minulla on ystävä, eritääin kaunis nainen. siis sellainen kaunis, että numerolappuja voisi jakaa, tunkua on. ja ne pilkunhalkojat, jotka haluavat syvällisesti määritellä kuka on kaunis, voivat mennä jonnekin tekopyhistelemään, jokainen tietää, että on olemassa just niitä kauniita, jotka syystä tai toisesta ovat vaan kauniita. tajuttoman kauniita.
no, tämä ystäväni on.
mutta suhteissa se ei ole tiennyt kun huonoa! kyllä, tunkijoita on, mutta ihmetyttää vaan, että ne tyrkyllä olijat ovat
- mammanpoikia. epätoivoisesti eri sarjassa killuvia yrittäjiä, jotka eivät edes uskalla puhua tälle naiselle, mutta sitten norkoomaan täytyy tulla, kahville voi uskaltaa pyytää, vaikkei muuten sanoisi sanaakaan. sen epätoivon näkee jo kilsojen päähän, että voiku just toi!!! ja sillon jo tietää, että no ei varmana.
ja nynnyt. tää nainen on värikäs ja rempseä, eikä taatusti kattele jotain äitiä etsivää nynneröä, mutta kaiken uhallakin ne siihen tunkee.
mikä logiikka?
- ihan eri maailmasta olevat. siis en tarkoita mitään ammattia tai mitään, vaan esimerkiksi tylsät, mitään tekemättömät sohvalla löhöäjämiehet, joilla ei olisi mitään annettavaa. sovinistit: nainenhan on itsevarma, ei se ole mikään kynnysmatto - ja taas tulee pakit! ja kun olen kuunnellut sitä potutusta, kun joku idiootti on esittänyt olevansa aina jotain enemmän kun mitä on, siis valehdellut ja sitten luulee, että saalis on varma sillä. paljastuuhan se totuus sieltä, ja sitten taas itketään. ja ne miehet jotenkin ei käsitä, miksi tää mimmi lemppaa ne. miksei lemppais?!
- pinnalliset, näyttelyesineen etsijät. kauneutensa lisäksi tää mimmi on älykäs. jep, se onkin ihan aarre: se on hauska, kaunis, älykäs, rempsee, leikkisä.... siis näin kaverina ajatellen, ihan mahtava mimmi. lähes täydellinen.
mutta arvostaako miehet sitä? ei todellakaan. ne idiootit valehtelee, yrittää ilman mitään tarjottavaa tai kehittämättä itseään, yrittää käyttää hyväksi ja vain oman itsetuntonsa pönkittämiseen... ja tottakai, ne kaikki myös menettää sen. ja itkee perään. (ja sekin itki aikansa)
mä en ymmärrä?! onko miehet oikeasti siinä käsityksessä, että naiset ovat vain ja ainoastaan heitä varten, eikä itseään varten ollenkaan? luuleeko ne todella että tuollaisella naisella ei ole muuta tekemistä, kun pelastaa luusereita?
se on totta, että ylikilttinä ja sinisilmäisenä hän pitkään yrittikin, mutta no, nyt... hän on epäluuloinen, ei aloita suhteita, ollut jo pari vuotta sinkkuna, koska suhteen aloittaminen jo on hankalaa...ja hänen mielestään kaikki miehet kusettaa kumminkin, - ja ovat idiootteja.
että hän siis oli ihana kaikkia kohtaan, ei ylpeä, ei pinnallinen, ei mitään, mutta koska miehet itse eivät aihetta muuhun antaneet, hän ei enää sitten ole ihan niin lempeä. noin äkkiseltään.
mutta! okei, onhan niitä kunnollisiakin miehiä, minullakin on yksi heistä.
ja joku aika sitten seurasin sivusta, miten hän jo melkein löysi miehen, joka olisi hänele sopinut, siis hauskan, omillaan toimeen tulevan, nuorekkaan, leikkisän, huumorintajuisen jne. ja heillä synkkasi ihan tajuttoman hyvin. siis juttu oli mun mielestä ihan selvä.
kaverille tuli matka, hän oli hetken poissa, jona aikana he olivat hieman yhteyksissä, mutta sitten. se mies meni ja otti toisen naisen. ihan kivan, mutta siis... keskinkertaisen. anteeksi jaottelu, lisään, että myös itse kuulun jakoon keskinkertainen ja kerron kohta miksi olen siitä onnellinen... mutta! tää mies, joka selkeesti oli täysin ihastunut ja sopiva tälle mun kaverille, vaan otti toisen naisen, ja eihän siinä mitään, mutta kun sitä vitutti, kun tää mun kaveri tuli takasin, tajus, että juttu on tässä ja: ei reagoinu mitenkään. kaverini vaan totes mulle, että no, arvashan ton, shit happends, ja oli niinkun mitään ei ois tapahtunukaan. ja tää mies ja se oli kyllä kavereita, mutta kun tää nainen pelleili muitten kanssa jne. niin näki miten tää mies oli pahoillaan. eli se valitsi aivan täysin väärän naisen, vaan koska se nyt sattu sillä kertaa helpommin olemaan siinä! eikä niillä ollu mitään siitä kemiasta ja yhteispelistä ja huumorista, mitä tällä mun kaverilla ja sillä miehellä. mutta ittepä valitsi, ja parasta on, että tää mun kaveri ei koske varattuihin miehiin, joten se siitä sitten. valinta on tehty, joten se on tehty. tyhmä, tyhmä mies!!!
mitä hemmettiä?! ja tää kuvio ei tässä tapauksessa oo mitenkään ihmeellinen. kaikki ns. tavallisemmat ja rumemmat naiset tuntuvat saavan aina ne normaalit ja kivat miehet, ja tätä superkaunista ja ihanaa naista, minkä joka vitun mies luettelee ihannenaisekseen suurinpiirtein, niin jahtaa ne, ketkä... no, ei omaa realismin häivääkään.
mä en tajua, jos tollanen nainen on sopiva, ja mahdollinen, miksi ihmeessä...? että selittäkääpä tämä. miksi näin? jos ihannenainen on kaunis, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva, temperamenttinen, sydämellinen, mielikuvituksellinen ja leikkisä, niin miksei se sitten löydä oikeeta miestä???
ja miksi mä olen tyytyväinen keskinkertaisuuteeni. no just täksi. kun mä oon vaan ihan tavallinen, mua ei käytetä itsetunnon pönkittämiseen, vaan ne ketkä mun kanssa on, tykkää musta oikeesti. mua ei lääpitä, mulle ei tulla ehdotteleen törkeyksiä, mut noi epätoivoset jättää sillai rauhaan, että kun mä en niitä voi pelastaa jne. mulle ei edes valehdella niin paljoa, kun tälle mun kaverille. mun käy sitä vähän sääliksi. se on mun mielestä täydellinen nainen, ja yksin. en voi ymmärtää.
onko siis miehet oikeesti noin tyhmiä, vai mikä on?
no, tämä ystäväni on.
mutta suhteissa se ei ole tiennyt kun huonoa! kyllä, tunkijoita on, mutta ihmetyttää vaan, että ne tyrkyllä olijat ovat
- mammanpoikia. epätoivoisesti eri sarjassa killuvia yrittäjiä, jotka eivät edes uskalla puhua tälle naiselle, mutta sitten norkoomaan täytyy tulla, kahville voi uskaltaa pyytää, vaikkei muuten sanoisi sanaakaan. sen epätoivon näkee jo kilsojen päähän, että voiku just toi!!! ja sillon jo tietää, että no ei varmana.
ja nynnyt. tää nainen on värikäs ja rempseä, eikä taatusti kattele jotain äitiä etsivää nynneröä, mutta kaiken uhallakin ne siihen tunkee.
mikä logiikka?
- ihan eri maailmasta olevat. siis en tarkoita mitään ammattia tai mitään, vaan esimerkiksi tylsät, mitään tekemättömät sohvalla löhöäjämiehet, joilla ei olisi mitään annettavaa. sovinistit: nainenhan on itsevarma, ei se ole mikään kynnysmatto - ja taas tulee pakit! ja kun olen kuunnellut sitä potutusta, kun joku idiootti on esittänyt olevansa aina jotain enemmän kun mitä on, siis valehdellut ja sitten luulee, että saalis on varma sillä. paljastuuhan se totuus sieltä, ja sitten taas itketään. ja ne miehet jotenkin ei käsitä, miksi tää mimmi lemppaa ne. miksei lemppais?!
- pinnalliset, näyttelyesineen etsijät. kauneutensa lisäksi tää mimmi on älykäs. jep, se onkin ihan aarre: se on hauska, kaunis, älykäs, rempsee, leikkisä.... siis näin kaverina ajatellen, ihan mahtava mimmi. lähes täydellinen.
mutta arvostaako miehet sitä? ei todellakaan. ne idiootit valehtelee, yrittää ilman mitään tarjottavaa tai kehittämättä itseään, yrittää käyttää hyväksi ja vain oman itsetuntonsa pönkittämiseen... ja tottakai, ne kaikki myös menettää sen. ja itkee perään. (ja sekin itki aikansa)
mä en ymmärrä?! onko miehet oikeasti siinä käsityksessä, että naiset ovat vain ja ainoastaan heitä varten, eikä itseään varten ollenkaan? luuleeko ne todella että tuollaisella naisella ei ole muuta tekemistä, kun pelastaa luusereita?
se on totta, että ylikilttinä ja sinisilmäisenä hän pitkään yrittikin, mutta no, nyt... hän on epäluuloinen, ei aloita suhteita, ollut jo pari vuotta sinkkuna, koska suhteen aloittaminen jo on hankalaa...ja hänen mielestään kaikki miehet kusettaa kumminkin, - ja ovat idiootteja.
että hän siis oli ihana kaikkia kohtaan, ei ylpeä, ei pinnallinen, ei mitään, mutta koska miehet itse eivät aihetta muuhun antaneet, hän ei enää sitten ole ihan niin lempeä. noin äkkiseltään.
mutta! okei, onhan niitä kunnollisiakin miehiä, minullakin on yksi heistä.
ja joku aika sitten seurasin sivusta, miten hän jo melkein löysi miehen, joka olisi hänele sopinut, siis hauskan, omillaan toimeen tulevan, nuorekkaan, leikkisän, huumorintajuisen jne. ja heillä synkkasi ihan tajuttoman hyvin. siis juttu oli mun mielestä ihan selvä.
kaverille tuli matka, hän oli hetken poissa, jona aikana he olivat hieman yhteyksissä, mutta sitten. se mies meni ja otti toisen naisen. ihan kivan, mutta siis... keskinkertaisen. anteeksi jaottelu, lisään, että myös itse kuulun jakoon keskinkertainen ja kerron kohta miksi olen siitä onnellinen... mutta! tää mies, joka selkeesti oli täysin ihastunut ja sopiva tälle mun kaverille, vaan otti toisen naisen, ja eihän siinä mitään, mutta kun sitä vitutti, kun tää mun kaveri tuli takasin, tajus, että juttu on tässä ja: ei reagoinu mitenkään. kaverini vaan totes mulle, että no, arvashan ton, shit happends, ja oli niinkun mitään ei ois tapahtunukaan. ja tää mies ja se oli kyllä kavereita, mutta kun tää nainen pelleili muitten kanssa jne. niin näki miten tää mies oli pahoillaan. eli se valitsi aivan täysin väärän naisen, vaan koska se nyt sattu sillä kertaa helpommin olemaan siinä! eikä niillä ollu mitään siitä kemiasta ja yhteispelistä ja huumorista, mitä tällä mun kaverilla ja sillä miehellä. mutta ittepä valitsi, ja parasta on, että tää mun kaveri ei koske varattuihin miehiin, joten se siitä sitten. valinta on tehty, joten se on tehty. tyhmä, tyhmä mies!!!
mitä hemmettiä?! ja tää kuvio ei tässä tapauksessa oo mitenkään ihmeellinen. kaikki ns. tavallisemmat ja rumemmat naiset tuntuvat saavan aina ne normaalit ja kivat miehet, ja tätä superkaunista ja ihanaa naista, minkä joka vitun mies luettelee ihannenaisekseen suurinpiirtein, niin jahtaa ne, ketkä... no, ei omaa realismin häivääkään.
mä en tajua, jos tollanen nainen on sopiva, ja mahdollinen, miksi ihmeessä...? että selittäkääpä tämä. miksi näin? jos ihannenainen on kaunis, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva, temperamenttinen, sydämellinen, mielikuvituksellinen ja leikkisä, niin miksei se sitten löydä oikeeta miestä???
ja miksi mä olen tyytyväinen keskinkertaisuuteeni. no just täksi. kun mä oon vaan ihan tavallinen, mua ei käytetä itsetunnon pönkittämiseen, vaan ne ketkä mun kanssa on, tykkää musta oikeesti. mua ei lääpitä, mulle ei tulla ehdotteleen törkeyksiä, mut noi epätoivoset jättää sillai rauhaan, että kun mä en niitä voi pelastaa jne. mulle ei edes valehdella niin paljoa, kun tälle mun kaverille. mun käy sitä vähän sääliksi. se on mun mielestä täydellinen nainen, ja yksin. en voi ymmärtää.
onko siis miehet oikeesti noin tyhmiä, vai mikä on?
Vastaukset 12
Vanhimmat
...siitä, ettet itse ole tuo kuvaamasi täydellinen nainen? Kuulosti jotenkin niin omakohtaiselta tuo vuodatuksesi;)
Naiselta.
no en, mutta kuunnellut kyllä. ja siis sanoin kyllä että esimerkiksi minusta hän on ns. täydellinen, kyllähän meissä jokaisessa vikamme on. mutta veettää vaan, että missä ne sadun prinssit sitten on, kun ne kyyneleet pitää ottaa vastaan? ne on jossain vetämässä k**een, ja minä lohdutan.
totta, olen puolueellinen, ja kerron oman näkemykseni tästä asiasta, koska minä olen se, joka sitten siinä vieressä itkee. että kyllä se oikeesti veettää että sama tarina toistuu kerta toisensa jälkeen, ja omakohtaista siinä on se, että se vaan sattuu, kun olet koko elämäsi jonkun tuntenut, ja aina käy näin. että ihmetyttää vaan, miten se on mahdollista.
ja nyt juuri tuolla hetkellä on ärsyttänyt varsin suunnattomasti.
joku viittasi täällä, että olisin itse kirjoittanut sen ja olisin vain narsisti, mutta ilmeisesti hän ei tiedä, mitä narsisti tarkoittaa.
tottakai mä kuulen ne kehut, nään ne katseet, ja kuulen "kosijoista", tottakai mä kuulen suhteista, tutustun niihin miehiin jne. jos se on mun ystävä. esim. miksi näin ja kuulin tämän miehen ja naisen tapauksen, on, että tunnen molemmat, mutta en käy sitä tämän selvemmin tarkentamaan. tapaus on tapaus, kulisseilla ei väliä.
Itsellä lähes samanlainen ihana naispuolinen ystävä; enkelimäisen kaunis, herkkä, sydämellinen, rehellinen, aito, rempseä, aikaansaava, huumorintajuinen, omillaan toimeen tuleva, varakaskin vielä...ei silti mitenkään leuhka, vaan kaikille ystävällinen/auttavainen/hymyileväinen. Mutta miehet eivät tätä tunnu ymmärtävän millainen aarre hän on, vaan kohtelevat huonosti, käyttävät hyväkseen ja ottavat itselleen sitten näitä keskinkertaisia ketjupolttajia 6 lapsen yh-äitejä tai sitten vaan jatkavat typerää juhlintaa/pinnallisia panosuhteitaan. En vaan pysty ymmärtämään miksi näinkin täydelliselle naiselle ei löydy sitä omaa rakasta, joka arvostaisi, pitäisi hyvänä ja rakastaisi? Aivan käsittämätöntä. Viimeisin ihmissuhde pisti ystäväni todella hajalle, mies ei vaivautunut edes selittämään eron syitä naiselle, kohtele kuin jotain kertakäyttö lautasta ja viskasi roskiin. Ettekö te miehet tosiaan tunnista hyvää sen kaiken paskan keskeltä, jos se joskus eteen sattuu kävelemään??
no, itsehän ne naiset miehensä valitsevat...että miksi ne aina valitsee väärin,sitä pitäis kysyä!
niinpä, mutta kerropa se, että miksi sitten niin. harvinaisen usein ne pyrkyrit vaan pyrkivät sinne, minne on olevinaan enemmän pyrkimistä?
(ensin luulin, että mun tyttökaveri oli minusta kirjoittanut ;)))) ) Asia vaan on niin, että nämä miehet ihailevat, haaveilevat tällaisesta naisesta, mutta heiltä puuttuu uskallus, rima on liian korkealla. Kaikkeen pinnallisuuteen uskalletaan lähteä yrittämään, mutta ei uskalleta laittaa itseään peliin ja olla omana itsenään. -Tällainen nainen on vahva ja ihanne. Tuollaisilla miehillä on liian suuri riski "kuolla" hänen rinnalla ehkä jätettynä, nolattuna ja hävittynä. - Se on itsetunto, joten varman päälle on pelattava.
Ps. Itse olen löytänyt miehen -- monen vuoden ja samanlaisten luuseri miesten jälkeen -- kaukaa pohjoisesta, pienestä lapin kylästä sattumalta. Oikea mies, vahva, ei pinnallisuutta, jalat maassa, älykäs ja huomioon ottava lihaskimppu. Nauraa, kun "tällainen nainen" ihmettelee asioita, jotka hänelle on itsestään selviä.
niinpä niinpä niinpä.
" Kaikkeen pinnallisuuteen uskalletaan lähteä yrittämään, mutta ei uskalleta laittaa itseään peliin ja olla omana itsenään."
moni ihminen pelaa tätä peliä. lähdetään mukaan, valehdellaan ja esitetään kun ei luoteta omaan riittävyyteen ja pelätään että tulee takkiin. ja sitten tulee takkiin, kun kaikki perustuu paskapuheille. tosi loogista! mutta totta. ja ensin halutaan se värikkäin ja kaunein vaihtoehto ja sitten ei riitä itsetunto, niin se pitääkin yrittää jotenkin latistaa, ku huomaa, että joku muukin tahtois sen ja taas tulee takkiin...
onneksi olet miehesi löytänyt, onnea paljon sulle, ja paljon aitoa, rehellistä, rakkautta :D
Joo, hieno kirjoitus! Tuttu kuvio on. Ei mulla vastauksia kyllä kauheesti ole, mutta olen kiitollinen jokaisesta, joka vaivautuu yrittämään vastata. Tottahan lempeä nainen haluaa niistä pyrkivistä sitten jotain "kokeilla", kun muut ei hakeudu seuraan ja toivoo, että miehestä sitten kanssa olisi johonkin, jos kerran lähestymiseenkin on.
"mä en tajua, jos tollanen nainen on sopiva, ja mahdollinen, miksi ihmeessä...? että selittäkääpä tämä. miksi näin? jos ihannenainen on kaunis, hyväkuntoinen, huumorintajuinen, itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva, temperamenttinen, sydämellinen, mielikuvituksellinen ja leikkisä, niin miksei se sitten löydä oikeeta miestä???"
Koska ystäväsi on nirso ja kärsimätön miesten suhteen. Olen vastaavanlaisen naisen tavannut itsekin ja hänkään ei pystynyt antamaan aikaa tutustumiselle, vaan kuu piti hankkia heti taivaalta.
Tuollainen käytös paistaa aika hyvin naisista ja miehet osaavat aika hyvin varoa moisia tapauksia (poislukien tietysti ne rohkeimmat, joita kutsut "epätoivoisiksi mammanpojiksi"). Tulee helposti mieleen, että moni kakku päältä kaunis...
hmmm. siis, ihmisethän on monesti todella erilaisia kun ovat ystäviä, ja kun taas seurustelevat. siis sillälailla, että se, kuka on ystävälleen ihana ja kärsivällinen, ei välttämättä olekaan sitä sitten sille sulhasehdokkaalle.
joten ystävä saa vaan sen toisen puolen tarinasta ja itkut, ja totuushan sitten voi olla siitä välimaastosta tai jostain muualta jotensakin.
toisaalta mietin myös sitä, että entä, jos ihmisestä saa vaan sen kuvan, että se on semmonen, ja sitten tapahtuu tää varomisilmiö, mihin ei oiskaan mitään syytä, ja sitten jäjelle jää vaan epäsopivat vaihtoehdot mihin turhautuu.
hmmm...
tietysti onhan sekin mahdollista, että on vaan hemmetin paska säkä.
ja tietysti, jos itsetunnonkohottajaa etsii ulkonäön tms. suhteen, niin ne "hyödyn etsijät" liimautuu siihen matkaan. harvoin köyhältä yritetään miljoonia huijata ;)
semmosta.
mut tää oli hyvä kommentti tää pikainen pohdinta kuitenkin.
Luusereita?! Kuulostatte molemmat enemmän luusereilta kuin kuvailemasi "luuserit".