Mitenkähän tämän oikein kirjoittaisi?
Olin lähellä pettää vaimoani viime yönä, tai oikeastaan petinkin, koska suutelin toista naista ja olimme erittäin lähellä harrastaa seksiä, mutta sitten sain itseni jotenkin hereille ja lähdin pois.
On jotenkin kummallinen olo tästä kaikesta.
Rakastan vaimoani, eikä minulla pitäisi olla mitään valittamista suhteessamme, mutta kuitenkin sain sotkettua itseni em. tilanteeseen.
Tässä voisi varmaankin yrittää syyttää alkoholia koska olimme varsin humalassa, mutta en tiedä onko oikein syyttää ketään muuta kuin itseäni.
Päätin, että en kerro asiaa vaimolleni ja joudun sen päätöksen kanssa elämään vaikka se painaakin mieltäni.
Olin lähellä pettää vaimoani viime yönä, tai oikeastaan petinkin, koska suutelin toista naista ja olimme erittäin lähellä harrastaa seksiä, mutta sitten sain itseni jotenkin hereille ja lähdin pois.
On jotenkin kummallinen olo tästä kaikesta.
Rakastan vaimoani, eikä minulla pitäisi olla mitään valittamista suhteessamme, mutta kuitenkin sain sotkettua itseni em. tilanteeseen.
Tässä voisi varmaankin yrittää syyttää alkoholia koska olimme varsin humalassa, mutta en tiedä onko oikein syyttää ketään muuta kuin itseäni.
Päätin, että en kerro asiaa vaimolleni ja joudun sen päätöksen kanssa elämään vaikka se painaakin mieltäni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä melkein petin fyysisesti miestäni viime viikolla. Hyväilimme toisiamme, valitettavasti vaan aika loppui kesken. En itsekään ymmärrä miten se pääsi jo siihen pisteeseen, olemme kumpikin naimisissa. Ainakin ulkopuolisten mielestä onnellisesti. Olen tuntenut tuon miehen jo kolme vuotta, mielestäni vetovoima on ollut koko ajan molemminpuolista.
Oudointa on, etten pode huonoa omatuntoa siitä mitä tein vaan eniten harmittaa se, ettei aikamme riittänyt jatkamiseen. Ja kuitenkin kaiken pitäisi olla hyvin omassakin liitossa.
Tässä on nielemistä, pitää yrittää unohtaa tuo toinen mies ja ne tunteet joita tuli pintaan silloin illalla/yöllä. Ja ehkä voisin löytää ne tästä liitosta, tosin ne ovat olleet hukassa jo niin monta vuotta mieheni kanssa että tuntuu mahdottomalta.
vaimolleni kävi just noin, jäi kerrasta koukkuun, vaikka suhteemme piti olla ok.
Ei voinut sanomansa mukaan irrottautua, vaan halusi rakastaa molempia. Onko niin, että naiset sokaistuvat täysin rakkaudessa? Meni luottamus, ihmissuhteet, talo, perhe hajalle jne.
Tässä on se ero että jotenkin rakkaudesta sokaistumisen ymmärrän mutta miehet useimmiten sokaistuvat ensimmäisestä hyvännäköisestä isotissisestä halukkaasta itseään tarjoavasta ja imartelevasta naisesta. Eli himosta. Himo ja hetki vie mennessään ja siinä unohtuvat koti, vaimo ja lapset. Yksi pikkujoulu tuhoaa monta perhejoulua jotka ehkä olisivat olleet vielä edessäpäin ilman sitä himon sokaisua.
Rakkaus on hyvä syy eroon jos siihen hyviä syitä tarvitaan. En minä haluaisi asua miehen kanssa joka ei minua rakasta.
Nyt mun pitää pohtia rakastanko minä vielä miestäni.
ja rakastatko vaimoasi ihan oikeasti vai haluaisitko vain rakastaa? Jotain kuitenkin haluat mitä vaimosi ei ole voinut tai saanut mahdollisuutta tai pysty sinulle antamaan? Jonkin sinussa sai sinut toimimaan noin. Mieti mitä haluat? Ole itsellesi rehellinen jotta voit olla rehellinen vaimollesikin. Jos et nyt tiedä mitä toivot selvitä se jotenkin ja sinun velvollisuutesi on tuoda omat tarpeesi vaimosi tietoisuuteen. Olkoon se lisää seksiä tai parempaa seksiä tai arvostusta enemmän? Vaimosi pitää saada mahdollisuus täyttää nämä tarpeesi. Hän ei voi mikäli hän ei tiedä mitä ne on. Voi olla että hän ei pysty tai halua niitä täyttää niin silloin on syytä miettiä voitko elää ilman niitä?
Kiitos vastauksestasi.
Ehkäpä tässä on miettimisen paikka.
Vaimoni rakastamisesta, uskon rakastavani häntä ja haluan rakastaa, mutta...
Jotenkin tuo hetki toisen naisen kanssa tapahtui, enkä minä vastustellut...ennen kuin havahduin siihen mitä oli juuri tapahtumassa.
Olo on edelleen kummallinen. On syyllisyyttä ja sitten taas ei ole.
Kiitos kaikille vastaamisesta.
Nimenomaan noin. Itsellänikin oli exliitossa valtaisa halu rakastaa. En oikeasti rakastanut. En sillä tavalla kuin mielestäni parisuhteessa pitäisi rakastaa.
Oikeastaan erossani vaikeinta olikin hyväksyä se, ettei itse rakastanut, vaikka halusi. Kerran minäkin suutelin toista ja sain siitä kaamean morkkiksen. Silloin yritin vielä pari vuotta hokea itselleni, että minulla on hyvä mies, jota rakastan.
Eli vuosia sitten havahduin kanssa samasta tilanteesta ja pidin "housut jalassa".
Silti se riitti rikkomaan silloisen avioliittoni. Tosin en ole aivan varma mikä sen todellisuudessa rikkoi, koska minä silloisen vaimoni ulos passitin ja hän takaisin koitti pyydellä.
Oli muuten varattu nainen:( joka minut siihen tilaan vietteli ja varmasti tiesi että minäkin varattu olin olihan mulla sormus sormessa!
No mikä on sitten tarinani opetus?
Se on se että jos olet suhteessa älä petä, sitä en ole vieläkään itse tehnyt. Olis varmaan pitänyt silloin kuitenkin vain ja ainoastaan PANNA sitä naista joka itseään minulle tyrkytti.
Se olisi ehkä hänelle riittänyt, eikä olisi minun perääni sen koommin haikaillut.
Nyt nimittäin naimisissa hänen kanssaan ja ruvennut haiskahtaan tää touhu. Hän tiesi saavansa minusta uskollisen miehen ja jos minulla olisi oikeesti ollut silloin enenmmän elämänkokemusta niin minä olisin ymmärtänyt saavani hänestä todella petollisen puolison.
No eihän multa menny kun 8v sen tajuamiseen, eikä voi kun itteesä syttää että on tyhmä.
Siltikään en ole vielä aivan varma hänen uskottomuudestaan, mutta niin moni pikku juttu sen puolesta puhuu,haluan luottaa ihmisiin edelleen.
En tällä kirjoituksella ketään rohkaise pettämään. Itse en sitä vieläkään tekisi, mutta kehoitan kaikkia miettimään minkälainen on ihminen mies/nainen joka tulee itseään tarjoomaan ja on valmis KAIKKEEN ensimmäisen illan aikana etenkin jos hän varattu.
Minä olen päättäänyt sellaiset potkia pois raajojeni ulottuvilta, jos joskus vielä tunnen tarvetta elämänkumppania etsiskellä.
Kerro vaimollesi!! Mikään ei ole pahempaa, kuin saada tietää että mies on pettänyt JA valehdellut ties kuinka kauan...
Usko pois, enemmän satutat rakastasi jos olet hiljaa :(
Voi olla, että olet oikeassa.
Mutta päätin ottaa riskin ja olla kertomatta.
En ole pettäjä luonteeltani, ehkä tässä yksityiskohdassa olen hieman pelkuri.
Mutta tiedän, että jos asia paljastuu, niin maksan siitä raskaasti, ja olen valmis siihen.
Vaikka se kuulostaakin typerältä, niin enemmän kuin itseäni, haluan säästää vaimoani tältä tilanteelta. Voi olla, että epäonnistun, mutta tällaisen päätöksen tämä kirjoittaja teki.
En kehota ketään muuta tekemään samaa, vaan omansa. Ja rohkeutta kaikille elää päätöksensä ja sen seurauksien kanssa.
pelkään että se olet sinä rakas K:ni. En pyydä muuta kuin rehellisyyttäsi. Annan anteeksi, mutta tahdon kuulla sen sinun suustasi enkä kenenkään toisen suusta;(
Toivon sinun kertovan minulle tapahtuneesta ja mielellään mahdollisimman pian. Rakastan sinua liikaa hylätäkseni sinut moisen erheen vuoksi. Tärkeintä on se ettet edennyt loppuun asti vaan tulit tolkkuihisi.
Puhu kulta! Nään että sua vaivaa joku asia...
Jos se on tämä asia niin olkoon. Kysymys; Oliko se se sama akka joka yritti sua joskus aiemminkin?
En ole K.