kysymys naisille, ajatteletteko itseänne suhteessa miehen edellisiin naisystäviin. Eli aiheuttaako ihmetystä jos olette kovin erilainen verrattuna miehen edelliseen, nimenomaan henkisellä puolella?
Ajattelin yrittää oppia siitä että hätäilin ja myöhemminkään suhdetta ei saatu toimimaan ja löytää nainen jollainen alunperinkin olisi parhaiten sopinut minulle (akateeminen, itsenäinen, jne).
Ajattelin yrittää oppia siitä että hätäilin ja myöhemminkään suhdetta ei saatu toimimaan ja löytää nainen jollainen alunperinkin olisi parhaiten sopinut minulle (akateeminen, itsenäinen, jne).
Vastaukset 11
Vanhimmat
En vertaile itseäni poikaystävän exiin, enkä mieti millaisia he ovat olleet jne. Korkeintaan sen verran, että haluan olla se kauniimpi ja fiksumpi. Mutta ei minulla ole muuten mitään tarvetta vertailla, kun tiedän, että poikaystäväni rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen -aidosti. :)
Onhan hyvä katsella myös sellaisia naisia, jotka ei välttämättä vastaa heti vaatimuksiasi! Voit yllättyä positiivisesti! Tarkoitan, että voi sitä päästää itsensä tunteen vietäväksi myöskin, eikä ajatella vain ns. järkisyitä. Koska elämällähän on tapana antaa sitä, mistä joskus olet sanonut "ei koskaan". Mutta mielestäni kannattaa katsella oman tasoistaan seuraa. Esim. jos olisit vaikka joku 45v. sinkkumies, niin aika epätoivoista haaveilla kauniista 20v. pimuista. Toki on naisia, joita vanhemmat miehet kiinnostaa, mutta niitä taitaa olla aika harvassa. Mutta tämä nyt oli vain sellainen esimerkki! Älä ota vakavasti.
ikäkysymykseen sen verran että niin alhaalla rima ei ole että parikymppinen pimu kelpaisi! ;D
Syitä on monia, mutta sitä haluaa naiselta tiettyä yhteistä elämänkokemusta, esimerkkinä nainenkin tietää kuka oli vaikkapa Reagan..
(ikäni alkaa muuten vielä muutaman vuoden kolmosella!)
Sitten toinen juttu on se että onko parisuhdetta etsiviä lapsettomia, 35-40v naisia olemassa. Vai ovatko kaikki tehneet jo periaatepäätöksen elää sinkkuna aina? :)
Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin kyllä allekirjoittaneeltakin se järki painuu syrjään kun sopiva nainen sattuu kohdalle..
Tosi mielenkiintoinen kysymys. Varmasti olen vertaillut mielessäni vaikka mitä (ammatti, ulkonäkö, tapa esiintyä), mutta älyä en. Lienee niin, että pidän itseäni varsin hyvällä älyllä varustettuna :-)) Oikeasti: yllätyin kun sain itseni kiinni, että mahdolliset vertailut ovat olleet todella varsin pinnallisella tasolla!
on itsetunto kunnossa, enkä koe tarpeelliseksi tehdä vertailuja miesystäväni ex-puolisoon.
Vaikka ympäristö tekeekin kyseistä vertailua meidän kesken, onhan miesystäväni "akateemisesti" kouluttautunut ja samoin on hänen exänsäkin. Ja minä taasen ammattikouluttautunut, kylläkin useammalla ammatilla ja myös muutenkin itsenäisesti opiskellut erinäisiä asioita. Herättää kummastusta kuinka nyt akateeminen voidaan vaihtaa amikseen.
Meillä vain on miesystäväni kanssa niin paljon yhteistä, mm. kiinnostuksen kohteet, samanlaiset harrastukset, kumpaakaan ei kiinnosta yhtään tusinatuotanto teeveestä, voimme keskustella asiasta kuin asiasta, yms
No en todellakaan ajattele. Minä olen minä ja that's
it.
En ole edes kysellyt ex:sästä. Eikä kiinostakkaan.
Nyt seurustellaan minun, eikä ex:n kanssa.
Mutta eikö se päde täällä tunnepuolellakin, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä.
No mua ehkä huolestuttais enemmän, jos oisin liian samantyyppinen kuin miehen ex-kumppani. Tottakai monilla miehillä on omat mieltymykset mm. "ihannenaisen" ulkonäön suhteen, joista sit ei paljoo poiketa. Mut siis persoonahan on se, mikä ratkaisee ja sama mies voi hyvin ihastuu joko hiljaisempaan tai puheliaampaan naiseen.
Koulutuksella on kyl merkitystä: akateemiset usein tykkää pohtia asioita ja ehkä yleensäkin keskustella suhteessa enemmän. Duunarit taas mun kokemuksen mukaan on enemmän toiminnan ihmisiä (kuten mäkin) ja tosihan se on, että samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään.
Oon huomannu omassa tuttavapiirissä, että akateemisella naisella voi olla duunarimies ja hyvin menee. Mut yhtäkkii ei tuu mieleen yhtään pariskuntaa, jossa akateemisella miehellä ois duunarinainen.
Onneks tääl riittää sekä akateemisia että duunareita, niin on jokaiselle jotain :)
Vaikea ajatella saati verrata, kun en yleensä halua edes tietää entisistä kovin yksityiskohtaisesti. En toki kiellä miestä kertomastakaan, mutta en myöskään utele.
haluan tietää edelliset vakavat seurustelut täysin ilman yksityiskohtia, sitten kumma kyllä en keksi mitään mihin ne seurustelut vaikuttaisivat. Itselle en halua mitään ristikuulustelua koska en osaa kuitenkaan kertoa mitään kovin monisanaista.
Mitenkä vaalikampanja sujuu? :)
(onko muunlaisia kiitoksia) kaikille asiallisista ja fiksuista vastauksista. Btw. täällä on hieman eri meno kuin sinkut-palstalla.
Sen verran muutin asennettani että en erityisemmin hae kumppania, tulee vastaan jos on tullakseen.
Ei tarvi paljon ajatella. Olen parempi kuin yksikään heistä, entiset on nimettäin kaikki olleet huoria (jos nyt eivät maksua ottaneet niin kuitenkin). Eli olen itse ihan toisentyylinen, moraali ym ja olen muutenkin aika tarkka..paitsi siis itsestäni (ei tule mieleenkään katsella muita) mutta myös toiselta vaadin suurinpiirtein samaa. Ongelmia ei ole ollutkaan onneksi.
Ehkäpä tuota luonneasiaa ei kannata hirveästi miettiä, jos rupeat rajaamaan akateemisiin..niin sitten sulla on taas vähemmän mistä valita. Mitä enemmän rajaat, sen vähemmiksi mahdollisuus käy, että myös vastapuoli ihastuu juuri sinuun. Ja että natsaako se homma sitten? Tietysti en sano, että kannattaa olla sellaisen kanssa, joka tuntuu taas liian riman laskemiselta..mutta kaikessa kannattaa jättää se liika miettiminen. Mitä tulee vastaan, niin punnitse sitten. Tuo itsenäisyys on minutsa hyvä homma kuitenkin, siinäkin tosin rajansa..jos toinen on liian itsenäinen, niin hän tuskin tarvitsee sinua.
ei kannattaisi ajatella asiaa, mitä enemmän ajattelee, sitä epätodennäköisemmältä koko uusi parisuhde tuntuu. ;)
Jottei tulisi aivan väärää käsitystä niin mainitaan paria asiaa. Ei tässä olla naista lista kädessä valitsemassa mutta jotain käsitystä on siitäkin mikä voisi ylipäätään toimia. Akateeminen siksi että on luultavimmin fiksu ja tykkää lukemisesta. Itsenäinen jotta pärjää minun kanssani ja jotta itse viihtyisin. En lainkaan viihdy jos nainen "roikkuu minussa" ja elää elämäänsä minun kauttani.
Suurin kompastuskivi lienee oma itsepäinen luonteeni, parisuhtessa kuitenkin pitäisi osata joustaakin joskus, muuten nainen ei viihdy.