensan hinnasta tai lapsen kakan rakeisuudesta? Mitä järkeä on parisuhteessa olemisesta jos kaikki henkisyys ja henkinen yhteys häviää, laiskuuttaanko ihminen sen antaa mennä? Miksi mies ja nainen haluaa elää moisessa symbioosissa? Ihmisellä ei ole kuin yksi elämä, mihin sen kukanenkin tuhraa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
On tosiaan kauheaa lukea palstan tekstejä. Itsekin olen muutaman kerran kirjoittanut kun on sydäntä ahdistanut vaan eipä toisten kommentit ole auttaneet. Haluan yhtyä kommettiisi ja sanoa kaikille että puhukaa ne asiat halki. Antakaa niille miehille vain aikaa ja hiljaisuutta että ne uskaltaa avata sydämmensä. Jos ne rakastaa niin kyllä ne pystyy puhumaan, ainakin jotenkin.
Tsemppiä kaikille pariskunnille!