Erottiin exän kanssa hänen toimestaan 2kk sitten.Hänellä oli työpaikalla ihastus ja silti väitti ettei tämä ole se syy meidän eroon.Mä en usko sitä.Luulis että jos 11 vuotta olet ollut yhdessä ja 2 lasta tehnyt et haluaisit ja viitsisit nähdä vaivaa pelastaa suhde,mut ei hän.Minä olin valmis tekemään kaikkeni.Nyt on sit muuttanut parin kuukauden tuntemisen jälkeen tämän työpaikalta löytyneen ihastuksensa kanssa saman katon alle.En ymmärrä kuinka ihminen voi muuttua niin paljon siitä mitä hän oli kanssani 11 vuotta.Nyt meillä ei ole mitään sanottavaan toisillemme,tai jos on niin se on tappelua.En vaan ymmärrä että kuinka voi toinen muuttaa toisen ihmisen kanssa saman katon alle kun ei edes tunne tätä ihmistä ja sit esitellä vielä pienet lapset hänelle,vaikka oli sovittu et lapset eivät tapaa ketään lyhyen tapailun jälkeen.No,okei,nythän he asuvat saman katon alla.
En olis vaan ikinä uskonut exäni olevan se ihminen joka pystyy mulle tekemään näin rumasti,valehtelemaan päin näköä ettei hänellä löydy tunteita tätä ihastusta kohtaan ja ei häntä kiinnosta tämä kun on häntä vanhempi.Ja sit mun nähden vain muutama päivä erosta nuoleskellaan tuolla julkisella paikalla ja sit vielä muutetaan yhteen lyhyen tuttavuuden jälkeen.Mua ei oo ikinä loukattu näin pahasti,mä kun tyhmänä uskoin meidän elävän loppuelämä yhdessä,kun on lapsiakin yhdessä hankittu.Mut ilmeisesti lievä ikäkriisi ja ihastuminen toiseen pystyy muuttamaan nämä asiat.
Kai sitä täytyy vaan luottaa että mä saan joskus luottamukseni toista sukupuolta kohtaan takas ja löydän sen ns oikean onneni ja jonkun joka arvostaa minua.Ja täytyy yrittää vaan jaksaa ja uskoa siihen et kyllä mä joskus tästä toivun.On vaan aika rankkaa välillä....
En olis vaan ikinä uskonut exäni olevan se ihminen joka pystyy mulle tekemään näin rumasti,valehtelemaan päin näköä ettei hänellä löydy tunteita tätä ihastusta kohtaan ja ei häntä kiinnosta tämä kun on häntä vanhempi.Ja sit mun nähden vain muutama päivä erosta nuoleskellaan tuolla julkisella paikalla ja sit vielä muutetaan yhteen lyhyen tuttavuuden jälkeen.Mua ei oo ikinä loukattu näin pahasti,mä kun tyhmänä uskoin meidän elävän loppuelämä yhdessä,kun on lapsiakin yhdessä hankittu.Mut ilmeisesti lievä ikäkriisi ja ihastuminen toiseen pystyy muuttamaan nämä asiat.
Kai sitä täytyy vaan luottaa että mä saan joskus luottamukseni toista sukupuolta kohtaan takas ja löydän sen ns oikean onneni ja jonkun joka arvostaa minua.Ja täytyy yrittää vaan jaksaa ja uskoa siihen et kyllä mä joskus tästä toivun.On vaan aika rankkaa välillä....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosi paskasti tehty sulle, miehet osaa olla just tommosii kusipäitä. Tiedän ainaki 4 aivan samanlaista tapausta kun sinun ja se sattuu, on noloo ja loukkaavaa. On vaikeeta uskoo että he ovat tunteneet vaan pari kuukautta, vaikka se nyt niin väittäskin. Kaikissa mun tietämissä tapauksissa ne on sanonu aivan samoin ihan kun haluaisivat tehdä koko asiasta parempaa. Mut jos tosiaan ovat vain tunteneet pari kuukautta niin oota vaan kohta tulee ongelmii, niillekki tulee se arki. Mut pidä kiinni siitä et lapset näkee isäänsä mut jos et halua et ne näkee sitä muijaa niin ei sun tarvi antaa, on todella ymmärrettävää. Valitettavasti se kestää ennen kun helpottaa mut riippuu siitä mitä itse teet asialle. Minä hankin itselleni rakastajan ja siitähän muut surut meni. Älä jää pölyttymään, "there is plenty of fish in the sea"
...mutta kuitenkin jotain. pystyn hyvin ymmärtämään miksi miehesi teki niin kuin teki. ymmärrän senkin että sinua kohtaan teko oli niin väärä kuin olla ja voi sekä ymmärrän tuskasi vaikka en voikaan sitä edes kuvitella.
sen lisäksi että sinulla on ne lapset niin muista elää myös itseäsi varten. oikeastaan nyt sulla menee paremmin kun suhteesi pettävään, epälojaaliin ihmiseen on ohi. parempi näin kuin se että eläisit suhteessa joka perustuu valheeseen. ennenkaikkea: muista että sinulla on vain yksi elämä. elä se täysillä, älä jää menneeseen vaan siirry eteenpäin!
it all started so innocently
or so i thought
I assumed i was the one in control
I was the mover I was the shaker I would make all the decisions
you were so little and I was so much bigger stronger smarter
but this was all in your plan
you knew where we would be going
and who was really taking us there
the lines of deception had been drawn
and my losing battle had begun
deception in words you whispered to me
the lies tasted oh so sweet
I just closed up my eyes I put my faith in you
when you were pulling me down slowly undermining who I was
watching as I came undone I was succumbing to your ways
like an animal that you owned conditioned and being trained
I had given you all control
suffoicating in my filth laughind as I drowned
you took everything from me and left me with a hole
you had to give them all a sign didn’t you
you had all of them on your side, didn’t you?
you believed in all your lies didn’t you?
no trace of who i used to be with no one to trust
I had to search the abyss within myself
maybe it's a part of me you took to a place I hoped it would never go
and maybe that fucked me up so much more than you’ll ever know
how did you get so big? how did you get so strong?
how did you get so hard? how did you get so long?
maybe there will come a day
when those that you keep blind will suddenly
realize what you gave to me
my perfect ring of scars
you know I can see what you really are
you didn’t hurt me nothing can hurt me
you didn’t hurt me nothing can stop me now.
Aivan samat kuviot mulla, todella paskat fiilikset täälläkin. Tuntuu, että elämä on päättynyt, en syö, en nuku. Ja uskon, että käy niin kuin sullakin, exä esittelee uuden miehensä lapsille piakkoin vaikka olimme puhuneet, että annetaan lapsille aikaa toipua erosta ja kahden kodin asumisjärjestelyistä ennen kuin sotketaan kolmansia pyöriä peliin.
Minäkin olin asennoitunut viettämään loppuelämäni exäni kanssa, oli totaalishokki kuulla että hän jättää minut toisen miehen takia.
On niin saatanan väärin, ettei parisuhteen pikkuongelmia voi ruveta ratkomaan vaan paetaan toisen syliin. Ei nää hiton parisuhteet ole aina mitään pelkkää alkuhuumaa.
Jos exäni joskus rupeaa katumaan jättämistäni, toivon että olen silloin niin vahva, että en suostu yrittämään uudelleen.
Iso halaus sinulle rapuliini, luulen tietäväni lähes tarkalleen, että miltä susta tuntuu.
Meillä exä vaan otti ja muutti suoraan tämän naisen kanssa asumaan,ei edes muuttanut omaan asuntoon missään välissä.Ja väitti tämän muuton olevan lasten kannalta paras ratkaisu!!!Ja paskan marjat sanon minä,varsinkin kun heillä on nyt talo täynnä eläimiä siellä ja meidän vanhempi lapsi on todettu eläimille allergiseksi.Meillä oli koira jolle oli siedättynyt,mut koira meni exän mukana sinne ja sit on vielä lisäksi sen naisen koirat ja jyrsijät niin ihme jos likalla ei puhkea allergiat kunnolla päälle!!Okei,mä kyllästyin asumaan muualla lasten kanssa ja halusin palata omana kotiin aikaisemmin mitä oli sovittu ja ehkä näin ollen ajoin exän tekemään tämän hätäisen ratkaisun.mutta olisi hänellä ollut muitakin vaihtoehtoja.Ja anteeksi vaan,mut mä en usko et heillä on kyse mistään tulenpalavasta rakkaudesta koska vielä päivää ennen muuttoa exä ei ollut varma ratkaisustaan ja siitä et oliko onnellinen.Ja mun mielestä on vaan niin väärin et meidän lapset joutuivat näin aikaisessa vaiheessa eroa jo tapaamaan uusia ihmisiä ja nyt he kiintyvät näihin ihmisiin ja sit jos exällä tuleekin taas ero,niin sit joutuvat lapset taas käymään isin eroa ja muuttoa läpi!!!Mun mielestä exä ei ole ajatellut kuin alapäällänsä tämän homman tällä hetkellä.Mut mä olenkin äiti,ja olen ehkä hieman sit ylihuolehtivainen lasteni suhteen,mut pakkohan se on kun toinen ei tunnu tajuavan tekojensa seuraamuksia.En mä voi muuta kuin odottaa ja seurata et miten noiden allergioiden kanssa käy j aolen myös tehnyt sen exälle selväksi et jos hän ei niihin ajoissa reagoi,niin minä kyllä reagoin ja sillon loppuu lasten käymiset siellä talossa!!
Mä olen jo onneksi kuitenkin päässyt jo pahimman tuskan yli,mutta silti,erityisesti iltaisin,tulee niin yksinäinen ja pahaolo välillä ja alkaa miettimän kaikkea ja sitä paskaa mitä hän teki mulle!!Mä en vaan ikinä olisi uskonut tuota hänestä enkä itse ikinä pystyisi tekemään toiselle noin rumasti.Oikein laskelmoidusti vastaili ja valehteli mulle kun kyselin et olivatko olleet tämän naisen kanssa tekemisissä(viestitelleet)ja aina vastaus oli että ei olla,ei mulla oo tunteita sitä kohtaan ja kun se on mua vielä x-vuotta vanhempikin.Ja minä hullu samalla tein kaikkeni yrittääkseni pelastaa suhteemme.Ja toinen vielä kehtaa harrastaa seksiä vaikka mielessä pyörii toinen nainen ja tietää et valehtelee mulle!!!Tunnen itseni niin halvaksi ja hyväksikäytetyksi!!
mut uskon että kyllä ansaitsen parempaa ja myös minä toivon et jos exä jossain välissä palaa ns oville kolkuttelemaan ja haluaa takaisin,niin toivon että minusta löytyy voimaa sanoa EI!!!Koska näin pahasti loukattuna ja petettynä ei mun luottamus ikinä kyseistä ihmistä kohtaan palaa,anteeksi voi aina antaa ,mutta UNOHDA EI KOSKAAN!!!
Kun luen sun tarinaa niin on ihan kuin mitä minulle kävi. Kaikki tunteet mitkä kuvaat ovat samat ja tunnen sen kivunkin vielä todella hyvin. Erosin siihen aikaan avio miehestäni koska myös löysin hänet pettämästä ja sitten alko kaikki valheet jne. Heitin sen ulos kun tuli selväksi että hän ei ole ikinä avioliittomme aikana ollut uskollinen. Tuskallista oli ja halusin tehdä pahaa itsellenikin ja siinä ajattelee et jos nyt teen näin tai noin niin asiat tulee paremmaksi, mutta enemmän kun yritin niin pahemmaks meni. Eron jälkeen sama asia tyttäremme kanssa. Mies ei muuttanut yhteen uuden flimsinsä kanssa mutta aina kun hänen piti nähdä tytärtään hänellä piti ollä se nainen seurassa, outoa, ei voinut yksin olla lapsensa kanssa. Ja se oli outoa lapselle, viimeinen pisara oli kun lapsi tuli kotiin ja haisi hirveesti tupakalle, kyselin ja tuli selville et se uusi mimmi oli polttanut tupakkaa hirveesti autossa missä he olivat tulomatkalla ja lapseni piti istua siinä autossa puoltoista tuntii. Tiedän hyvin sun pelot ja tunteet äitinä, ei kukaan voi sua moittia siitä. On ihan luonnollista. Meiltä ei vastuu lopu vaikka lapset ei olisi mukana. Kukaan ei pidä omasta lapsesta niin hyvää huolta kuin oma äiti.
Mitä miehees tulee nyt niin anna ajan mennä, kyllä se helpottaa ja yks päivä sä katot sitä miestä ja ajattelet mitä helvettii mä siinä näin. Parasta mitä voit tehdä on etsii itselles uusi 'interest', mä löysin väliaikaisen suhteen ja en edes huomannut sitä eroa.
Tilanteen karuudesta huolimatta melkein nauratti, kun luin tekstiäsi. Ja kadehdin sinua. Itse en aikanaan pystynyt muuta kuin syyttämään itseäni, vaikka en syyllinen ollutkaan. Käänsin kaiken vihan masennukseksi ja syytöksisksi itseäni kohtaan, juuri se mistä psykologit varoittavat. Sinä ainakin olet kunnolla vihainen, se on eka tie selviytymiseen. Ja annat tulla täydeltä laidalta, HYVÄ! Turhaan tunnet isesi hyväksikäytetyksi ja halvaksi, olet ollut sillä paikalla, minkä olet itsellesi oikeaksi katsonut ja tehnyt parhaasi. Toivon että saat selvitetyksi asiat lastesi terveyden suhteen.
Sä oot todella oikeessa että vihaisuus auttaa, mun ensimmäinen reaktio on aina kun jotain pahaa ja väärää tapahtuu että mä tuun vihaseksi se on semmonen itsepuolustus juttu ehkäkin. Mutta on auttanut mua aina eteenpäin, en ole ikina jääny itseäni syyttämään ja masentamaan. Jos sen vihaisuuden ja aggressiivisuuden pistää oikeeseen suuntaan, en tarkoita toista mukiloimiseen tai väkivaltaan mutta siihen jaksamiseen ja elämän eteenpäin menemiseen niin se auttaa kyllä. Minä myös pystyn käydä maratooni juoksu reissuilla vihan takia kun se antaa voimaa. Ihmiset uskaltakaa olla vihaisia se on luonnollista.
> mä kun tyhmänä uskoin meidän elävän loppuelämä
> yhdessä,kun on lapsiakin yhdessä hankittu
Sitä se avoliitto teettää. Ei pidä mennä luulemaan mitään, ei edes lapsista. Tilanne olisi aivan toinen silloin, jos tämä toinen osapuoli oli julkisesti sitoutunut sinuun ja kaikkien edessä luvannut rakastaa sinua myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema teidät erottaa, toisin sanoen, jos olisitte menneet naimisiin ettekä vain muuttaneet yhteen. Jos elinikäisiä suhteita haluaa, kannattaa mennä naimisiin eikä ryhtyä avosuhteeseen. Jos mies ei halua mennä naimisiin, niin silloinhan se on merkki siitä, että hän ei halua eikä etsi elinikäistä suhdetta niin kuin tämäkin uusi ihastus osoittaa. Avoliitto nimenomaan ei ole luonteeltaan pysyvä suhde vaan avoin. Lapset eivät muuta tilannetta mihinkään.
Itsekkin eron kokeneena voin sanoa, että kyllä se helpottaa ja oikeastaan ei koskaan tässä elämässä kannata turvautua täysin toiseen ihmiseen tai ripustautua pitää muistaa että elää luitenkin sitä omaa elämää niin on onnellinen ja eron jälkeenkin on ihana elämä vielä edessä.
Eläkää elämää, älkääkä haikailko entistä! Se on onnellisuudessaan siltäosin ohi ja turha kiukutella jälkikäteen, kuluu vain oma elämänne ja kiukkuinen ihminen on vastenmielistä katseltavaa muillekkin. Yh-isänä tiedän ja nautin elämästä ja tarjonnasta!
Kukaan avioliitossa olevahan ei ole ikinä pettänyt puolisoaan ja eronnut? Eihän?
Kumarran kunnioituksesta tuollaiselle naivismille. Harvoin enää tapaa.