isän tapaaminen

te eron alussa haukkana omitte lapsenne sosiaalitoimen avustuksella ja nyt siinä itkette.niin se minunki ex-vaimo yritti vaikka mitä,loppuen lopuksi minä olen lähihuoltaja ja meillä on viikko/viikko(josta ex luistanut jo monta kertaa)

ffgg kirjoitti:

te eron alussa haukkana omitte lapsenne sosiaalitoimen avustuksella ja nyt siinä itkette.niin se minunki ex-vaimo yritti vaikka mitä,loppuen lopuksi minä olen lähihuoltaja ja meillä on viikko/viikko(josta ex luistanut jo monta kertaa)

Niin , varmasti tällaisiakin tapauksia on paljon, mutta täytyy sivusta monia eroja seuranneena todeta, että hyvi usein vain on käynyt niin, että ns. etävanhempi ei jonkun ajan päästä välitä niin kovin lapsia tavatakaan. Tämä on NIN surullista, kaikkien osapuolten osalta.
Itseki eronneena ja useamman lapsen yksinhuoltajana voin kertoa asiasta yhtä sun toista. Itselläni on kuitenkin niin onnellinen tilanne, että ainakin vielä ex-puolisoni todella HALUAA ja ODOTTAA lastensa näkemistä sovittuina mja mahd. muinakin päivinä...

Oilevi kirjoitti:

Niin , varmasti tällaisiakin tapauksia on paljon, mutta täytyy sivusta monia eroja seuranneena todeta, että hyvi usein vain on käynyt niin, että ns. etävanhempi ei jonkun ajan päästä välitä niin kovin lapsia tavatakaan. Tämä on NIN surullista, kaikkien osapuolten osalta.
Itseki eronneena ja useamman lapsen yksinhuoltajana voin kertoa asiasta yhtä sun toista. Itselläni on kuitenkin niin onnellinen tilanne, että ainakin vielä ex-puolisoni todella HALUAA ja ODOTTAA lastensa näkemistä sovittuina mja mahd. muinakin päivinä...

Etäiti ei ehkä ajattele, että etäisä saattaa tuntuntea todellista ikävää lapsiaan kohtaan. Esim. asun itse työni vuoksi nyt 70 km päässä lapsista eikä viiko ja viikko periaate onnistu.

tunnen mieletöntä kaipausta lapsiin ja joka kerta kun lähtevät lähiäidille niin monta päivää jatkuu tyhjä olo. Olo kuin jotain puuttuisi ja puuttuhan. Itsekin olin kuullema hyvä isä ex:n mielestä ja suhteet lapsiin ovat erinomaiset.

Tuskaa tuottaa se, ettei enää voi tai saa olla lapsien arjessa mukana, mihin oli 10 vuoden aikana tottunut.

Siis ymmärrän miksi jotku isät vetäytyvät sivummalle. Tiedän että joistain lähiäideistä asian on käsittämätön. Omalla ei kysymys ole mustasukkaisuudesta eikä kostosta.

Jos haluaisin kostaa voisin tuhota koko ex:n maineen pienessä ja 2 muuta perhettä siinä sivussa, joiden miesten kanssa ex piti peliä.

Oman eroni syy siis oli vaimon uskottomuus (toistuva sellainen). Lapsilta kysyin haluavatko asua minun vai äidin kanssa ja vastaus oli: "Äidin kanssa" se kai ei ole yllättävää alle 10 ja 8 vuotiaille.

Mutta katkeruutta tunnen ex kohtaa koska hän vei minulta mahdollisuuden olla isä.

Vertaan tilannetta siihen, että kun lapset lähtevät maailmalle opiskelemaan tms. Nyt tilanne on minun kohdalta samanlainen. Kasvatan puhelimessa. Neuvon ja ohjaan silloin kun tavataan siis joka toinen viikonloppu. Minulle ei suoda sitä iloa, että näen kolmivuotiaan poikana pienet oivallukset ja uusien asioiden oppimisen yms....

Tosiasiassa olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi tavata lapsia ollenkaan, mutta sittenkin syylisyys painaisi.....

dfaslpiouorqwä kirjoitti:

Etäiti ei ehkä ajattele, että etäisä saattaa tuntuntea todellista ikävää lapsiaan kohtaan. Esim. asun itse työni vuoksi nyt 70 km päässä lapsista eikä viiko ja viikko periaate onnistu.

tunnen mieletöntä kaipausta lapsiin ja joka kerta kun lähtevät lähiäidille niin monta päivää jatkuu tyhjä olo. Olo kuin jotain puuttuisi ja puuttuhan. Itsekin olin kuullema hyvä isä ex:n mielestä ja suhteet lapsiin ovat erinomaiset.

Tuskaa tuottaa se, ettei enää voi tai saa olla lapsien arjessa mukana, mihin oli 10 vuoden aikana tottunut.

Siis ymmärrän miksi jotku isät vetäytyvät sivummalle. Tiedän että joistain lähiäideistä asian on käsittämätön. Omalla ei kysymys ole mustasukkaisuudesta eikä kostosta.

Jos haluaisin kostaa voisin tuhota koko ex:n maineen pienessä ja 2 muuta perhettä siinä sivussa, joiden miesten kanssa ex piti peliä.

Oman eroni syy siis oli vaimon uskottomuus (toistuva sellainen). Lapsilta kysyin haluavatko asua minun vai äidin kanssa ja vastaus oli: "Äidin kanssa" se kai ei ole yllättävää alle 10 ja 8 vuotiaille.

Mutta katkeruutta tunnen ex kohtaa koska hän vei minulta mahdollisuuden olla isä.

Vertaan tilannetta siihen, että kun lapset lähtevät maailmalle opiskelemaan tms. Nyt tilanne on minun kohdalta samanlainen. Kasvatan puhelimessa. Neuvon ja ohjaan silloin kun tavataan siis joka toinen viikonloppu. Minulle ei suoda sitä iloa, että näen kolmivuotiaan poikana pienet oivallukset ja uusien asioiden oppimisen yms....

Tosiasiassa olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi tavata lapsia ollenkaan, mutta sittenkin syylisyys painaisi.....

niin kuin monen muunki etäisän.paljon minäkin olen joutunut elämääni järjestelemään pystyäkseni olemaan lasten kanssa,mutta minusta se kannattaa.

dfaslpiouorqwä kirjoitti:

Etäiti ei ehkä ajattele, että etäisä saattaa tuntuntea todellista ikävää lapsiaan kohtaan. Esim. asun itse työni vuoksi nyt 70 km päässä lapsista eikä viiko ja viikko periaate onnistu.

tunnen mieletöntä kaipausta lapsiin ja joka kerta kun lähtevät lähiäidille niin monta päivää jatkuu tyhjä olo. Olo kuin jotain puuttuisi ja puuttuhan. Itsekin olin kuullema hyvä isä ex:n mielestä ja suhteet lapsiin ovat erinomaiset.

Tuskaa tuottaa se, ettei enää voi tai saa olla lapsien arjessa mukana, mihin oli 10 vuoden aikana tottunut.

Siis ymmärrän miksi jotku isät vetäytyvät sivummalle. Tiedän että joistain lähiäideistä asian on käsittämätön. Omalla ei kysymys ole mustasukkaisuudesta eikä kostosta.

Jos haluaisin kostaa voisin tuhota koko ex:n maineen pienessä ja 2 muuta perhettä siinä sivussa, joiden miesten kanssa ex piti peliä.

Oman eroni syy siis oli vaimon uskottomuus (toistuva sellainen). Lapsilta kysyin haluavatko asua minun vai äidin kanssa ja vastaus oli: "Äidin kanssa" se kai ei ole yllättävää alle 10 ja 8 vuotiaille.

Mutta katkeruutta tunnen ex kohtaa koska hän vei minulta mahdollisuuden olla isä.

Vertaan tilannetta siihen, että kun lapset lähtevät maailmalle opiskelemaan tms. Nyt tilanne on minun kohdalta samanlainen. Kasvatan puhelimessa. Neuvon ja ohjaan silloin kun tavataan siis joka toinen viikonloppu. Minulle ei suoda sitä iloa, että näen kolmivuotiaan poikana pienet oivallukset ja uusien asioiden oppimisen yms....

Tosiasiassa olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi tavata lapsia ollenkaan, mutta sittenkin syylisyys painaisi.....

myös isien mielipiteitä ja tuntemuksia asiasta ja niin olen itsekin useammin kohdannut eronneita pareja joissa isät joutuvat taistelemaan saadakseen aikaa lastensa kanssa..ellei nyt ole kysymys jollain tavalla sosiaalisesti vammautuneesta isästä..mutta tätä omaa kuvioitani en ymmärrä..mä olen yrittänyt hyvällä niin niin monesti..korostanut isän merkitystä ja hyvyttä enkä koskaan lapsilleni puhu pahaa hiedän isästään..päinvastoin..mutta kun pienet lapset eivät osaa mitään vaatia, ottavat mitä saavat, niin kun ei hyvällä mitään tapahdu niin olen kyllä ajoittain sanan säilääkin heilutellut..eikä siitä sen suurempaa hyötyä kuitenkaan..kostosta ei oikein voi olla kysymys tai en tiedä mitä kostaisi..vaikkakin ero minunaloitteestani, tyystin kuolleessa suhteessa vuosia eläneenä väsyin..kun nuoria olemme molemmat..niin miehellä oli jo 1kk muutosta uusisuhde joka on edelleen ja asuvat yhdessä yms eli kuvittelisin sillä saralla hänen elämänsä olevan tasapainossa..miksi pitäisi minulle koskaa mitään..ja kun niin paljon mielummin kuuluuisin niihin eronneisiin pariskuntiin jotka voisivat sanoa että liitollemme kävi näin mutta lasten asiat osaamme hoitaa yhdessä, aikuismaisesti..toisin kävi..huoh..

Lasten isä ilmoitti kaksi vuotta sitten kun erottiin että viikonlopuiksi lapsia ei ota, etten saa mennä baareihin tms. No soitteli lapsille silloin tällöin,tapaamiset oli vaikeita...kanssani halusi puhua välillä...

Nyt kahden vuoden jälkeen ottaa lapsia kerran kuussa viikonloppuna, mutta minulle ei enää soittele,eikä halua keskustella mistään kanssani...edes lapsista.

Kumpi parempi?

meilläkin... kirjoitti:

Lasten isä ilmoitti kaksi vuotta sitten kun erottiin että viikonlopuiksi lapsia ei ota, etten saa mennä baareihin tms. No soitteli lapsille silloin tällöin,tapaamiset oli vaikeita...kanssani halusi puhua välillä...

Nyt kahden vuoden jälkeen ottaa lapsia kerran kuussa viikonloppuna, mutta minulle ei enää soittele,eikä halua keskustella mistään kanssani...edes lapsista.

Kumpi parempi?

Alkuun meillä oli sopimus joka toinen vkl lapsi luonani,vaikeaa ainakin meidän kohdalla. Saattoi muuttua minuutissa ettei käynytkään äidille, hänelle riitti kun soitti tai laittoi txt-viestin ilmoittaen ettei lapsi tulekkaan,kun... Muutimme hänen aloitteesta sopimusta että kerran kuussa,nyt lapsi yökylässä hänen kavereilla vaikka ottaisin mielelläni. Minulta ei edes kysy ottaisinko. Kauanko luulette minun vielä kyselevän? Tappelemaan ja riitelemään en oikein voi alkaa koska silloin lapsellekkin paha mieli,nyt ei ole kuin minulla,ja ikävä...
Yks ns vkl-isä

ex, petturivaimoni ois voinu tuotakin asiaa miettiä ennen ku menee pettämään, olen nimittäin sitä mieltä ettei pettänyt yksin minua vaan koko perhettä.

tuota mutta kirjoitti:

ex, petturivaimoni ois voinu tuotakin asiaa miettiä ennen ku menee pettämään, olen nimittäin sitä mieltä ettei pettänyt yksin minua vaan koko perhettä.

edellinen käyttää lapsia lyömaaseena. oma etu on sinullekin tärkeämpi kuin lasten etu.. en ihmettele että vaimosi otti ja jätti.