Minulla on avioliittoa takana 2 kk. Syynä erohaluihini on se,että minun mieheni ei lopeta kerran kuussa iskevää juomishaluaan. Valehtelee määrät, jotka on juonut. Loukkaavinta on se, että lapseni joutuvat häntä juovuksissa katselemaan. Omien lastensa aikana on aina selvänä. Hänen lapsensa tulevat isänsä, minun ja lasteni kotiin joka 2. vkonloppu.
Tiesin toki tämän juomisongelman jo ennen liittoa, mutta kuvittelin hänen panostavan ja ottavan itseään niskasta kiinni, kun elämä olisi raiteillaan. Itse sanoi tuolloin, että juo, kun ei ole työttömänä muuta tekemistä ja oli mennyt työpaikka alta ja ollut ero. Niinhän sitä suomalainen mies usein reagoi kriiseihin, ajattelin. Sanoi myös, että ei joisi, kun saisi muuta tekemistä.
Hänen elämänsä oli lähes pelkkää juomista ja lorvimista, kun tapasimme. Pikkuhiljaa seurustelun edetessä juominen väheni vähenemistään. Selvänä hän on kuin ihmisen mieli, puuhaa lasteni kanssa ja tekee muutenkin kaikkea. Hän pussaa, halaa ja pitää hyvänä, ottaa myös vastuuta arjesta.
Aloin uskoa, että hän olisi hyvä mies, ja selvästi näin, että hän yrittää. Hänen sukulaisensa ja ystävänsäkin kommentoivat, että on muuttunut parempaan suuntaan.
Menimme siis naimisiin...Ja nyt en halua enää olla hänen kanssaan.
Hän on edelleen työtön, koska "ei ole ollut johtajan paikkoja auki" - hänen ilmaisunsa, vaikka ei ole edes koulutusta... Lupaus toisensa perään työnetsimisestä kariutuu.Kun kysyn työpäiväni jälkeen, mitä hän on puuhaillut, saattaa vastaus olla, miksi tenttaan. Eihän hänkään kysy, mitä minä olen tehnyt. Käyn siis vakituisesti töissä, hänen jäädessään kotiin.
Mietin tässä, mikä ihme päässäni on viirannut, kun mokoman kanssa kuvittelin eläväni loppuelämän!
Olen kyllästynyt keskenkasvuisen pojan kanssa olemiseen. Kaipa tuo taas tulee reissultaan ja kysyy, olenko jo leppynyt...Hänessähän ei vikaa ole.
Syyt siis erohaluuni ovat hänen juomisensa ja työhaluttomuuteensa. Jotenkin tulee olo selkärangattomasta miehestä, joka etsii äitihahmoa.
Kommentoikaa, jos herättää ajatuksia. En sen paremmin kysy, mitä pitäisi tehdä - ratkaisuhan ja virheeni ovat minun.
Tiesin toki tämän juomisongelman jo ennen liittoa, mutta kuvittelin hänen panostavan ja ottavan itseään niskasta kiinni, kun elämä olisi raiteillaan. Itse sanoi tuolloin, että juo, kun ei ole työttömänä muuta tekemistä ja oli mennyt työpaikka alta ja ollut ero. Niinhän sitä suomalainen mies usein reagoi kriiseihin, ajattelin. Sanoi myös, että ei joisi, kun saisi muuta tekemistä.
Hänen elämänsä oli lähes pelkkää juomista ja lorvimista, kun tapasimme. Pikkuhiljaa seurustelun edetessä juominen väheni vähenemistään. Selvänä hän on kuin ihmisen mieli, puuhaa lasteni kanssa ja tekee muutenkin kaikkea. Hän pussaa, halaa ja pitää hyvänä, ottaa myös vastuuta arjesta.
Aloin uskoa, että hän olisi hyvä mies, ja selvästi näin, että hän yrittää. Hänen sukulaisensa ja ystävänsäkin kommentoivat, että on muuttunut parempaan suuntaan.
Menimme siis naimisiin...Ja nyt en halua enää olla hänen kanssaan.
Hän on edelleen työtön, koska "ei ole ollut johtajan paikkoja auki" - hänen ilmaisunsa, vaikka ei ole edes koulutusta... Lupaus toisensa perään työnetsimisestä kariutuu.Kun kysyn työpäiväni jälkeen, mitä hän on puuhaillut, saattaa vastaus olla, miksi tenttaan. Eihän hänkään kysy, mitä minä olen tehnyt. Käyn siis vakituisesti töissä, hänen jäädessään kotiin.
Mietin tässä, mikä ihme päässäni on viirannut, kun mokoman kanssa kuvittelin eläväni loppuelämän!
Olen kyllästynyt keskenkasvuisen pojan kanssa olemiseen. Kaipa tuo taas tulee reissultaan ja kysyy, olenko jo leppynyt...Hänessähän ei vikaa ole.
Syyt siis erohaluuni ovat hänen juomisensa ja työhaluttomuuteensa. Jotenkin tulee olo selkärangattomasta miehestä, joka etsii äitihahmoa.
Kommentoikaa, jos herättää ajatuksia. En sen paremmin kysy, mitä pitäisi tehdä - ratkaisuhan ja virheeni ovat minun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Ei muutu naimalla ihminen, liitto uusia tekemällä."
Tiedät jo mitä teet, hyvä että huomasit näin pian, etkä tuhlaa pitempään elämääsi. Ei juoppo ja työhaluton siitä miksikään muutu, täysraittius olisi ainoa mahdollisuus mutta sitä hän ei varmaan halua. Kypsymättömyys lienee myös pysyvää laatua...
sulla ainakin on. Vaikea kommentoida mitään järkevää, kun olet toivoton tapaus ihmissuhteissa
Kyllä, tyhmä olet ollut mutta onhan sinulla mahdollisuus viisastua, jos siis haluat. Ero heti vireille, et menetä mitään muuta kuin juopottevan rentun. Mutta, mutta...tunnen sinunlaisiasi maailmanparantajanaisia, jotka mahdollistavat ukkonsa ryyppäämisen vaikka "muka-uskovat" hänen parantavan tapansa. Kuulutko sinä tähän naisporukkaan?
...sinulla on täysi syy eroon. Sympatiani ovat todellakin puolellasi, sillä itsekin huomasin tässä pian naimisiin menon jälkeen, että tuli ehkä tehtyä virheratkaisu. (Heti karille -juttu tällä samalla palstalla) Vaikka syyni ovatkin vähän erilaiset.
Älä välitä noista tuomitsevista viesteistä, mitä olet saanut. Jotkut kai lukevat tätä palstaa saadakseen kokea jotain ylemmyydentuntoa ja voidakseen kuvitella, että ovat itse muka jotain täydellisiä ja erehtymättömiä ihmisiä.
Juominen ja lapset ovat huono yhdistelmä. Ja kuulostaa pahalta, jos ei miehellä ole edes mitään ymmärrystä omasta tilanteestaan ja siitä miten pahan mielen hän saa aikaiseksi sinulle ja lapsillesi. Hän käyttäytyy mielestäni todella itsekkäästi.
Niinpä, ketään ei voi rakastaa raittiiksi. Ja tosiaankin, kyllä sulla on vähän "viirannut", jos noin kuvittelit. Kun vielä olet tehnyt täysin tietoisen valinnan. Nainut alkoholistin. Eli, näin vain mahdollistat hänen jatkjuomisenkin.
Olisihan sinun pitänyt tietää se tosiasia. Että seurustellessa, kun toisesta ei vielä ole mitään varmuutta. Annetaan itsestä parempi kuva, kun mitä todellisuus on.
Viimeksi näytetty "Inhimillinen tekijä" -ohjelmassa, käsitteli päihderiippuvuutta. Jos et sitä nähnyt, niin uusinta tulee 30/09. Katso se ja tee siitä johtopäätös. Miten sinun on jatkossa toimittava alkoholistisi kanssa. Uhkailu avioerolla ei myöskään raitista miestäsi. Kuin korkeentaan väliaikaisesti.
Sinä elät sinun elämääsi ja olet oman onnesi seppä. Taos on juuri sellainen, kuin sinä sen teet.
Aikoinaan seurustelin 3 vuotta mukavan miehen kanssa, vuosi ehdittiin asua yhdessä kun mies "ratkesi" juomaan. Tämän oli salannut minulta että tällainen taipumus oli. Kertoi että oli arvellut että pysyisi raittiina kun löysi kivan kumppanin.
Kysyin : pullo vai minä. Juopon kanssa en elä.
Hän vastasi: En pysty olla selvänä. Sori.
Se siitä.
Joillekkin olisi kausiraitis mies kelvannut ihan ok, mutta itse en moiseen suhteeseen pystynyt, enkä edes harkinnut.
Virhevalintoja sattuu. Se on sitä elämänkokemusta. Tärkeintä että itse tietää millaista elämää tykkää elää.
Olen ennen kuulunut niihin, jotka aina ihmettelevät, miten joku voi naida alkoholistin.Kai minulla oli masennukseni ja sairauslomani takia pää sumeana, ja hain lohdutusta. Ikävä vain, että lapset ovat joutuneet näkemään tilanteen. Kai minun piti tähänkin mäntyyn pääni iskeä ennen kuin aloin tajuta omilla jaloilla seisomisen tärkeyden. No, ainakaan en enää tuomitse ketään, joka on tehnyt ihmissuhteissaan virheitä. Minäkin olen vain tavallinen perheenäiti - en ihmissuhdeasiantuntija.
No, mutta eihän vielä ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Virhearviointejä voi sattua kenelle tahaansa. Mutta tässä tilanteessa ajattele ennen kaikkea lapsiasi ja itseäsi. Ja muista, että alkoholisti saattaa yrittää puhua sinua "pyörryksiin". Mutta kaikista kauniista lupauksista huolimatta. Suhtaudu niihin järjellä, älä tunteella.
Huomaatko: kukaan ei ole kehottanut sinua pysymään tuossa onnettomassa liitossa. Olet selvästikin herkkä ja empaattinen ihminen, älä välitä toisten haukuista.
Tekevälle ja masentuneelle näitä sattuu, virhearvioita. Kuntoudut paremmin, kun pääset elämään rauhassa omaa elämääsi lasten kanssa.
Älä sorry uudelleen retkuihin!! Jos Kunnon Miestä ei löydy, paree olla kokonaan ilman. Näin olen itsekin päättänyt ja sillä asenteella mennään.
Voimahalit sinulle! ((( )))
veemäinen juttu, en voi muuta sanoa.
Lienee oletettavissa, että hän ei tuosta "parane", eli laitat hänen valitsemaan sinun ja viinapullon välillä, kuten joku jo aikaisemmin totesi.
Valitettavasti sinä et pysty rakastamaan häntä irti pullosta, vain hän pystyy sen tekemään (jos pystyy).
Älä jää riippumaan hänestä kiinni, moni on antanut katteettomia lupauksia.....
Katumusviestejä pukkaa tältä työnsankarilta ja ihanneaviomieheltä...Minulla ja lapsillani on ollut varsin mukavaa, kun tuo ei ole ollut pyörimässä kännipäissään jaloissa.
Olen tässä miettinyt, että parempi olla yksin kuin epäluotettavan miehen kanssa - olkoonkin, että selvänä on erilainen. Mikähän siinä on, että joidenkin luonne muuttuu täysin, kun saavat alkoholia?
Olen päättänyt laittaa eron vireille heti huomenna, kun saan eropaperit haettua. Täytyy ampua kovilla, kun vastapuolikin niin tekee.
Jee! Oon voimissain! :)
Ei muuta kuin potku persuksiin miehelle! Jos hän on mukava mies, löytää pian uuden naisen itselleen ja sama kuvio toistuu. Ikävä kyllä... En menisi syyttelemään sinua, on ihan inhimillistä uskoa toiseen ihmiseen, jos toinen on muuten ihana, mukava ja on jo antanut näyttöjä siitä, että tilanne on korjaantumaan päin. Ikävä kyllä se ei todellisuudessa aina mene niin. Joskus saattaa käydä hyvinkin, mutta näin ei sinun tapauksessasi selvästikään ole.
Toivottavasti teillä on sentään avioehto, ettei tule lisää murheita...
Miehesi siis juo 1 kerran kuukaudessa? Ja täällä tuomitaan alkoholistiksi? Ette taida tietää alkoholismista mitään. kerran kuukaudessa "nollaus" on lähes absolutismia. Voi hyvänen aika... Eipä tainnut miehesi tietää millaisen riivinraudan meni naimaan...