Mielipiteitä olisi hieno saada myös ruotsinkielisiltä seuraavaan.
Perustan nyt seuraavan väitteen puhtaasti "musta tuntuu"-tietoon mutta TUNTUU että parit joissa toinen on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen on se mies yleensä se ruotsia puhuva. JOS huom. > JOS < pitää kutinsa että tällasista pareista yleensä mies on ruotsinkielinen mistä tämä johtuu? eihä se sattumaa voi olla??
1) onko kumppanin ruotsinkielisyys ominaisuutena haluttua tavaraa ja naiset on tässä(kin) asiassa tarkempia kun ruotsink. miehillä ei oo nii väliä puhuuko nainen ruotsia vai ei? Ja ehkä jotkut suomenkielisetkin naiset etsivät ruotsinkielistä miestä ainakin asenteella "jos sellaiseen satun törmäämään, otan selvää tuleeko meistä jotain"?
Ajatelkaa: jos suomenkielisetkään ei meinaa millään löytää toisistaan oikeaa kumppania ja ruotsinkielisiä on pieni vähemmistö suomalaisista, ruotsinkielisen vaatimus että kumppanin pitää puhua äidinkielenään ruotsia on aika tiukka kriteeri. Onko naiset tässä miehiä tarkempia eli ruotsink. naiset ottaa useimmiten ruotsink. miehen mut ruotsink. miehillä ei ole niin väliä puhuuko nainen ruotsia vai suomea? Ja ehkä on jopa niin että > JOTKUT < suomenk. naisetkin etsivät ruotsink. miestä koska pitävät ruotsinkielisyyttä miehessä arvokkaana ominaisuutena >>> lapsista voidaan kasvattaa kaksikielisiä oman sosiaalisen statuksen nosto, päästään "parempiin piireihin".
2) onko syynä vaihtoehtoisesti/1. kohdan lisäksi sukupuolten eritasoiset itsetunnot ja kielitaito?
- onko suomenk. miehillä alemmuudentunne ruotsink. naisia kohtaan koska miehet tunnetusti ei ole verbaalisesti ja kielissä kovin hyviä varsinkaan ruotsissa? Miehet ei tunne kelpaavansa ruotsinkieliselle naiselle vaikka tämä puhuisikin hyvin suomea? (ja toisaalta kuten edellä sanoin jos ruotsink. naiset USEIMMITEN ei ole kiinnostuneita suomenk. miehistä, miehet ottaa jo valmiiksi asenteen ettei kannata edes yrittää)
- vaikka miehellä ei oliskaan huono itsetunto huonon ruotsintaitonsa takia on miehelle käytännössä ehkä tukalaa kun ruotsink. kumppanin kanssa ollaan tekemisissä hänen tuttujensa ja sukulaisten kanssa: mies istuu tuppisuuna keskellä kun muut puhuvat ruotsia... miehethän ei yleensä tykkää mistään tilanteista missä he tuntevat olonsa kyvyttömiksi/huonommiksi kuin muut. Miehille on vaikeampaa myöntää julkisesti/itselleen etteivät osaa jotain.
Mieshän asentaa kodin laitteet lukematta käyttöohjeita, "kyl mä nyt yhden DVD-soittimen osaan asentaa... miksei tää toimi?!"
Nainen lukee ohjeet nöyrästi ja asentaa laitteen oikein.
- ylempi juttu toisinpäin: naiset on kielissä hyviä myös ruotsissa. Onko suomenk. naisilla itsevarmuutta alkaa olla ruotsink. miehen kanssa kun ymmärtävät edes puoliksi mitä tämä tuttujensa kanssa puhuu?
Ja vaikka nainen olisikin täydellisen surkea ruotsissa, naisille on sallitumpaa olla tietämätön ja heikko: nainen voi aina kuitata kyvyttömyytensä puhua ruotsia naisellisen sympaattisesti: "heh, enpä taas tajunnu sanaakaan mitä sanoitte. Sori mut mä oon niiiin ylihuono ruotsissa."
Perustan nyt seuraavan väitteen puhtaasti "musta tuntuu"-tietoon mutta TUNTUU että parit joissa toinen on suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen on se mies yleensä se ruotsia puhuva. JOS huom. > JOS < pitää kutinsa että tällasista pareista yleensä mies on ruotsinkielinen mistä tämä johtuu? eihä se sattumaa voi olla??
1) onko kumppanin ruotsinkielisyys ominaisuutena haluttua tavaraa ja naiset on tässä(kin) asiassa tarkempia kun ruotsink. miehillä ei oo nii väliä puhuuko nainen ruotsia vai ei? Ja ehkä jotkut suomenkielisetkin naiset etsivät ruotsinkielistä miestä ainakin asenteella "jos sellaiseen satun törmäämään, otan selvää tuleeko meistä jotain"?
Ajatelkaa: jos suomenkielisetkään ei meinaa millään löytää toisistaan oikeaa kumppania ja ruotsinkielisiä on pieni vähemmistö suomalaisista, ruotsinkielisen vaatimus että kumppanin pitää puhua äidinkielenään ruotsia on aika tiukka kriteeri. Onko naiset tässä miehiä tarkempia eli ruotsink. naiset ottaa useimmiten ruotsink. miehen mut ruotsink. miehillä ei ole niin väliä puhuuko nainen ruotsia vai suomea? Ja ehkä on jopa niin että > JOTKUT < suomenk. naisetkin etsivät ruotsink. miestä koska pitävät ruotsinkielisyyttä miehessä arvokkaana ominaisuutena >>> lapsista voidaan kasvattaa kaksikielisiä oman sosiaalisen statuksen nosto, päästään "parempiin piireihin".
2) onko syynä vaihtoehtoisesti/1. kohdan lisäksi sukupuolten eritasoiset itsetunnot ja kielitaito?
- onko suomenk. miehillä alemmuudentunne ruotsink. naisia kohtaan koska miehet tunnetusti ei ole verbaalisesti ja kielissä kovin hyviä varsinkaan ruotsissa? Miehet ei tunne kelpaavansa ruotsinkieliselle naiselle vaikka tämä puhuisikin hyvin suomea? (ja toisaalta kuten edellä sanoin jos ruotsink. naiset USEIMMITEN ei ole kiinnostuneita suomenk. miehistä, miehet ottaa jo valmiiksi asenteen ettei kannata edes yrittää)
- vaikka miehellä ei oliskaan huono itsetunto huonon ruotsintaitonsa takia on miehelle käytännössä ehkä tukalaa kun ruotsink. kumppanin kanssa ollaan tekemisissä hänen tuttujensa ja sukulaisten kanssa: mies istuu tuppisuuna keskellä kun muut puhuvat ruotsia... miehethän ei yleensä tykkää mistään tilanteista missä he tuntevat olonsa kyvyttömiksi/huonommiksi kuin muut. Miehille on vaikeampaa myöntää julkisesti/itselleen etteivät osaa jotain.
Mieshän asentaa kodin laitteet lukematta käyttöohjeita, "kyl mä nyt yhden DVD-soittimen osaan asentaa... miksei tää toimi?!"
Nainen lukee ohjeet nöyrästi ja asentaa laitteen oikein.
- ylempi juttu toisinpäin: naiset on kielissä hyviä myös ruotsissa. Onko suomenk. naisilla itsevarmuutta alkaa olla ruotsink. miehen kanssa kun ymmärtävät edes puoliksi mitä tämä tuttujensa kanssa puhuu?
Ja vaikka nainen olisikin täydellisen surkea ruotsissa, naisille on sallitumpaa olla tietämätön ja heikko: nainen voi aina kuitata kyvyttömyytensä puhua ruotsia naisellisen sympaattisesti: "heh, enpä taas tajunnu sanaakaan mitä sanoitte. Sori mut mä oon niiiin ylihuono ruotsissa."
Vastaukset 6
Vanhimmat
suomalaisten miesten kanssa. Tämä koskee sekä suomenruotsalaisia että natiivi ruotsalaisia.
Ihan sama juttu kuin somaleiden kanssa. Kukaan somalinainen ei hengaa suomalaisen miehen kanssa.
Ruotsalainen mies voi olla suomalaisen naisen kanssa, kuin myös suomalainen nainen voi olla somalin kanssa.
Suomalainen mies ei tod kelpaa kenellekään, ei edes suomalaiselle naiselle.
Tämä kaikki on ihan verifioitavissa olevaa faktaa.
höpäjät kyllä omiasi! Omani on nätti, vaalea, hyvänluontoinen mutta Ahvenanmaalta!on oppinut jo Suomeakin!Ihana Nainen,en vaihtaisi häntä kehenkään!
"Suomalainen mies ei tod kelpaa kenellekään, ei edes suomalaiselle naiselle."
Miksiköhän sitten ylivoimaisesti suurimmalla osalla meistä on suomalainen mies?
Minä olen siis Pohjanmaalta kotoisin oleva suomenruotsalainen, kotona on aina puhuttu vain ruotsia perheen kesken. Kaikki 4 isovanhempaa ja heidän vanhempansa ovat ruotsinkieliset. Mieheni taas on suomenkielinen, kotoisin Pohjois-Suomesta. Hänen isänsä vanhemmat muuttivat aikoinaan Ruotsiin, mutta hänen isänsä jäi Suomeen. Hän puhuu ja ymmärtää ruotsia keskivertosuomalaista paremmin.
Tapasimme täällä opiskelupaikkakunnalla, yheisen tutun kautta. En ole ihan varma, tiesikö mies ennen tapaamista, minun olevan ruotsinkielinen. Melko nopeasti se kuitenkin selvisi.
Ei minulla ole koskaan ollut tarkoituksena löytää ruotsinkielinen mies tai vältellä suomenkielisiä, tai päin vastoin. Minulle on aina ollut itsestään selvä, että aion puhua ruotsia lapsilleni, ja arvostan kaksikielisyyttä joten suomenkielinen kumppani olisi ihan "ookoo". Lähdin kuitenkin opiskelemaan suomenkieliselle paikkakunnalle, tavoitteena oppia suomea paremmin, ja satuin löytämään miehen samalla.
Mieheni ei kovin mielellään alkuun tullut mukaan tapaamisiin, joissa tapasin vanhoja lukioaikaisia ystäviäni ja joskus myös heidän poikakavereitaan. En tiedä johtuiko tämä kielestä vai siitä, ettei häntä kiinnosta meidän jutut. Sen jälkeen kun hän tutustui ystäviini yksi kerrallaan ja huomasi, että he puhuvat hyvää suomea ja että monella on suomenkielinen puoliso, häntä alkoi tapaamiset kiinnostaa enemmän.
Perheen kanssa ei ollut koskaan ongelma. Kyllä mieheni alussa kuulemma tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi esim. sukutapaamisissa ja juhlissa, joissa kaikki puhuivat keskenään ruotsia, mutta hänelle suomea. Nykyään hänen ruotsinkielentaitonsa on niin hyvä, että hän pystyy seuraamaan keskustelua sujuvasti, vastaten suomeksi - tietysti.
Kuten jo alussa sanoin, mieheni isovanhemmat asuvat Ruotsissa ja hän on viettänyt useita kesiä siellä, kieli ei ollut hänelle ihan vieras. Hän on lisäksi siunaantunut hyvällä kielipäällä, joten ruotsin lisäksi taittuu myös englanti ja saksa.
Minulle kieli on vain kommunikaatioväline, tapa saada viesti perille. En puhu enkä kirjoita täydellistä suomea, mutta tulen ymmärretyksi. Ja sehän on se tärkein asia, eikö vain? Rakastuin siis mieheen, ihmiseen ja persoonaan, jolla tietysti on äidinkieli ja kulttuuriperimä, mutta ennen kaikkea muita ominaisuuksia. Uskon, että mieheni rakastui minuun ihan muiden asioiden kuin kielen takia.
Onneksi mieheni osaa ruotsia hyvin, hän jopa puhuu sitä pakon edestä sujuvasti. Olen kuitenkin käytännöllisen kaksikielisyyden kannalta. Jos vaarini ymmärtää suomea, muttei mielellään puhu sitä, ja mieheni taas ymmärtää ruotsia, muttei mielellään puhu sitä, en näe mitään syytä miksi heidän keskustelunsa ei voisi olla kaksikielinen. Molemmat puhukoon vahvempaa kieltänsä. Mutta koska mieheni ymmärtää ruotsia hyvin, se, että minä aion puhua ruotsia lapsillemme tuskin tulee aiheuttamaan ongelmia. Hänhän pystyy kuitenkin seuraamaan keskustelua siinä sivussa.
Ai niin, lukiossa seurustelin samasta kotikaupungista olevan pojan kanssa, joka ei osanut ruotsia juuri lainkaan. Se oli välissä aivan tuskaa, kun vanhempien "god dag" tervehdykset aiheuttivat vain kultakalailmeen. Noh, emme sopineet muutenkaan yhteen joten onneksi minun ei tarvinnut katsoa häntä pitempään. Mitenhän siinä olisi käynyt, kun olisi ollut lastenteon aika. Miten hän olisi kestänyt, että minä puhun ruotsia lapsille - kieltä, jota hän ei ymmärrä?
Ei ny lähetä puhumaan politiikasta tai asuntojen hinnoista..
Vähän vihamielisiä viestejä vain ilmaantunu ketjuun...