Suru hiljensi

Miksi Jumala nukkui tuon hetken, vai oliko vapaapäivä?, kysyi naapurini mieheni kuolemasta kuultuaan?

Tuolloin se tuntui monista ironialta, mutta lähemmin ajateluna hyvin loogiselta uskonnolliselta kannalta ajateltuna.

Nyt meidät taas pysäytti yksi mielettömimmistä tapahtumista, silmitön tappaminen jolle ei ole järjellistä syytä löydettävissä. Me, joita asia ei läheisesti koskekaan, mietimme kuinka ihmiset jaksavat kantaa surun ja tuskan jonka tapahtuma toi, kuinka he löytävät vastauksen kysymykseensä; Miksi?
Vastausta ei löydy.
Mutta löytyykö voimia hyväksyä tapahtunut?
Onko voimia elää sen tunteen kanssa, että läheinen on menettänyt henkensä kesken kauneimman nuoruutensa, juuri kun elämä on avaamassa portteja työelämään ja ammattiin, tai juuri silloin kun kaikki on tuntunut olevan hyvin omalla lapsella, lapsen ystävällä, sukulaisella... kuka uhri sitten onkaan.

Luoja antaa paisteen hyville ja pahoille, mutta sanotaanhan, että pilvetkin itkivät kanssani.
Moni pakenee itkemään suruansa hiljaisuuteen, pakenee yksinäisyyteen, heittäytyy hämärän haltuun. Sateessa kukaan ei näe kyyneliäni, sanoin itse aikoinaan, mutta paiste voi antaa monille voimaa uskoa huomiseen.

Vaikka kohtalo kolhii julmalla aseella, jossain on aina se pieni valon säde joka kantaa syvänkin kuilun ylitse.
Sitä valon sädetta taivaallinen isä nyt jakaa ja voimme kai yhdessä toivoa että se kantaisi ja antaisi voimia niin omaisille kuin meille muillekin.
Aina me voimaa tarvitsemme ilman katastrofejakin ja vaikka meillä jokaisella on oma käsityksemme Jumalasta, kaikilla meillä voi silti olla oma uskomme josta etsimme voimaa kun elämä koettelee.

Kirkkaita syyspäiviä kaikille.

Kuultuani asiasta, ensimmäinen ajatukseni oli: ei taas!! En kestä tällaista, tämä on liian pahaa. Pelkkiä kysymyksiä ... Näitä asioita on mahdoton käsittää.

Surua on nyt hyvin monessa perheessä. Syvä osanottoni.

Myyrmannin pommi kosketti minua jo läheisesti, sillä ellen olisi juuri muuttanut pois sen lähituntumasta, olisin ollut luultavasti juuri silloin siellä viikonloppuostoksilla, kuten perjantaisin tapanani oli ollut. Viihtyisä ostoskeskus muuttui yhdessä kauhistuttavassa hetkessä vaaran paikaksi.