syntymään kahden työkaverin kesken? Siis tarkoitan sitä, että toinen kokee hänet ehdottoman oikeana, sielunkumppanina, tärkeimpänä ihmisenä, haaveittensa ja unelmiensa täyttymyksenä jne. Mutta se toinen osapuoli ei koe juurikaan mitään, paitsi ehkä jotain huvia ja imartelua siitä, että työkaverinsa on noin kovin ihastunut häneen. Se viileämpi osapuoli on kuitenkin hyvin ystävällinen, onneksi. Että ei avoimesti "naureskele" tilanteelle
Miten noin onnettomat kemiat oikein pääsevät syntymäänkään??
Miten noin onnettomat kemiat oikein pääsevät syntymäänkään??
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja härnääjiä riittää varmaan joka työpaikalla, ja jos kerran on itsensä tehnyt naurunalaiseksi kaikilla on varmasti hauskaa vaikka ihastumisen kohde olisi kuinka korrekti,nää on vaikeita juttuja...mut inhimillisiä
nauramisessa suoraan tai selän takana ei ole mitään inhimillistä. eikä pilkkana pitämisessä, jos joku vielä uskaltaa nykyään spontaanisti ihastua.
täynnä ihmisiä, jotka naureskelevat toisten tunteille. Mitä se kenellekään kuuluu, jos kaksi ihmistä viihtyy enemmän kuin hyvin toistensa seurassa.
sellainen asia, mitä monet kuvittelevat tapahtuvan, koska tuntevat että ovat tulleet nöyrytetyksi kun vastapuolen tunteet eivät vastaneetkaan omia kun on aloitteen tehnyt.
Tosiasiassa todella harvoin kukaan naureskelee kenellekään, joka uskaltaa ilmaista tunteensa.
Itselleni tuli aivan yllättäen tilanne, missä mies teki aloitteen. En kertakaikkiaan ole hänessä nähnyt mitään siihen viittaavaa, että olisi kiinnostunut. Työkavereita ollaan oltu vuosia ja tykkään hänestä työkaverina, mutta en enempää.
Aloitteeseen vastasin kohteliaasti kieltäytymällä, kertoen että pidän hänestä kyllä ihmisenä ja työkaverina, mutta mulla ei ole sen suurempia tunteita häntä kohtaan.
Tällehän en itse voi mitään, ei rakkautta voi pakottaa.
Ei tulisi mieleenkään kertoa työpaikalla kenellekään, että hän on mua lähestynyt näin tai että naureskelisin hänelle.
Ilmeisesti mies kuitenkin kuvittelee jotaki tällaista, kun aloitteen teon jälkeen on määrätietoisesti vältellyt mua.
Jos pakosta joutuu vastatusten jossakin tilanteessa, katse voisi tappaa.
Tämä on surullista, koska hyvä työkaveruus meni pilalle, ihan vaan sen takia, että toinen oli ihastunut ja toinen ei.
Toivottavasti mies jossakin vaiheessa kuitenkin leppyy ja voimme olla samanlaisia työkavereita kuin tähänkin asti.
ettei se toinen osapuoli kokisi juurikaan mitään? Oletko kertonut tunteistasi hänelle?
Luulen, että hänkin on kiinnostunut, yrittää vain peittää omaa ihastumistaan.. Kahden ihmisen väliset kemiat muodostaa aina kumpikin osapuoli yhdessä. Ilman toisen osallisuutta ja tunnelatautumista, ei toinenkaan voi tuntea niin positiivisia ajatuksia ja toiveita vaikka asioista ei olisi vielä puhuttukaan ääneen. Ihastumista siis on "ilmassa", kerro se hänelle, luulen että hänelläkin helpottaa se, ettei tarvitse enää olla viileä teidän kesken..
tosi usein, että molemmin puolisia tunteita on ilmassa varsinkin pidemmissä ihastuksissa. Koska jos toinen huomaa toisen ihastuneen itseensä eikä tunne mitään niin luonnollisin reaktio on alkaa torjua toista tietoisesti ja tiedostamatta.
Aluksi joku saattaa pelata, mutta kun huomaa toisen ihastuneen tosissaan terve yksilö lopettaa ajoissa.Kuka tulella leikkii voi polttaa itsekin näppinsä.
Miten voi sellainen tilanne olla olemassakaan, että ainoastaan itse kokisin nuo voimakkaat, syvät ja pitkään kestäneet tunteeni. Täytyyhän ihastumis-tunteisiin olla vaikuttamassa myös se toinen osapuoli. Ajattelen myös niin, että en voisikaan kokea näin pitkään vielä näitä toisen herättämiä lämpimiä ajatuksia, siis sielunkumppanuutta. Pystyisinkö itse itsestäni tämän kaiken synnyttämään? Eikö siihen juuri tarvita niitä toisen ihmisen kemioita, siis sitä osallisuutta?
Ei tämä mies ole varsinaisesti viileä minua kohtaan. Vaan hän on hyvinkin ystävällinen. Ja kyllä hän tietää minun tunteistani, koska niistä on ollut myös puhettakin. Mies vain jotenkin osoittaa minua kohtaan välillä torjuntaa, välillä erittäin lämmintä käytöstä. Hän on myös ns vapaa, ei varattu.
Luulen, että tässä pikkuhiljaa kehittyy ihan "gradutason tutkielma", kun joudun näitä ihastumisteemoja pähkäilemään. Toivoisin niin, että pääsisisn hänestä kokonaan eroon, kun tämä on tällaista loputonta...
on molemmin puolin sitä ihastumista toisiinsa. Ei noin selvä ihastuminen voi olla näkymättä sille toiselle, vaikka et olisi itse asiasta vielä puhunutkaan.
koska voisin uskoa että tämänkaltainen tilanne on ilmassa vaikka tunne on molemminpuolinen..
on nainen tuo alkuperäinen. Minä olen mies ja tietysti kuvittelen, että on kysymys hänestä (johon oon ihastunut) ja minusta...:DDD
siis viestin aloittajana tämä oma tilanteeni
tunteita on ympäri suomea;) ja jokaiseen tekstiin voisi melkeinpä itsensä kuvitella:)
olispa joku miehen käyttökirja koska mies tietää varmasti et olen kiinnostunut..ja sit tulee torjuntaa ja kiinnostusta ja ei tiedä välillä että onko kiinnostunut vai ei..nyt olen päättänyt mennä tuli mitä tuli..voihan sitä matkaa sit jatkaa.
on tilanne sillä tavalla otollinen ihastumisille, koska me kaikki aktiiviset (opiskelijat, työssä olevat) tapaamme niin paljon muita ihmisiä, että pakostakin näitä ihastumisia tulee. Ja kun on tekemisissä paljon sen ihastuksensa kanssa, niin...Ja tapauksethan menevät noin suurin piirtein samaa rataa, siis ihastun--->kiertelen, kaartelen--->en uskalla tehdä aloitetta--->joku toinen tulee ja vie...:(
kun "olet päättänyt mennä. Tuli mitä tuli.." Oletko ajatellut pitää jutteluhetken miehen kanssa? Siis aiotko kertoa omista tunteistasi vai...? Tämä jäi kiinnostamaan minua.
en varmaan pysty siihen.en tiedä.olen tottunut et mies tekee aloitteen?tykkään vaan tästä pojasta tosi paljon ni kyllä harmittaa jos joku puolen vuosisadan rakkaustarina tai vaikka jokin pinempikin jäis kokematta kun kukaan ei tee mitään..mutta tää on aika raskasta tää tietämättömyyskin..