Olen ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa ja kyllä se ensimmäiset puoli vuotta olivat ihania ja elää semmoisessa pumpulimaailmassa että ollaan yhdessä ikuisesti ja perustetaan perhe jne. Nyt olen pikku hiljaa alkanut epäilemään sinisilmäisyyttäni. Mikään ei kestä ikuisesti. Pelottaa miehen biologiset halut. Itse olen uskollinen periaatteestakin ja luotan kyllä mieheeni sen verran ettei pettäis, mutta tosi asia on ettei siitä toisesta koskaan tiiä. Varsinkin kun mieheni tausta on semmoinen ettei naiset ole kauheesti kiinnittäny huomiota häneen aikaisemmin niin se voi tuoda ongelmia. Kokeilunhalu jne. Varsinkin kun ymmärtää että tietyn ajan jälkeen että muut naiset seksuaalisesti alkavat kiinnostamaan. Kyllähän semmoinen satuttaa. Luulen että ongelmani on pelko... Tajusin että olen jo heittäytynyt tähän suhteeseen koko sydämelläni ja alkanut pelkäämään että saan siipeeni. Tuntuu hölmöltä luottaa toiseen sokeasti ja toivoen parasta. On vaikeeta päästää tarvittaessa irti kun on kiintynyt jo toiseen. Onko muilla ollut samanalisia tunteita ja miten olette eläneet niiden kanssa? Pelottaa myös miten selviydymme parisuhteen ns. kompastuskivistä. Kestääkö tämä vai ei?
Parisuhde- kannattaako?
jhl2008
5506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä on riski.
Sen kanssa on elettävä. Päivä kerrallaan eikä murehtia huomista, koska muuten koko elämästä tulee yhtä murehtimista, sillä aihetta aina löytyy.
Parempi elää rohkeasti kuin olla elämättä. Niin on kaikkien tehtävä. Kukaan ei tiedä tulevaisuutta.
Ei kannata edes nousta sängystä aamulla, pieleen menee kaikki kuitenkin....
vain asennemuutosta : ) Enemmän positiivista ajattelua.
lähtee..............
Kyllä se näin on, että mitään ei saa ellei uskalla yrittää. Ja silloinkin jos mies paljastuu uiveloksi niin ainakin itse voi sanoa yrittäneensä eikä tarvitse kiikkustuolissa pohtia mitä jos sittenkin -juttuja.
Mies on aina mies. Ikävästi yleistäen voisin kitistä miehen jopa olevan aina riski :D Vaan eipä tuo haittaa kun sen tietää. Ollaan rohkeita naisia ja annetaan ympäri korvia sitten viime kädessä, vaan luotetaan itseemme, uskalletaan.
Ja opitaan päästämään ajoissa irti jos niikseen menee :)) Toista kun ei voi kahlita siitäkään huolimatta vaikka kuinka rakastaisi.
:)