Mikä ihme siinä on kun rakkaani kysyy minulta jotain,mitä ei itse tiedä ja minä kerron hänelle oikean vastauksen niin hän saattaa kysyä samaa asiaa seuraavalta ihmiseltä jonka tapaamme.
Eikö hän usko saaneensa minulta oikeaa vastausta?
Ajatteleeko hän etten minä voi kuitenkaan tietää ko. asiasta mitään?
Tuleeko hänelle lainkaan mieleen miltä minusta tuntuu kun hän tarkistaa asian kolmannelta henkilöltä?
Vai onko sillä mitään merkitystä miltä minusta tuntuu?
Eikö olisi vähintäänkin kohteliasta odottaa vaikka hetkeä jolloin en ole paikalla ja kysyä sitten?
Jos minä en tiedä jostain asiasta mitään ja kysyn tietääkö hän? On hänen vastauksensa minulle se yksi ja ainoa oikea totuus,kunnes toisin osoitetaan.
Miksi yleensä kysyä minulta mitään jos ei alunperinkään usko minun tietävän mitään?
Tiedän että tämä on ns. pieni asia mutta se sattuu se sattuu joka kerta kun se tapahtuu.
Onko minun vain nieltävä tuskani ja hymyilltävä iloisena kun hän saan tietää totuuden "luotettavalta taholta"?
Onko minun vain näin tyhmänä ihmisenä oltava iloinen siitä että minulla on hänet ja hänen viisautensa seuranani ja että jos joskus tulee eteen asioita joista hänellä ei ole tietoa niin hän ainakin tietää keneltä saa juuri sen oikean tiedon.
Eikö hän usko saaneensa minulta oikeaa vastausta?
Ajatteleeko hän etten minä voi kuitenkaan tietää ko. asiasta mitään?
Tuleeko hänelle lainkaan mieleen miltä minusta tuntuu kun hän tarkistaa asian kolmannelta henkilöltä?
Vai onko sillä mitään merkitystä miltä minusta tuntuu?
Eikö olisi vähintäänkin kohteliasta odottaa vaikka hetkeä jolloin en ole paikalla ja kysyä sitten?
Jos minä en tiedä jostain asiasta mitään ja kysyn tietääkö hän? On hänen vastauksensa minulle se yksi ja ainoa oikea totuus,kunnes toisin osoitetaan.
Miksi yleensä kysyä minulta mitään jos ei alunperinkään usko minun tietävän mitään?
Tiedän että tämä on ns. pieni asia mutta se sattuu se sattuu joka kerta kun se tapahtuu.
Onko minun vain nieltävä tuskani ja hymyilltävä iloisena kun hän saan tietää totuuden "luotettavalta taholta"?
Onko minun vain näin tyhmänä ihmisenä oltava iloinen siitä että minulla on hänet ja hänen viisautensa seuranani ja että jos joskus tulee eteen asioita joista hänellä ei ole tietoa niin hän ainakin tietää keneltä saa juuri sen oikean tiedon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On tullut itsellekin eteen ko. tilanne muutamaan otteeseen. Tiedä mistä se johtuu..
Ehkä hän pitää itseään ja omaa tietouttaan (Kenties alitajuisesti, hoksaamatta sitä itsekään) sinuun ja muihin verraten niin suurena (Paisunut ego?), ettei voi toisinaan uskoa että sinä tiedät jotakin mitä hän ei. Ja sitten tarkistaessaan hän elättelee toivoa että tietosi olisivat vääriä, tyyliin; "Hah, tiesin ettet voi sinäkään tuota tietää kun en minäkään".
Jotenkin tuntuu että miehillä tämä on aika yleistä. Koska vain heiltä tällaista käytöstä on tullut vastaan, ja kieltämättä se loukkaa. Tulee tunne, että he pitävät sinua tavallisen tietämättömänä tossukkana, joka ei voi tietää kuin osan heidän omasta viisaudestaan eikä missään nimessään mitään sellaista mihin hekään eivät vastausta löydä.. Käsi kädessä tämän piirteen kanssa kulkee siis myös tuo "neuvomissyndrooma".
Mikään ei vihastuta enempää kuin esimerkiksi tyyppi joka istuu repsikassa ja neuvoo oikein kädestä pitäen miten sitä autoa pitää missäkin mutkassa ajaa, vaikka itse työkseni joudun ajamaan useita satoja kilometrejä vikkoittain ja tuo taito on minulla ihan hyvin hallussa.
Tai vanha seurustelukumppanini joka jaksoi 3,5 vuoden seurustelun aikana hokea aina säännöllisin väliajoin "kuinka hän oli testien mukaan 15-vuotiaana 18-vuotiaan henkisellä tasolla". Hän myöskin tykkäsi retostella omalla "älykkyydellään" jatkuvasti ja oli aivan äimänkäkenä kun minäkin osasin hoitaa asioita yhtä hyvin ja osasin antaa vastauksia hänen kysymyksiinsä. Osasi olla rasittavaa, kun tuntui ettei minun uskottu pystyvän yksinään mihinkään. Sain tämän ylitsepursuavan egon hiukan rauhoittumaan yksinkertaisesti huutamalla em. asiat päin naamaa.
Huh, taisi tulla aika pitkä vastaus mutta aihe koskettaa aika liki ;)
Jos kultamussukkasi kysyy asiaa, johon on yksi oikea vastaus (Kuka on Suomen kulttuuriministeri?), niin ymmärrän loukkaantumisesi.
Joskus on ratkaistava sellaisiakin ongelmia, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta (Miten sijoitan hääpöytään eronneet ja uudelleen pariutuneet morsiamen vanhemmat?), jolloin haluan vastauksia/mielipiteitä useammilta ihmisiltä laajentaakseni omaa näkemystäni.
Minä ymmärsin kyseessä olevan ns. "yksiselitteinen" kysymys. Mielipiteet ovat asia erikseen, niistähän ei parane kiisteleminen. Pysyn kannassani, vihaan kaikkitietäviä ihmisiä ;)
Kiva oli kuulla mielipiteenne minun ongelmaani ja unohdin kai mainita olevani mies,jos sillä nyt on merkitystä.
Suomen Gallupiin. Saa kysellä samaa asiaa niin monelta kuin ehtii.