Tunteiden vaihtelu

Ihan luonnollistahan se on, että se rakastumisen euforia siitä vähän laskee. Tilalle tulee sitten semmonen vakaampi rakastaminen ja välittäminen. Ei sitä tarvii koko ajan ihan hulluna olla toiseen, kunhan tietää mitä pohjimmiltaan tuntee. Ja kyllä niitä tunnehuippujakin sitten tulee kun puoliso tekee jotain mistä muistaa taas miksi sitä alunperin rakastu toiseen. Varmaan tulee sitten niitä aallonpohjiakin, mutta pitää vaan osata laittaa asiat oikeisiin suhteisiin. Ota huomioon, että myös oma käytös vaikuttaa tunteisiin. Jos kehität itselles hirmuisen paniikin siitä, että mitä jos tunteet hiipuu, mitä jos tunteet hiipuu, niin varmaan koet tilanteen semmosena entistä enemmän. Mene vähän halailemaan ja suukottelemaan sitä toista puoliskoa, tehkää jotain mukavaa ja hellitelkää toisianne. Nauttikaa toisistanne, ja jos toisen kanssa on vielä hyvä olla, älä murehdi turhia.

Itse olen vasta pari kuukautta ollut yhdessä jätkäkaverini kanssa ja itsekin olen ekaa kertaa suhteessa. Olemme olleet ehkä nopeita, mutta itselläni tuntuu etten jaksaisi enää, kun en tiedä mitä edes tunnen. Pidimme yhdessä vaiheessa taukoa, jonka jälkeen oli ihanaa, kun todella halusin olla juuri hänen kanssaan. Sitten nähtiin taas useesti ja tunne laimeni, hän totesi kiintyvänsä koko ajan enemmän, itselleni tuli taas tunne etten pysy mukana. En vain osaa olla oma itseni hänen seurassaan, ehkä pelkään alitajuisesti etten olisi sittenkään sellainen kuin hän luulee tai jotakin. Oon sitten yrittäny kauheesti olla rennommin, mutta en vaan jotenki osaa, teeskentelyä tapahtuu jatkuvasti. En ole enää varma, haluanko jatkaa, joten pidämme nyt taukoa. Mutta ärsyttää, kun tunteet menee ylös ja alas, en löydä mitään perustunnetta sieltä alta. On vain otettava nyt etäisyyttä, ennen kuin menen tekemään mitään typerää.