jos olisi täällä meidän kanssa.Sain viestin 5.6 toiselta puolelta maapalloa jossa hän asui että hän on saannut aivoverivuodon.Lensin heti sairaalaan jossa oli 9 päivää hengitys koneessa.
Ei voitu tehdä mitään,oli kamalaa katsoa kun oma lapsi on koneihin kytkettynä.Sydän pysähtyi 14.6.Sairaalasta vietiin kotiin,sinne jossa itsekkin asuin vuosia sitten.Hän oli kotona 2 vuorokautta,niin levollisen näköisenä että tuntui että kohta herää.Hautajais seremonia kesti 2 päivää joista toisena päivänä oli tuhkaus.En ikinä unohda kun lapseni työnnettiin uuniin ja kun tuli takaisin ei ollut jäljellä muuta kuin luut jotka me omaiset ja ystävät yksitellen nostimme uurnaan.Luulin sekoavani,se oli niin konkreettista että lastani ei ole enää tässä maailmassa.Olisin niin halunnut pitää hänet täällä ja onnitella tänään.On niin IKÄVÄ!
Huomenna ehkä vähän parempi olo,on pikkusiskon synttärit.Hänkin ulkomailla joskaan ei niin kaukana.Oli pakko kirjoittaa kun tuntuu niin pahalta.Kaipaan lastani!
Ei voitu tehdä mitään,oli kamalaa katsoa kun oma lapsi on koneihin kytkettynä.Sydän pysähtyi 14.6.Sairaalasta vietiin kotiin,sinne jossa itsekkin asuin vuosia sitten.Hän oli kotona 2 vuorokautta,niin levollisen näköisenä että tuntui että kohta herää.Hautajais seremonia kesti 2 päivää joista toisena päivänä oli tuhkaus.En ikinä unohda kun lapseni työnnettiin uuniin ja kun tuli takaisin ei ollut jäljellä muuta kuin luut jotka me omaiset ja ystävät yksitellen nostimme uurnaan.Luulin sekoavani,se oli niin konkreettista että lastani ei ole enää tässä maailmassa.Olisin niin halunnut pitää hänet täällä ja onnitella tänään.On niin IKÄVÄ!
Huomenna ehkä vähän parempi olo,on pikkusiskon synttärit.Hänkin ulkomailla joskaan ei niin kaukana.Oli pakko kirjoittaa kun tuntuu niin pahalta.Kaipaan lastani!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voimia sinulle..tiedän mitä on olla tuollaisten tunteiden kahlitsemana.Jokainen pvä.on se sitten syntymä-,nimi-tai mikä tahansa, arki tai juhla,sattuu....tuntuu niin lohduttomalta.
Voimia. Hän elää ikuisesti sydämessäsi!
Voin vain olla kiitollinen että omat lapseni ovat vielä täällä, mutta en voi pidättää kyyneliä kun luen kirjoitksesi ja mietin miltä tuntuisi menettää oma lapsensa , ehkä en kestäisi. Koeta jaksaa ...mitä muuta voisin sanoa? En kuitenkaan voi uskoa ettei jossain olisi vielä jotain kaunista joka palkitsee kaiken tämän kärsimyksen ja saatttaa meidät rakkaittemme luo. Samalla surulla ajattelen myös kauhajoen ampujaa, hänkin on jonkun lapsi ja rakastettu, voimia hänenkin vanhemmilleen .....ja ainakin minä annan anteeksi vaikka viha on aina ensi reaktio,,,muttä hänkinhän oli vain lapsi. Yritä jaksaa ja rakasta vielä täällä olevia niin, että he siihen pakahtuvat. toivoo Pekka.
Kauhajoen AMPUJAA? Entäs hänen tappamansa nuoret, jonkun lapsia ja rakastettuja, myös heidän omaisensa..? Kummallinen järjestys sulla.
Järjestyskö määrää, minun mielestäni kaikki oli joidenkin lapsi, järjestykseen katsomatta.
Mitä tekee viha, kuolettaa kaiken inhimillisyyden,
älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Ampujan vanhemmat varmasti surevat lastaan, lisänä
vielä syyllisyys, mitä teimme väärin.
Sanoisin näille vanhemmille, te ette ehkä tehneet mitään väärin, ei te voineet asialle mitään,
koska ehkä olitte menettäneet hänet jo vuosia sitten maailmalle ja sen turuille.
Voimia meille kaikkien lasten vanhemmille, jotka
olemme menettäneet lapsemme.
Yksi lapsensa menettänyt:
että suren OMAA lastani jokapäivä!En ymmärrä mistä sait mieleesi jotain muuta.
Samoin ajattelen myös minä. Menetin poikani hieman yli yhdenksan kuukautta sitten. Kaikki on vielä niin vaikeaa. Ymmärrän, mitä Kauhajoella kuolleiden nuorten vanhemmat käyvät nyt läpi, mutta uskon, että heidän on helpompi selvitä kuin ampujan vanhempien tuskastaan. Olen myös sitä mieltä, että vanhemmat eivät ole syyllisiä kaikkeen, vaikka heitä aina syyllistetäänkin. Nuortemme ympärillä pyörii aivan erilainen maailma kuin missä kenties itse elimme nuorina. Voimia siis kaikille osapuolille.
..niin kai sitä on vain elettävä. Tiedän miltä sinusta tuntuu, minäkin menetin heinäkuun puolivälissä tyttäreni, esikoiseni, päivänsäteeni ja koville tämä ottaa. Välillä tuntuu että taakka on liian suuri kannettavaksi kun tietää ettei enkelini tule enää koskaan kotiin ... mutta pitäisi vaan jaksaa. Ja näin kai se vaan on, että "aika parantaa haavat" Voimia sinulle!!
Poikani kuoli 10.6 ja tänään 7.10 on hänen syntymäpäivänsä ilman häntä. Tätä päivää on juhlittu aina ilolla mutta nyt sitä muistellaa itkulla. Ensimmäistä kertaa elämässäni monet asiat ovat muuttuneet täysin. Niin arvot kuin käsitteetkin ovat tänään jotain muuta mitä ennen. Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan syntymä nurinpäin kirjoittaa Martti Lindqvist ja näin sen olen itsekin alkanut käsittää. Poikani kuoli onnettomuudessa ajettuaan autolla puuhun. Kysyin monet kerrat itseltäni, että missä olit Jumala ja suojelusenkelit. Siihen ei ole vastausta. Ehkä vastaus löytyy kun itse kohtaamme syntymämme nurinpäin. On asioita mitkä eivät ole Jumalasta lähtöisin ja monet kuuluvat ns. elämän lakiin mutta se ei tarkoita sitä etteikö Jumala olisi paikalla kun kuoleman aika koittaa. Eletään me jäljelle jääneet elämämme siten, että vielä jonain päivänä saamme kohdata rakkainpamme rajan tuolla puolen. Voimia sinulle. Rakkus on kuolemaankin väkevämpi.
Minäkin suren poikaani ja luin Martti Lindqvistin kirjoja. Sain niistä lohtua ja rukous, jota hän toisteli vaimonsa haudalla jäi mieleeni ja ne sanat minullakin ovat usein mielessäni nyt. Kohta on vainajien muistopäivä. Sisareni, joka on seurakunnan palveluksessa puhui minulle tänään siitä tilaisuudesta minkä seruakunnat järjestävät, se missä sytytetään kynttilä kirkkovuoden aikana kuolleille. Kaunis tilaisuus, olin sellaisessa, kun äitini kuoli. Nyt tuntuu aika vaikealta jatella, että kynttilä syttyy minun lapselleni. Näin se on. Aina uudet ja uudet asiat muistuttavat siitä, että poikani ei täällä elämässä palaa luokseni. Vaikeaa tämä ei koskaan enää. Jospa kynttilä lohduttaisi teitä kaikkia lapsenne menettäneitä, mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että yksi on poissa. Yritetään jaksaa.