Vaimoni jäi kiinni pettämisestä noin puolitoistavuotta sitten.Keskusteuissa vaimoni tunnusti myös muut syrjähyppynsä,näytti olevn viiden vuoden välein.Kuljin musta möykky mahassa miettien mitä teen,potkinko pellolle vai yritänkö antaa anteeksi.
Tunsin olevani pelle kun en ollut huomannut mitään,vertasin itseäni muihin vaimoani nussineisiin miehiin ja tunsin huononmuutta.
Päätin kuitenkin jatkaa,antaa vielä meille mahdollisuus.
Nyt on kuitenkin nämä muistot palanneet,se nöyryyttävä tunne huonommuudesta,luottamuksen puute vaimoani kohtaan.Onko muilla vastaavaa kokemusta.
Tunsin olevani pelle kun en ollut huomannut mitään,vertasin itseäni muihin vaimoani nussineisiin miehiin ja tunsin huononmuutta.
Päätin kuitenkin jatkaa,antaa vielä meille mahdollisuus.
Nyt on kuitenkin nämä muistot palanneet,se nöyryyttävä tunne huonommuudesta,luottamuksen puute vaimoani kohtaan.Onko muilla vastaavaa kokemusta.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Meillä sama tilanne paitsi petetty olen minä, nainen. Myös sama aika tuosta tapahtuneesta. Meillä miehellä yksi suhde, joka ystävyydestä johti seksisuhteeseen, me silloin näimme aika vähän.
Eka reaktioni oli heti, että ero. Olimme jonkin aikaa erikseen, mies katui,itki, jopa rukoili (!) minua antamaan anteeksi. Olin ihan shokissa, kenen kanssa oikein elän. Olin pitänyt häntä parhaana ystävänä ja elämämme oli rikasta, monipuolista yhteiseloa hyvän seksinkin lisäksi. Kysyin mieheltä, rakastaako tuota naista? Vastaus oli ei. Se ratkaisi osittain asian ja mietin, että itse rakastan häntä ja menetän hänet kokonaan jos nyt eroamme. Annoin anteeksi.
Olen verrannut itseäni myös tuohon naiseen. Etsinyt vikoja itsestäni. Olen etsinyt merkkejä miehestä, tekeekö hän nyt taas jotain.. Ei mitään epäilyttävää ole tullut esiin ja meill menee hyvin. Useasti olen luullut, että olen asian yli päässyt, sitten se tulee mieleen. Kidutan itseäni ajattelemalla heitä sängyssä jne. Olen miehelle sen sanonut, että jos tekee vielä tuollaista, tämä on tässä, enää ei neuvotella.
Aika tähän vain auttaa. Jokainen pari on oma juttunsa jossa tämä tapahtuu. Jos en olisi miestä rakastanut todella, tämä olisi ollut tässä. Syistä jotka tähän johtivat, olemme keskustelleet. Meillä oli silloin liian vähän aikaa olla yhdessä, mies oli yksinäinen. Tämäkin asia korjattiin ja moni muukin. Monessa mielessä suhteemme paranikin. Nyt menee ihan hyvin.
Jaksamista kaikille ketkä painitte tämän asian kanssa.
Hyvin tuttua tuo vertailu,onko minussa jokin vialla kun toinen päätyi tälläiseen ratkaisuun.
Kun menimme naimisiin vaimollani ei ollut ollut vakavia seurustelusuhteita ennen minua,oli siis neitsyt.
Olimme olleet n. kymmenkuntavuotta naimisissa kun ensimmäinen ulkopuolinen suhde alkoi.Olin siitä autuaasti tietämätön,hoidin lapsia että vaimoni pääsisi lenkeille ja"rentoutumaan".Seuraava irtiotto oli siitä noin 5 vuoden jälkeen,pääsi kuntoutukseen ja muuttui ihan täysin.Kolmen viikon jaksolla ei käynyt kuin perjantaisin vaihtamassa puhtaita vaatteita.Lapset odottivat äitiä kotiin,ei kuulemma voinut jäädä kun tytöt odottivat illan tansseihin.Tuli jopa puhelinsoittoja tutuilta jotka kävivät samaa kuntoutusta,vihjailivat vaimostani ja toisesta miehestä.palatessaan vaimo kysyessä asiaa tietenkin kiisti kaiken.
Noin parivuotta sitten vaimo alkoi viihtyä tuttavaparin miehen kanssa liian hyvin,soittoja,tapaamisia ja kaiken huippuna mies istui iltaisin meillä kun palasin töistä.Juttu loppui kun sekä tuttavapariskunnan vaimo ja minä teimme selväksi,nyt on valittava.
Koko tämä vyyhti paljastui sukulaismiehen tunnustettua kuolinvuoteellaan suhteen vaimooni ja epäilevänsä yhden lapsistamme olevan hänen.Tieto oli kuin olisi halolla lyöty,olin aivan turtana,sitä tunnetilaa ei voi kuvata.Elin kuin unessa viikkoja,keskusteluissa vaimoni lopuksi purkautui ja kertoi kaikki syrjähyppynsä vuosien varrelta.Näiden mainittujen lisäksi oli kuulemma joitain pikkuihastumisia.Syytä ei osannut kertoa miksi toimi näin,kehoitti vain minua katsomaan tarkemmin peräänsä.Niinkuin vastuu vaimoni tekemisistä olisi minulla.
Kuvaavaa oli,kun kysyin kuinka oikein suhde vanhempaan sukulaismieheen alkoi,kun olimme yhdessä tansseissa ja setä haki,vaimoni tunsi kuinka sillä seisoi tanssiessa,siitä se kuulemma lähti.Kornia.No setä sai nuorta lihaa.
Ole nyt tässä!
omat johtopäätökseni.
Sun vaimos on paatunut huora.
Jos minä saisin tietää, että yksi lapsistani ei ole minun, vaimo saisi kyllä niin pahasti turpaansa että ikänsä muistaisi pettäneen. Löylytyksen jälkeen repisin siltä vaatteet pois ja heittäisin niska-pers-otteella pihalle.
Tuossa vaiheessa tavoitteena olisi täydellinen nöyryytys. Ero olisi ainoa vaihtoehto.
kyllä naista hämmentää, kun yllättäen miehuus painautuu vasten. Useimmat meistä naisista eivät tiedä, että varsin luonnollinen tuo miesten reaktio naisen läheisyyteen on. Kävi virhearvia, ja kenties joku myöhemmin. Nainen naittii siitä että saa miehistä huomiota. Tuollainenkin luonnollinenen raktio naisen läheisyyteen voi saa hämmentymään pienen mielen. Ehkä en tuomitisi naistasi, varsinkin jos vähäinen tuntetenus misten fysiologiaan.
sinäkin. Laittaisin paaliin tollasen huoran. Turpaan antaisin ja kunnolla. Saatana että joku voi miehelle tehdä tuollaista.
Tuota,tuota,vaimoni ei ollut silloin enää teinityttö,paitsi ehkä mieleltään.Jo vähintään yhden lapsemme isä,loppujen isästä en ole enää varma.
Tuoloin tosiaan sanoi minulle setäni vehkeen hinkanneen seisokissa tassiessa.Tuolloin en asiaan kiinnittänyt mitään huomiota,mutta siitä se kuulemma lähti jonkunajan kuluttua.
Jos jokainen nainen, joka on tuntenut miehisen elimen hikkaavan itseään tanssiessa,lähtisi pettämään tämän seisokin kanssa puolisoaan,niin suomi olisi täynnä naivia tanssipareja.
Kyllä se osoittaa naisesta jotain jos hikkoittaa miehen elintä itseään vasten,eikä vetäydy kauvemmaksi.
Jos tälläisen perusteella lähtee suhteeseen ja sitten kertoo kuolleen rakstajansa vaimolle, naineensa hänen miestään vuoden verran.Kuulemma,
jos muut paikkaa ei löytynyt niin metsässä.
Minulle, kun tätä asiaa setvittiin,sano aina odottaneensa kuukautisia jännityksellä ja tunteneensa helpotusta kun ne tulivat.Tämäkin osoittaa jotain vaimoni luonteesta,en tiedä onko kysymyksessä jokin persoonnallisuushäiriö.
Mitä sedän kuolinvuoteellaan heidän yhteiseen lapseensa tulee,en ole lähtenyt dna testillä selvittämään asiaa.Lapset ei tiedä tälläistä
asiaa olevankaan ja pelkään jos tosiaan yksi lapsi ei olisi minun,voisinko suhtautua häneen enää samoin.Että näin
..näyttäisi viittaavan johonkin persoonallisuusongelmaan. Toisaalta kaikki uskottomuusjutut on jälkikäteen keskusteltuna yhtä käsittämättömän tuntuisia. Ihmettelen kyllä tarvetta kertoa asiasta rakastajan vaimolle, joka tässä joutuu hankalaan tilanteeseen, koska ei voi selvittää asioita asianomaisen kanssa. Ei sillä, että niistä jotain järkevää kuvaa saisi, mutta useimmat tarvitsee sen päästäkseen mielenrauhaan itsensä kanssa. Voisi ehkä olettaa, että kyse on ollut halitsemattomista tarpeista. Tai ristiriidoissa teossa ja sen mahdollisissa epätoivotuissa seurauksissa.
luonnolline reaktio mieheltä.
"Useimmat meistä naisista eivät tiedä, että varsin luonnollinen tuo miesten reaktio naisen läheisyyteen on. Kävi virhearvia, ja kenties joku myöhemmin. "
Myös miehen raivo on luonnollista. Virheitä sattuu helposti siinä vaiheessa kun saa tietää moisesta.
"Tuoloin tosiaan sanoi minulle setäni vehkeen hinkanneen seisokissa tassiessa."
Olet ollut aivan liian pitkämielinen ja hissukka. Jos minun avokki kertoisi tuollaista, lähtisin välittömästi "jututtamaan" kyseistä tanssittajaa. Mikäli tulisi pienikin vittuilun sana, saisi heti turpaan. Muuten tekisin selväksi että pelkkä puhuminen avokilleni olisi turpaanannon arvoinen seikka. Avokille sanoisin, että sanakin tuolle ja se olisi varma ero ja josh häsläisi, hakkaisin kummatkin mustaksi.
Miksikö olisin heti hakkaamassa miestä? Jos minua yrittää nolata suvun edessä, siit saa kyllä heti turpaansa. Siellä kuolinvuoteellakin olisin varmasti tempaissut heti nyrkillä kepeksille.
Luin kertomustasi ja en tiedä itkeäkkö vai nauraa.
Jos tiesit koko ajan,sinulle pitää nauraa.Mutta jos kaikki tuli silmille yhtäaikaa,oli siinä kestämistä.
Vaimosi on jollaintavalla henkisesti vajaa.
Kysymyksessä täytyy olla jokinlainen personnallisuushäiriö,pistä se ulos ennenkuin itsekin sekoat.Usi elämä ilman moista.
Kamaiseva aviotarina.
Oletko selvinnyt ilman mielenterveysongelmia tuosta kaikesta.Jos näin on,olet vahvempi kuin uskoktkaan.
Minusta tuntuu että vaimosi käyttää sinua hyväkseen,onko hän katunut aidosti teidän suhteenne aliarvioimista,tai ymmärtänyt kuinka totaalisesti on sinua loukannut.
Jos näin ei ole,suhteellanne ei ole mitään pohjaa.
Hänen pettämisensä on ollut harkittua ja ilmeisesti jatkuvaa,en olisi varma onko kaikki suhteet paljstuneet,vaimosi tuntuu olevan paatunut valehtelija.
Ilmeisesti näitä naisia jotka eivät pysty jostainsyystä luomaan uskollista suhdetta.On niitä kyllä meissä miehissäkin.Etsivät aina jotain mielestänsä parempaa tai sitten kokevat olevansa vapaita toteuttamaan mielihyväänsä elämäntilanteestaan huolimatta.Täysin välittämättä mahdollisista loukkauksista ja mielipahasta elämänkumppaniaan kohtaan.
Mikä muuten tilanteenne nyt on,onko elämä rauhoittunut.
Riippuu todella paljon siitä puolisostasi. Onko hän osoittanut katumusta, näyttänyt että kaikki tapahtunut on taaksejäänyttä ja että haluaa jatkossa vain sinut. Jos näin on ja tälläinen tunne on sinullakin hänestä, niin olisi kyllä parempi yrittää laittaa nuo epäilyt ja pahat olot syrjään ja tosiaan keskittyä vaimoosi ja teidän suhteeseen. Koska karu fakta on että jos liian kauan kuljet mieli maassa ja kylvet itsesäälissä vaimosi kyllästyy ja hakeutuu taas vieraaseen syliin, ehkä lopullisesti.
Mutta jos toisaalta sinulla on sellainen tunne, että vaimosi ei sinusta välitä vaan pelolla että pettää uudestaan on pohjaa, ei kannata itseään rääkätä enempää.
Joo tuntuu hassulta, että antaa anteeksi. Eiköhän pettäminen ole selvä merkki ettei tosissaan rakasta ja anteeksiannon ruinaaminen pelko vaan, että menettää hyvät oltavat noin ulkoisesti. Itse kyllä haluan uskollisen puolison, en mitään kulissi hömppää missä toinen todistelee ettei koskaan enää ja sitten kuitenkin. Kyllä se niin on että kun kerran pettää saa anteeksi tekee niin toistekkin. ainakin näin itseni kohdalla ja olen nainen ja eronnut juuri sen takia. Tällä hetkellä olen suhteessa ja uskollinen aion itse ollakkin, toivon tietenkin että toinenkin osapuoli olisi mutta aika näyttää....ei se ole enää samanlaista kun on kerran pettänyt toista, ei pettäjän mielestä ainakaan kyllä se sinne alitajuntaan jää tunne ettei ole ollut toiselle rehellinen eikä paluuta entiseen ole.
Olisin potkinut naisen vittuun
..mutta anna anteeksi, ja ennen kaikkea anna anteeksi itsellesi. Ei puolison tehtävä ole ollapuolisonsa tunteiden vartia. Sinä et tehnyt mitään väärin. Jos vaimosi tuntee tehneesä väärin, ja tunnustanut sen, niin anna teidän olla olla onnellinen.
sellaisen huomion tällä palstalla, että riippuu petetyn sukupuolesta, miten asioita täällä käsitellään.
Jos naista petetään, alkavat vaimot ja kakkoset väitellä siitä, kumpaa mies rakastaa jne...
Kun miestä petetään, ei juurikaan pohdita rakastaako vaimo, ja ketä rakastaa.
Silloin miehet alkavat pohtia juuri tuollaisia isompia asioita:"onko lapseni edes minun lapseni" tai "en tahdo edes tietää, onko lapsi minun" jne...
En ole lukenut ainuttakaan viestiketjua tältä palstalta, jossa 2 miestä kiistelisivät siitä, kumpaa nainen rakastaa...
Lisäksi harvoin petetyksi tullutta miestä syytellään, että on ollut sinisilmäinen. Yleisempää on siinäkin vaiheessa tuomita nainen huoraksi.
Eli pääosan saa nainen, oli hän sitten kolmiodraaman naine 2 miestä. Tai 2 naista 1 mies...
Olen ollut sinisilmäinen,todella typerän luottavainen.
Empä juurikaan voi keskustella siitä, ketä vaimoni rakastaa,ehkä loppujenlopuksi itseään.
Minuntapauksessani pitäisi riirellä ei yhden vaan
useamman miehen kanssa kuka meistä on rakkain.
Yksi kylläkin on jo kuollut,se vaikeuttaa tiedustelua.
Nimenomaan tämän kuolleen viimeisenä tunnustuksena oli suhde vaimooni ja ilmoitus yhden lapsistamme olevan hänen tekemänsä,sen selvittelyssä tulivat muutkin miehet esiin.
Mihinkähän lokeroon vaimoni nyt pistettäisiin.
yleinen huomio, minkä aiemmin tein, enkä ollenkaan vastannut kysymykseesi. Kyllä olen tapauksessanne sitä mieltä, ettei vaimollasi ole oikein kaikki kotona, kun on pitänyt vielä useitakin äijiä olla.
Että sellaseen kastiin hänet laittaisin. Rumemmatkin nimitykset häneen sopisivat, mutta en viitsi niitä tänne kirjoitella.
Ja on sinisilmäinen nainen tai mies, se on ihmisen perusoikeus luottaa toiseen, ellei muuta ilmene. Menisi moni hyvä ihmissuhde pilalle mustasukkasen mielikuvituksen takia, ja eihän toista uskaltaisi edes ostoksille päästää.
Itse luotan mahdolliseen kumppaniini täysin ja odotan myös häneltä samaa, enkä pidä sitä sinisilmäisyytenä. Pidän sitä täydellisen mahdollisuuden antamisena itselleni ja vastapuolelle. Jos jää kiinni epärehellisyydestä, silloin tuo luottamus tietenkin poistuu. Kaikki eivät ole pettäjiä, eivätkä kaikki ole uskollisia, se selviää vasta ajan kanssa. Pikemminkin, jos epäilisi aina ja kaikkea (ilman syytä), on sitten kyse vainoharhaisuudesta. Eli kaikki me ihmiset kai lillutaan sinisilmäisyyden ja vainoharhaisuuden välimaastossa.
"Päätin kuitenkin jatkaa,antaa vielä meille mahdollisuus"
Et kai päättänyt yksin? Ilmaisiko vaimosi halunsa jatkaa?
Olen huomannut elämäni varrella, että ihmiset eivät päätä suhteen aloittamisesta eikä lopettamisesta kovinkaan usein. Molempiin vain ajaudutaan. Monet myös ajelehtivat suhteessa. Periaatteessa ollaan yhdessä, mutta suhde on kuihtunut. Kumpikaan ei saa ratkaisuksi, että olisi sittenkin parempi erota.
Kyllä päätös oli yhteinen.Sen tekeminen kylläkin kesti useamman kuukauden.Olin tunnetilassa,maailmani on romahtnut,tunsin henkisen kivun lisäksi myös fyysisiä oireita.
Siitä on noin kaksi vuotta,noin yli vuoden meni todella hyvin.Pystyin jopa nauttiman vaimoni seurasta ja hänkin oli suunnittelemassa elmää eteenpäin.
Mutta nyt tuntuu vanha vainooja taas saapuneen.
Olimme tuttavapariskunnan kanssa viikonloppua viettämässä hotellilla,illallisen jälkeen alkoi tanssit.
Senjälkeen en nähnyt vaimoani tuntii,jäin kuin nalli kalliolle pöytääni.Palasi,häipyäkseen jälleen.
Nyt myös vanhat merkit, joita en silloin ymmärtänyt yhdistää hänen juoksukauteensa on palanneet.Seksistä kieltäytyminen vetoamalla työstressii,yöllä kyllä itseään hiplaa,ärtymys ja poissaolevuus.Taidat olla oikeassa nosta pihalle koko akan.
mutta sanonpa kuitenkin. Vaimosi on paatunut huora.
Ihan samanlainen kuin minun ex-vaimo, myös täysin kylmäverinen pettäjä. Kun pääsin siitä eroon elämä sekä rauhottui että tuli paremmaksi.
Kuinka vielä olet tuollaisen nartun kanssa,onko sinulla selkärankaa ollekaan.Sehän tekee sinusta aisankannattajan joka käänteessä.Heitä se pihalle.
Katsohan vähän ympärillesi,näet ivallisia ja sääliviä katseita,luultavammin kaikki mpäristössäsi tietävät,sinä viimeissä.
hihojani.
En pidä tuollaisen huoran hakkaamista kyllä yhtään minään. Nosta akka seinälle!
toiseksi, vaadit lapsista dna testit ja ne jotka eivät ole sinun saavat mennä ex mukaan. Etsiköön niille elättäjän mistä etsii. Ne jotka ovat sinun pidät itselläsi.
Tämöinen horo nainen ei parannu koskaan, aina etsii parempaa munaa ja naijaa itselleen. Ja jos vahinko käy niin kotona on odottamassa aisankantaja, joten eipä sillä ole väliä hänelle. Sama koskee näitä pettäjämiehiäkin.
Eli kavion kuva persuuksille ja jos on muiden alta äpäriä, niin mukaan ja ulkoruokintaan.
Jotenkin haiseen hypomanian tai manian oireille. Otappa selvää ennen kuin itse hajoat.
Etsin netistä kuvauksia kyseisistä sairauksista.Kuvaillut oireet sopivat bpääpiirtettäin vaimoni käytökseen.
Varsinkin voimakaat mielialan vaihtelut,vauhdikkuudesta - masentuneisuuteen,ärtyneisyys,teoistansa piittamattomuus,univaikeudet.Nämä vaihtelevat aalloittain.Viikolla kävi läkärillä juuri unettomuuden vuoksi,koska hänellä olevat nukahtamislääkkeet eivät auttaneet.Sai univaivoihinsa juuri tälläiseen kaksisuuntaiseen persoonallisuushäiriöön äärättäviä masennuslääkkeitä.Hyvinkin voi aijempi käytös jhtua juuri tuosta.menen ja ntiedä
vastauksia vaimosi vaivoihin niin varaappa aika psykiatrille. Voi olla että et saa häntä lähtemään varsinkaan jos hänellä on vauhtivaihe päällä sillä silloin ihminen tuntee olevansa elämänsä kunnossa vaikka käytös on sairaanloista. Yleislääkärin määräämät masennuslääkkeet univaivoihin voivat laukaista manian. Maniaan ja hypomaniaan on omat lääkkeet jotka toimivat ikään kuin jarruna ja helpottavat oireita. Jos vaimosi suostuu psykiatrille lähtemään niin nopeiten ajan saat yksityiseltä sektorilta.
voi olla todella vaikeaa saada vaimoni lähtemään minkäänmoiselle terapeutille.Silloin kun vaimoni suhteet paljastuivat,yhden osapuolen tehtyä kuolinvuoteella tunnustuksn vaimollen,ilmeisesti keventääkseen viimeinkin painolastia.Täästä sitten vyyhdin purkauduttua sain vaimoni mukaan pariterapiaan,mutta hän suostui tulemaan vain pari kertaa.Koki kuulemma että terapeutti oli minun puolellani ja syyllisti häntä näihin suhteisiin miesten kanssa.
Kuljin sitten yksin,näin jäi mahdollisuus puhua asia selväksi,sellaisena se näyttää olevan edelleenkin.Vaimoni ei tuntenut tehneensä loppujenlopuksi mitenkään väärin,tuntenut aitoa katumusta.Lähinnä syyllisti sen sukulaismiehen joka oli tunnustanut pitkäaikaisen suhteensa vaimooni,senhetkisen ongelmamme syyksi.Muut sivusuhteet olivat kuulemma pikkujuttuja.
Koetun perusteella en todellakaan usko yhteistä tai vaimon menemistä psykiatralle.Mistä muuten sinulla on asiasta noinkinpaljon tietoa.
Tietoa on tullut hankittua aviokriisin seurauksena. Puolitoista vuotta sitten vaimo jäi kiinni uskottomuudesta ja halusin vastauksia normaalista poikkeavaan käytökseen. Psykiatri sitten diagnosoi tän kaksisuuntaisenmielialahäiriön ja siihen liityvät kaksi maniaa. Tällä kyseisellä taudilla on monta muotoa. Pahinta mielestäni kaksisuuntaisilla on just toi tunteettomuus manian aikana kun ei ymmärretä mitä toisille ihmisille tehdään eikä ymmärretä tekojen seurauksia. Lääkkeillä noita oireita saadaan lievitettyä. Aina pitäs muistaa kuitenkin että kyse on sairaudesta. Kaikkea ei pidä kuitenkaan niellä. Erota pitää jos siltä tuntuu. 70 prosenttia pareista joista toinen sairastaa kaksisuuntaista eroaa. Katumus teoista tulee vasta masennus vaiheessa ja silloin on itsemurhariski suuri. Psykiatri voi määrätä potilaan myös pakkohoitoon jos katsoo että potilas voi olla vaaraksi itselleen tai läheisilleen.
Tuo ymmärtämättömyys ja toisen tunteiden huomiotta jättämin on kyllä vaimollani.Se tapahtuu kyllä vain ajoittain eikä ole jatkuvaa.Jos siitä keskustelee miksi hän menetteli määrätyllä tavalla,hän ei tunnu mieltävän asiaa niin,käytös oli mielestään ok.
Hän ei ole väkivaltainen,mielialat vaihtelevat kuitenkin ja välillä on kuin asuisin murrosikäisen kanssa vaikka kysymyksessä on keskikäinen nainen.
Olen tulkkinnut käytöksen,niinkuin vaimoni sanoo,naisen mieli muuttuu.
Nyt tosiaankin olen alkanut miettiä lääkärin lääkemääräyksen jälkeen,onko asiassa muutakin.
Nyt elämme aikaa jossa vaimoni puuhaa voimakaasti kuntoutukseen pääsyä.Niska -hartiasairaudet ja erinlaiset muut vaivat ovat kuulemma pahentuneet.
Lisäksi työpaikan ilmapiiri on häntä vastaan,pitäisi kuulemma päästä hetkeksi sieltä pois.
Yksi syy työpaikalla viihtymättömyyteen on vaimoni ohjailun heltiäminen lähimpään esimieheen(miespuolinen) ja tämän alkaneen osoittaa suosiotaan kuulemma vaimoni inhoamalle naispuoliselle työtoverille.
En tiedä kuinka nämä sopivat mahdolliseen taudinkuvaan.
Tunteet heittelee ja ihmiset on erinlaisia. Mikä sitten on jonkun psyykkisen sairauden aiheuttamaa ja mikä ei on mielestäni veteen piirretty viiva. Bibolaari häiriössäkin mielialat vaihtelevat on terveitä, masentuneita ja mania vaiheita eikä kukaan voi tietää kuinka kauan mikäkin jakso kestää. Unihäiriöt viittaavat maniaan sekä muu hällä väliä asenne, mutta kun en tunne ihmistä niin vaikea sanoa. Onko vaimollasi koskaan todettu masennusta? Jos aihe kiinnostaa niin vilkaise keskustelupalstaa www.mielenterveys-taimi.fi
Onhan näitä juttuja saanut niellä.
Yhden annoin anteeksi,toisellakertaa muija lensi.
Hura mikä huora
Erohan siitä sitten lopulta tuli,yrityksestä huolimatta.
Mulla oli sellanen tapaus,vaimo jäi kiinni sivusuhteesta,oli pitänyt sitä jonkin aikaa.
Oli kuulemma ollut myös joitain muitakin pikku loikkia.
Syy kuulemma oli elämättömän nuoduuden(menimme naimisiin,minulla oli ollut seurustelusuhteita tulevalla vaimollani ei ilmeisesti mitään vakampia)kuulemma tämä juttu oli alkanut vaivata yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen.Piti päästä baanalle.
Sokin jälkeen yritin antaa anteeksi ja unohtaa,nyt kahden vuoden jälkeen totesin sen turhaksi yritykseksi,luottamus ei palaa,eikä vaimoni käytös edesauttanut asiaa.Ei ilmeisesti lopultakaan tuntenut tehneensä mitään väärää,tavallaan tunsi tapahtuneen olevan jotenkin luonnollista.Olen helpottunut päästyäni tälläisestä suhteesta irti.Lapset ovat yhteishuoltajuudessa.