En voi ymmärtää miksi on niin vaikeaa saada ystäviä lisää, ja vielä vakeampaa on saada jätksitä/miehistä ystäviä.
Minä olen nainen ja olen yrittänyt saada miehistä kavereita, mutta aina tulee tapaamisen jälkeen viesti, että mennäänkö kahdestaan kahville (treffeille jne). Mutta en halua alkaa seurustelemaan.
Haluaisin saada vain miehen kaveriksi. :(
Ja jos yrität tutustua uuteen naiseen/tyttöön ja saada tästä kaveria, niin ei se enään onnistu niin hyvin, kuin vanhojen kavereiden kanssa.
Ei osaa alkaa kertomaan ns. yksityisiä asioita uudelle tutulle/kaverille.
Harmittaa.
menen sitten yksin vuokraamaan leffoja. :P
Minä olen nainen ja olen yrittänyt saada miehistä kavereita, mutta aina tulee tapaamisen jälkeen viesti, että mennäänkö kahdestaan kahville (treffeille jne). Mutta en halua alkaa seurustelemaan.
Haluaisin saada vain miehen kaveriksi. :(
Ja jos yrität tutustua uuteen naiseen/tyttöön ja saada tästä kaveria, niin ei se enään onnistu niin hyvin, kuin vanhojen kavereiden kanssa.
Ei osaa alkaa kertomaan ns. yksityisiä asioita uudelle tutulle/kaverille.
Harmittaa.
menen sitten yksin vuokraamaan leffoja. :P
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei saa naisistakkaan kavereita. :(
Jonkun pitäisi perustaa PATMien välityspalvelu, "valitse itsellesi psyykkisesti kastroitu kaveripoika, eikä välttämättä edes pullea!"
Kysymyksiisi en osaa antaa mitään yleispätevää vastausta, mutta kerron, miten itse koen asian. Viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta ystäviä ja kavereitakin on mukava silloin tällöin tavata. Tuntemistani naisista, yhtä lukuunottamatta, kaikki ovat parisuhteessa tai kavereiden tyttökavereita/avopuolisoja. Opiskelen hyvin miesvaltaista alaa, enkä näin ollen opiskelun kautta juurikaan tunne naisia. Kahdesti on käynyt niin, että olen tutustunut mukavaan sinkkunaiseen, mutta en ole osannut suhtautua häneen kaverina. Vaikka nautinkin poikamiehen vapaudestani, tunnen silti läheisyyden kaipuuta. Olen molemmilla kerroilla tehnyt aloitteen, enemmän tai vähemmän tökerösti, ja vastaus on ollut tuttu: pidän sinua vain yhtenä kavereistani. Ensimmäinen tapaus oli minulle kova pettymys, enkä enää kyennyt näkemään häntä "vain kaverina". Ilmoitin tästä hänelle mahdollisimman hienotunteisesti, enkä enää ole ollut yhteydessä häneen. Toinen tapaus sattui vastikään, ja henkisesti kasvaneena, olen säilyttänyt kyseiseen naiseen meseyhteyden. Toinen tapaus on ollut tietyllä tavalla myös pettymys, sillä en ymmärrä, miksi hän saattoi pussata poskelle ja sanoa suloiseksi, jos kerran olimme hänen mielestään "vain kavereita". Ei minua muutkaan kaverit fyysisesti koskettele...
Olen varmasti ajatustavaltani vanhanaikanen, sitä ei käy kieltäminen, enkä osaa ajatella vapaana olevaa naista kaverina, poislukien työ- ja harrastuskaverit. Vain sellaisessa tapauksessa voisin olla naisen kanssa kaveri, jos tehtäisiin sopimus, ettei mitään fyysistä kontaktia saa tapahtua, poislukien kättely tms. muu asian vaativa kontakti. En haluaisi myöskään kuulla mitään itseäni koskevaa kommentointia, tyyliin "oot ihana, lutunen..jne". Eli katsottaisiin vain sen naiskaverin kanssa sitä leffaa tai käytäsiin lenkillä ja puhutaan asioista, mitä kavereiden kesken puhutaan, ja jätetään niskahieronnat ja ynnä muut pusuttelut pois. Jos näitä sopimuksen kohtia toinen osapuoli rikkoisi, on toisella oikeus päättää/jatkaa kaverisuhde(-tta). Tällaisilla ehdoilla kaverisuhde syntyisi, kuin minulle mikä tahansa normaali kaverisuhde, eli ratkaisevana tekijänä olisi vain se, että viihtyisin tämän naisen seurassa.
Vaikka edustankin melko pientä otantaa kaikista miehistä, niin luulen, että vapaan miehen ensisijainen naiseen tutustumisen tarkoitus, vaikkakin aluksi kavereina, on mahdollinen tuleva parisuhde, eikä pelkkä kaveruus.
P.S. Toivottavasti löydät kaipaamasi miespuolisen kaverin :)
En tiedä, tuliko viesti perille, kun tämä suomi24 jälleen takkusi, mutta laitetaan uudelleen.
Kysymyksiisi en osaa antaa mitään yleispätevää vastausta, mutta kerron, miten itse koen asian. Viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta ystäviä ja kavereitakin on mukava silloin tällöin tavata. Tuntemistani naisista, yhtä lukuunottamatta, kaikki ovat parisuhteessa tai kavereiden tyttökavereita/avopuolisoja. Opiskelen hyvin miesvaltaista alaa, enkä näin ollen opiskelun kautta juurikaan tunne naisia. Kahdesti on käynyt niin, että olen tutustunut mukavaan sinkkunaiseen, mutta en ole osannut suhtautua häneen kaverina. Vaikka nautinkin poikamiehen vapaudestani, tunnen silti läheisyyden kaipuuta. Olen molemmilla kerroilla tehnyt aloitteen, enemmän tai vähemmän tökerösti, ja vastaus on ollut tuttu: pidän sinua vain yhtenä kavereistani. Ensimmäinen tapaus oli minulle kova pettymys, enkä enää kyennyt näkemään häntä "vain kaverina". Ilmoitin tästä hänelle mahdollisimman hienotunteisesti, enkä enää ole ollut yhteydessä häneen. Toinen tapaus sattui vastikään, ja henkisesti kasvaneena, olen säilyttänyt kyseiseen naiseen meseyhteyden. Toinen tapaus on ollut tietyllä tavalla myös pettymys, sillä en ymmärrä, miksi hän saattoi pussata poskelle ja sanoa suloiseksi, jos kerran olimme hänen mielestään "vain kavereita". Ei minua muutkaan kaverit fyysisesti koskettele...
Olen varmasti ajatustavaltani vanhanaikanen, sitä ei käy kieltäminen, enkä osaa ajatella vapaana olevaa naista kaverina, poislukien työ- ja harrastuskaverit. Vain sellaisessa tapauksessa voisin olla naisen kanssa kaveri, jos tehtäisiin sopimus, ettei mitään fyysistä kontaktia saa tapahtua, poislukien kättely tms. muu asian vaativa kontakti. En haluaisi myöskään kuulla mitään itseäni koskevaa kommentointia, tyyliin "oot ihana, lutunen..jne". Eli katsottaisiin vain sen naiskaverin kanssa sitä leffaa tai käytäsiin lenkillä ja puhutaan asioista, mitä kavereiden kesken puhutaan, ja jätetään niskahieronnat, ynnä muut pusuttelut pois. Jos näitä sopimuksen kohtia toinen osapuoli rikkoisi, on toisella oikeus päättää/jatkaa kaverisuhde(-tta). Tällaisilla ehdoilla kaverisuhde syntyisi, ratkaisevana asiana tietenkin se, että viihtyisin tämän naisen seurassa.
Vaikka edustankin melko pientä otantaa kaikista miehistä, niin luulen, että vapaan miehen ensisijainen naiseen tutustumisen tarkoitus, vaikkakin aluksi kavereina, on mahdollinen tuleva parisuhde, eikä pelkkä kaveruus.
P.S. Toivottavasti löydät kaipaamasi miespuolisen kaverin :)
..mutta miksei fyysistä koskettelua?
Eihän pusu poskelle edes tarkoita mitään!
Mä ainakin halaan ja pusuttelen mun muita kavereita siis likkoja, enkä silti muutu lepakoksi jne. :)
Noh, mutta siis rajansa kaikessa.
Itse en hyväksyisi... jaah.. no kyl mun puolesta joskus vois seksiäkin harrastaa mutta sen jälkeen pitäis välit pysyä samanlaisina, kuin ennenkin eli ei mitään lässytin rakastumis puheita jne.
Pelkkä kaveri ja hyvä sellainen.. kehen voisi luottaa KAVERINA ei poikaystävänä.. jne. :)
Kuten mainitsin aiemmassa viestissä, olen ajatusmaailmatani melko vanhanaikainen. En ole tottunut siihen, että kaverit koskettelevat toisiaan, enkä ole sellaista juuri nähnytkään. Senkään takia en osaa suhtatua kavereiden väliseen kosketteluun kuin se ei tarkoittaisi mitään.
Toinen juttu on ainakin omalla kohdallani se, että en ole tottunut fyysiseen kosketteluun. Jos voit kuvitella miltä tuntuu, kun edellisestä kosketuksesta on aikaa 1,5, jonka olet saanut ystävänpäivänä yliopistolla järjetetystä halaustempauksesta (halaus on mielestäni ihan ok, se ei tarkoita minullekaan mitään :) ja sitten tuntemasi sinkkunainen tulee ja murtaa koskemattomuuden lumouksen pussaamalla baaritiskillä poskelle, niin mitä luulet, mitkä ovat tuntemukseni? No niin, siinähän alkaa "etu-veitikkaan" tulla eloa, eli vaikka kuinka hokisin mielessäni "se on kaveri, se on kaveri, se on kaveri..." niin en voi välttyä seksuualiselta kiihottumiselta. Tämän takia en siis hyväksy mahdollisen naiskaverin koskettelua, koska koen sen, ainakin pitempiaikaisen koskettelun puutteessa, kiihottavana. Jos tarkoituksena ei ole olla kuin kavereita, niin ei mielestäni tällainen "kiusaaminen" kuulu kaverisuhteeseen vaan sinne seurustelusuhteeseen. Tietenkin joku voi ajatella, että mikäs siinä, jos naiskaverin kosketus kiihottaa...pikkupanot vaan, niin se menee ohi. En vain voi ajatella mahdollista seksiä pelkästään vain sellaisena suorituksena, että panon jälkeen ollaan kuin ei mitään ois tapahtunutkaan, vaan haluan, että siinä on myös tunteet mukana. Tämä siis sulkee pois, että harrastaisin naiskaverin kanssa seksiä, ja koska en hänen kanssaan seksiä haluaisi harrastaa, en myöskään haluaisi kokea mitään seksuaalisesti kiihottavaa, kuten pusuttelua, alastomuutta tai jotain seksiin viittaavaa.
Kuulostiko omituiselta? :) Noh, olen omalaiseni persoona, eikä tämä varmastikaan kuvaa monenkaan miehen ajatuksia, mutta näkökulma tämäkin.
Tuolla 1,5:llä tarkoitin 1,5 vuotta.