Siis noin kolmessa kuukaudessa. En ole niin itserakas enkä suuruudenhullu, että väittäisin olevani mestaritasoa, ei sentään. Kyllä minä ihan aloittelija olen. En väitä myöskään, että edistyminen on tullut kuin tyhjästä vaan. Joka viikko yli 40 tuntia on tullut harjoiteltua.
Aikaisemmin homma kusi niin, että meinasin lyödä akustisen kitaran paskaksi lattiaan ... Metodihan oli mitä parhain: Soitetaan hampaat irvessä ja sormet arkoina yhtä pötköä. Joo, uskoen että kyllä se siitä.
Kyllä se niin on, niin kuin täällä moni on sanonut, että mieluummin pienissä pätkissä harjoittelee useamman kerran päivässä. Saattaa tietenkin olla niin, että olen luulotautinen ja kaikki edistys on vain minun kuvitelmaani.
Onko kukaan muu minun lisäkseni siinä luulossa, että on oppinut jotain lyhyessä ajassa? :D
Aikaisemmin homma kusi niin, että meinasin lyödä akustisen kitaran paskaksi lattiaan ... Metodihan oli mitä parhain: Soitetaan hampaat irvessä ja sormet arkoina yhtä pötköä. Joo, uskoen että kyllä se siitä.
Kyllä se niin on, niin kuin täällä moni on sanonut, että mieluummin pienissä pätkissä harjoittelee useamman kerran päivässä. Saattaa tietenkin olla niin, että olen luulotautinen ja kaikki edistys on vain minun kuvitelmaani.
Onko kukaan muu minun lisäkseni siinä luulossa, että on oppinut jotain lyhyessä ajassa? :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
on jo pikkaisen sairasta...
Täytyy vissiin olla niin, ettei ole muuta elämää...tai ei ainakaan työelämää?
Mua ei ole koskaan mikään asteikon sahaamis -treenaaminen kiinnostanut. En jaksa edes puoltatuntia moista harrastaa. Kai se sitten niin on, että jos haluaa Laihoksi Laihon paikalle, niin se on välttämätön paha?!
Ei niin hirveesti kiinnosta toi tekniikka. Enempi sellaiset pienet jutut, joiden avulla voi luoda mielenkiintoisempia melodiota ja värittää kappaletta...muistettavasti.
Mutta jos tosissaan 40 tuntia jaksaa kelata...niin onneksi olkoon vaan. Ei varmaan oo mikään ihme, jos on kolmen kuukaudenkin jälkeen kehittynyt!?
Kai tossa voi sorminäppäryys nopeutua aika paljonkin jos vedät jotain toistavaa, hassua treeniä tunteja päivässä. Kai voit itekin todeta et jos oot vetäny jotain asteikkoa tai muuta ylös ja alas ihan sairaalla toistolla, niin sulla toimii plektrakäsi nopeammin ja nimetön ynnä muut yleiset hankalat tapaukset.
Mut jos sul on nyt toi nopeuspuoli tabulatuuriensoitossa hyvä, niin ennenku kaikki sanoo sua hyväks, nii sun pitää opetella näitä:
1) musiikin teoriaa
2) nuoteista soittamista
3) duuri- ja molliasteikkoja
4) soinnuista soittaminen ja komppaus
5) bluesimprovisointi ja improvisointi pentatoniselta
Bluesimprovisointi tai soinnuista soitto ei varsinaisesti ees vaadi musateoriaa, mutta 4) ja 5) on kuitenkin helpompi sisäistää, jos ymmärtää nuottien ja asteikkojen päälle jotai.
Kannattaa harkita sähkökitaraopen hommaamista, ku niiltä oppii noita asioita ehkä helpommin ku itse opettelemalla.
että onko joku huomannut kuinka paljon tarvitsee ja kannattaa harjoitella? Se on selvä, että kun harjoittelijan mitta on täysi, se on täysi. Muutama täällä on sanonut, että ei muuta kuin lisää, lisää harjoittelua ja se alkaa sujumaan. Ei tullut kysyttyä tuntimääriä ...
Plekukäteen on tullut vauhtia lisää, täysin odottamatta ja sitä harjoittelematta, mutta se näpelöinti ei vielä oikein suju. Pikkurilli kun ei mene kohdalleen rennosti kuin ajatus vaan pitää ihan sitä komentaa venymään.
Ihan alussa tuli kokeiltua sellaista toistuvaa treeniä: Siinä vauhti voi lisääntyä aika paljon. Huomasi sen kun pitkästä aikaa kokeili. Ei siitä varmaan haittaa ole, mutta ei siihen koko päivää kannata käyttää ... Tosin joskus tulee soitettua sointujakin perä perään suuremmalla vauhdilla. Alkuperäinen idea moiseen oli se, että menisi vähemmän aikaa harjoitteluun ... :D Eli sano vaan laiskuriksi!
Hassua kyllä, pidän myös rehevästä bluesista. Enkä taatusti soita sitä nopeasti.
Tuo open hankkiminen tuli minunkin mieleeni eilen. Nähtävästi jossain sellainen on koska monitoimitalolle päin tuli monta tyyppiä kitara seljässään. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että asiat oppii nopeasti eikä kantapään kautta. Pitää ottaa selville millainen kurssi siellä on.
Ajattelin opetella ensin soittamaan siedettävästi ja sitten vasta perehtymään teoriaan. Kai sitä teoriaakin oppii, jos sen sopiviksi pätkiksi annostelee.
on musiikin kuuntelu ja siitä omaksuminen! Ja siis nimenomaan erilaisen musiikin.
Jos pitää nimetä yksittäinen asia, joka on kehittänyt minua soittajana, niin se nimenomaan korvalla blokkailu!
Voit vaikka katsoa telkkaria ja kuunnella kaikkee musaa mitä sieltä sattuun tulemaan! Vaikka vain jonkun mainoksen aikana. Yritä blokata melodia, soinnut ja kehittää niiden avulla uusia melodiota/sooloja musan päälle. Teoriatuntemus auttaa toki tossakin, mutta tärkeetä on myös tapailla, eli hakea itse.
Tekniikka on toki hyvä hallita, mutta toi tapa kehittää eniten sinua muusikkona/soittajana.
Jos hankaat vaan niitä skaaloja edestakaisin, niin ei se kehitä luomaan uusia mielenkiintoisia melodioita. Se on vaan klise, jonka käy jollain tapaa jonkun tietyssä sävelellajissa soivan kappaleen päälle. Yksittäinen sävel voi merkitä paljon enemmän melodian kannalta, kun joku kymmeniä säveliä kattava nopea lirutus.
ei sulla ole tilaisuutta /tai lahjakkuutta kehittyä,keskity johonkin muuhun(vaikka pippeliin)
niin saat paremman mielen !
Voit olla oikeassa. Odottelen tässä sikojen lentoa ...
Kiva jos olet edistynyt omasta mielestäsi paljon lyhyessä ajassa. Muista kuitenkin että liiassa harjoittelussa saattaa tulla eteen hetki jolloin alkaa koko homma tympiä jopa niin että soitto loppuu kuin seinää. Näitä on tapahtunut. Kitara vaan yhtääkkiä jää sinne telineeseen, ensin muutamkaksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi....
Jos tuo kaikki soitto ja harjoittelu tapahtuu puhtaasta..öö sanotaanko rakkaudesta soittamiseen olet aika hyvällä tiellä. Jos taas sinulla on pakkomielle oppia äkkiä soittamaan ja kaikki harjoittelu perustuu lähinnä kunnianhimoon voi olla että olet hukannut joka viikko elämästäsi 40 tuntia.
Oli miten oli ilman harjoitteluakaan ei opi mitään. Suosittelen sinulle kuitenkin välipäiviä jolloin unohdat kitaran ja teet jotain muuta.
joskus aloitettua jotain harrastusta ja siihen se on sitten jäänyt. Todellakin ensin päiväksi ja sitten ikuisuudeksi.
Täytyy myöntää, että on tässä pari päivää jäänyt vähälle tuo harjoittelu. Ystävä kun joutui tiistaina sairaalaan ja on siellä nytkin. Että vähälle se harjoittelu tulee jäämään tällä viikolla. Parin viikon päästä pitää mennä jelppimään sukulaista, joten siinäkin menee pari päivää. Että tulee pausseja kuin tilauksesta. Vielä ei ole tullut vieroitusoireita erotessa kitarasta, mutta ei sitä koskaan tiedä ... :D
Kukaan ei ole koskaan sanonut minua kunnianhimoiseksi ... Edistyminen harjoittelussa innostaa jatkamaan harjoittelua. Voi olla, että tulevaisuudessa tulee harjoiteltua vähemmän. Tosin minä en suunnittele mitään kahta viikkoa pidemmälle.
kyllä kitaran soittoa voi oppia hyvinkin nopeasti, se on varsin yksilöllistä.
Mutta, sen voin sanoa kokemuksesta että "kunnolliseen" oppimiseen menee jokatapauksessa vuosia.
Jos tavoite todella on oppia soittamaan, on hyvä käydä joitakin asioita läpi itsestään ja toisaalta rakentaa jotain joka tarjoaa sitä järjestelmällisyyttä ja säännönmukaisuutta harjoitteleluun.
Itsensä kanssa pitää käydä ns. motivaatio ja halu keskustelu, miten paljon oikeasti haluaa oppia soittamaan. Se on tärkeää.
Toinen tärkeä asia on kehittää rutiini: joka viikolle yksi tai kaksi päivää tarkalla kellon ajalla jolloin harjoittelee, on se "soittotunti".
Rutiini on tärkeä jotta se kantaa jokaista kohtaavan kyllästymisen yli. Niitä nimittäin tulee jokaiselle. Että on se jokin "pakko" ja "täytyy mennä".
Tietenkin soittotuntina yksi parhaista on se että joku opettaa. Toisen korvat poimii alkavat virheet soitossa ( enkä tarkoita soittoasentoa ) vaan esim. rytmiset ja melodiset virheet ja auttaa edistymään tehokkaammin. Oma korva on hyvin vaarallinen siinä suhteessa että se "lukee" soiton oikeaksi vaikka siinä saattaa olla jotain pahati perseellään.
Toisen korvat on siinä suhteessa armottomat.
Ja musiikin teoriakin pitää ottaa haltuun, sekin on vuosien projekti, jotta tajunta soittamisen osalla laajenee ( mikä ja miksi ), Kun tajunta laajenee, into ja oppimiskyky nousee koko ajan.
Lisäksi itsensä kanssa keskustellessa on hyvä aika varhaisessa vaiheessa tietää haluaako soitella aina yksin vain haluaako soittamaan bändiin, sen tietäminen on tietty vaikeeta mutta onkin periaatetasosta kyse.
Nimittäin, jos haluaa joskus soitella bändissä, sekin touhu on syytä aloittaa aika pikaisesti johtuen siitä että yhteissoitto on omanlaisensa taiteen laji. Pitää osata huomioida mitä muut tekevät. On tullut kuultua jumalaton määrä bändejä missä on hyviä yksilöitä mutta yhteissoitto ei vaan toimi, ei osata huomioida "koko" bändiä.
Nykyään on mahdollista valita tuohon soiton opiskeluun vaikka mitä vaihtoehtoja: voi opiskella yksin, voi ottaa jonkun instrumenttiopettajan, voi opiskella netin kautta, on kansalaisopistoa ja musiikkiopistoa ja bändikoulua ja bändimusiikkiopistoa.
Valinnan varaa siis piisaa.
Ei muuta kuin opiskelemaan taito / harrastus josta on kunnolla opittuna iloa hamaan vanhuuteen saakka.
Määrätietoinen. Rutiini. Järjestelmällisyys. Motivaatio. Säännönmukaisuus.
Yäk! Ihan tosissaan. Halu soittaa on olemassa. Taas on menty räpylöinnissä hitunen eteenpäin. En väitä, että olisin muuta kuin aloittelija. Hitusen parempi aloittelija kuin kolme päivää sitten.
Tuo rytminen mokailu pitää paikkansa aika hyvin. Jotain Summerwine simppeliä soittaessa huomaa, että se tulee soitettua a) liian nopeasti b) liian hitaasti. Ei koskaan oikein. Vika on minussa ja pahan kerran. Jostain syystä väännän hitaista kappaleista nopean tai korostuneen hitaan ... Sehän ei haittaa kun soittaa yksin.
Tuo bändissä soittaminen varmaan toisi sitä toisen huomioimista - ja oikeaan tahtiin soittamista. Tai sitten kaikki menisi perseelleen jokaisen soittaessa omaa versiotaan ...
Harkitsen asiaa vielä. Bändin harjoituksiin ajoillaan tuleminen ja säännöllisyys ovat varmaankin tärkeitä. Tapoihini kuuluu aina myöhästyä ...
En minä varttia enempää yleensä myöhästy.
Tulee harjoiteltua tunti, puolitoista ensin. Lopetan kun tuntuu, että ei, ei nyt enempää. Illemmalla yleensä tulee harjoiteltua enemmänkin. Jostain syystä illalla alkaa parin tunnin päästä, helvetti, en tiedä miten sen sanoisi. Jossain vaiheessa vain tuntuu, että nyt on meno päällä ja harjoitus menee jämptisti niin kuin pitää - ja vielä paremmin.
Ehkä minun on aika alkaa syömään rauhoittavia ... :D