Miesystäväni on aikuinen, hyvin koulutettu, hurmaava, omillaan toimeen tuleva, hauskan näköinenkin. Siis mies, johon on erittäin helppo ihastua. Hänellä on ollut lukuisia suhteita, minä viimeisimpänä yrittäjänä.
Mitään ei sovita päivää eteenpäin, sitoumuksia ei tehdä eikä lupauksia anneta, reissujen ja lomien suunnittelu jätetään viime tippaan. Toisaalta hän ei täysin poissulje tulevaisuuden suunnitelmia, ajattelen, että hän "pelaa aikaa". Hän tulee ja menee, hänen säännöillään eletään, hän on myös erittäin kangistunut omiin vakiintuneisiin tapoihinsa ja kaavoihinsa. Kun tähän tyytyy, saa mitä hurmaavimman seuralaisen. Kun ei tyydy, mies häviää omiin oloihinsa. Teistä "kollegat" ei ole puhuttu mitään sopimatonta, vain asioiden pääpiirteet, hyvin korrektisti. Teidän kaikkien kanssa oli SYY, johon suhde kariutui. Meidänkin suhteessamme on "SYY", miksi pidemmälle meneviä suunnitelmia ei voida tehdä. Luonnollisestikin se syy on sen kaltainen, etten voi sitä muuttaa.
En tietenkään oleta kenenkään tuntevan ko henkilöä, kirjoitan ihan oikeasta asiasta hieman pilke silmäkulmassa. Naiset, jotka ovat olleet tämänkaltaisessa suhteessa, laittakaa kommentteja. Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitä henkilöiltä, jotka ovat tai ovat olleet samankaltaisessa suhteessa, siis sellaisessa joka toisen osapuolen määrittelemästä ylitsepääsemättömästä "syystä" ei etene. Itse olen luultavasti kohta se viimeisin ex, ja liityn siis joukkoon laajaan. En yksinkertaisesti enää jaksa uskoa suhteen syvenevän viikonloppuseurustelua kummemmaksi (näin muutaman vuoden jälkeen) ja turhautuneena ei ole mukavaa elää. Olisi myös mukava kuulla kommentteja miltä on tuntunut mahdollisessa seuraavassa suhteessa, jossa asiat ovatkin edenneet mukavasti ja luontevasti ilman "outoja" esteitä.
Mitään ei sovita päivää eteenpäin, sitoumuksia ei tehdä eikä lupauksia anneta, reissujen ja lomien suunnittelu jätetään viime tippaan. Toisaalta hän ei täysin poissulje tulevaisuuden suunnitelmia, ajattelen, että hän "pelaa aikaa". Hän tulee ja menee, hänen säännöillään eletään, hän on myös erittäin kangistunut omiin vakiintuneisiin tapoihinsa ja kaavoihinsa. Kun tähän tyytyy, saa mitä hurmaavimman seuralaisen. Kun ei tyydy, mies häviää omiin oloihinsa. Teistä "kollegat" ei ole puhuttu mitään sopimatonta, vain asioiden pääpiirteet, hyvin korrektisti. Teidän kaikkien kanssa oli SYY, johon suhde kariutui. Meidänkin suhteessamme on "SYY", miksi pidemmälle meneviä suunnitelmia ei voida tehdä. Luonnollisestikin se syy on sen kaltainen, etten voi sitä muuttaa.
En tietenkään oleta kenenkään tuntevan ko henkilöä, kirjoitan ihan oikeasta asiasta hieman pilke silmäkulmassa. Naiset, jotka ovat olleet tämänkaltaisessa suhteessa, laittakaa kommentteja. Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitä henkilöiltä, jotka ovat tai ovat olleet samankaltaisessa suhteessa, siis sellaisessa joka toisen osapuolen määrittelemästä ylitsepääsemättömästä "syystä" ei etene. Itse olen luultavasti kohta se viimeisin ex, ja liityn siis joukkoon laajaan. En yksinkertaisesti enää jaksa uskoa suhteen syvenevän viikonloppuseurustelua kummemmaksi (näin muutaman vuoden jälkeen) ja turhautuneena ei ole mukavaa elää. Olisi myös mukava kuulla kommentteja miltä on tuntunut mahdollisessa seuraavassa suhteessa, jossa asiat ovatkin edenneet mukavasti ja luontevasti ilman "outoja" esteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En voi olla hymyilemättä leveästi, suorastaan virnistämättä. Tulee ajatus, että sen sijaan, että meistä kumpikaan olisi ex olisimmekin tyttöystävät a ja b. Kovin tuntuu tutulta meno, jopa niin paljon, että ajattelin jo senkin, että tuohon miehen hyvin vapaaseen ajankäyttöön vaikutamme sinä ja minä puoleltamme. Hän pelaa tosiaan aikaa, ei halua sitoa itseään mihinkään suunnitelmiin, ja jos sitoo, mikään ei ole totta ennen kuin on totta. Suunnitelmat voivat muuttua hyvin lyhyella varoitusajalla. Ja tosiaan, kaikkeen on aina SYYNSÄ.
Jos sinä seurustelet hänen kanssaan viikonloppuisin, niin yllätys, minä viikolla.
Ei vais, eihän me samasta miehestä puhuta, mutta näkökulma on mielenkiintoinen.
taitaa olla muitakin naisia kierroksessa tai jopa oma perhe. ei noita onnettomia selityksiä kannata kuunnella, tuhlaat omaa aikaasi ja elämääsi luuseriin. Josta et kostu mitään.
sepä täälläkin tuli ekana mieleen. Taitaa olla vaimo ja lapset jossain.
Kuulostaa tyypilliseltä "työmatkalaiselta".
sieltä silmäkulmasta, kun sä et olekaan kommentoinut millään tavalla? Osui ja upposi, niinkö?
Ei se pilke sinällään mihinkään hävinnyt. Ei tässä ole kyseessä mikään salainen perhe tms. Asun miesystäväni lähellä ja käyn siellä milloin huvittaa, kyllä perheet ja salasuhteet olisivat tulleet ilmi. Enemmänkin kysymys lienee sitoutumiskyvyttömästä ihmisestä, minulla on "syyt" (lapseni), mikä estää ihmissuhteen etenemisen siten kun minä olisin toivonut. Kysymykseni sisältö saattoi mennä aika monelta vähän ohi, toivottavasti muilla suhteet etenevät molempia osapuolia tyydyttävästi.... :-)