Asumme saman katon alla appivanheimpien kanssa. Minä olen tavallaan ostanut tämän asunnon jossa me asutaan yhdessä heidän kanssaan.Välillä minulla on vaikea olla minua moititaan aina vähällä vihasesti puhumalla ja äyskimällä.Ja sanotaan laiskaksi ja komennetaan tekemään heille jotain ja miestäni patistetaan käskemään ja tekemään.
Mieheni on heidän puolellaan ja käykin aina heidän puolellaan minua ei kahville edes kutsuta.
Olen heidän mielestä herkkä, pettäjä, huolimaton vaikka en tietääkseni ole ja en kuulemma saa suutani auki.Vaikka on ollut puhetta asiasta mitä koskee.
Lapsemme vaistoaa minun mielialani ja kysyvät taasko he olivat vihasia minulle ja miksi. Sanonkin kun en aina tiedä.
Anoppi juoruaa aina kaikki mitä joskus sanon hänelle luottamuksella muille niillekkin ketkä kajehtivat minua ja eivät muuten tykkää kun olen sen sisko tarkoittavat minun veljeäni ja sukuani.Vaikkakin heidän suvussa ei todellakaan olla viattomia.Olen ollut kamalan väsynyt ja alla päin mitä minä tekisin että olo helpottais kun en vitsisi erotakaan kun on tämä talo nimelläni vielä.
Mieheni on heidän puolellaan ja käykin aina heidän puolellaan minua ei kahville edes kutsuta.
Olen heidän mielestä herkkä, pettäjä, huolimaton vaikka en tietääkseni ole ja en kuulemma saa suutani auki.Vaikka on ollut puhetta asiasta mitä koskee.
Lapsemme vaistoaa minun mielialani ja kysyvät taasko he olivat vihasia minulle ja miksi. Sanonkin kun en aina tiedä.
Anoppi juoruaa aina kaikki mitä joskus sanon hänelle luottamuksella muille niillekkin ketkä kajehtivat minua ja eivät muuten tykkää kun olen sen sisko tarkoittavat minun veljeäni ja sukuani.Vaikkakin heidän suvussa ei todellakaan olla viattomia.Olen ollut kamalan väsynyt ja alla päin mitä minä tekisin että olo helpottais kun en vitsisi erotakaan kun on tämä talo nimelläni vielä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja sinnehän appelat eivät mahdu...
Jos lapsiasi ajattelet, niin luuletko heidän mielellään katselevan tilannetta?
Erokin olisi parempi kuin tuo kaamea ilmapiiri vuodesta toiseen.
...sinun talosi,niin käske hyvä ihminen niitten olla hiljaa.Ei kai sentään saman hellan ääressä teitä ole kaksi emäntää ???? Sehän ei vetele nykyaikana. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Eivät appivanhemmat ja lapset mahdu samaan taloon. Liian lähellä.
Sama koskee kaikkia sukulaisia. Ei ikinä pidä ostaa taloa sisarusten kanssa, tai ottaa leskeksi jäänyt isovanhempi peräkammariin.
Siitä ei koskaan hyvä seuraa.
Ei siksi, että ihmiset eivät olisi järjellisiä ja asiallisia, vaan siksi, että liian lähellä asuminen estää oman rauhan ja itsenäisyyden kaikilta.
Koeta järjestää asiasi toisin.
Ei oikein mennyt jakeluuni kirjoituksesi:
"Anoppi juoruaa aina kaikki mitä joskus sanon hänelle luottamuksella muille niillekkin ketkä kajehtivat minua ja eivät muuten tykkää kun olen sen sisko tarkoittavat minun veljeäni ja sukuani."
Sen sisko? Kenen sisko? Anopinko?
Miten voi olla mahdollista, että olet miehesi täti?
Muutakin ihmettä:
Olet tavallaan ostanut talon...?
Talon joko ostaa tai ei. Ei siinä ole välimuotoja. Ole ilmeisesti varakas henkilö, koska olet yksi pystynyt rahoittamaan miehellesi ja hänen vanhemmilleen asumisen.
Sinua on syytetty pettäjäksi. Puolustaudut, että tietääksesi et ole.
Kyllähän se niin on, että harva tietämättään onkaan pettänyt.
Olet silti vaikeassa suhteessa miehen vanhempiin uskoutunut anopille luottamuksellisesti.
Sen nyt ainakin voi neuvoa, että on tyhmää uskoutua ihmisille, jotka äyskivät sinulle.
Kirjoituksestasi ilmenee, että sinuun suhtaudutaan kuin vähämieliseen piikatyttöön.
Kerrot ettet viitsisi erotakaan. Hm? Viitsimisen puute on laiskuutta. Laiskuus ratkaista vaikeita ongelmia on outoa, jos elämä niiden vuoksi on ahdistavaa ja saa jopa ajatuksetkin sekavaksi puuroksi.
Sinähän vastasit inhottavasti.Ajatteleppa hän kärsii häntä on petetty hän on varmaan nuori ja kokematon.
Eihän hän voi olla anopin sisko.Ajatteles hän on luottanut anoppiin juttelemalla asioitaan ja hän on juorunut eli puhunut eteenpäin.
Ja kirjoittajan lukemasta hänen sukuaan moititaan syyttä.
Ja hänhän on ostanut talon eikä kerro siitä eteenpäin taas tulee mieleen minulla sama käyttäneet hyväksi no.. toivotaan että huomaa ennen kuin on myöhästä.
Ratkaisevinta on se, mikä on suhteesi mieheesi. Onko avioliittonne kunnossa, haluatko olla hänen kanssaan? Jos haluat, niin miettikää yhdessä mihin pääsisitte siitä perheenä ja eroon appivanhemmista. Myykää talo ja muuttakaa pois, tai hommatkaa appivanhemmille toinen asunto. Vaadi miestäsi olemaan tukenasi siinä asiassa. Vähintäänkin pysykää erillänne appivanhemmista, käskekää heidän pysyä omalla puolellaan ja pitäkää ovi lukossa (yhteisellä sopimuksella), ei tapaamista joka päivä eikä joka viikkokaan.
Jos haluat eroon miehestäkin, niin tee se. Pane ero vireille ja talo myyntiin. Lähde lasten kanssa, kyllä sinä pystyt. Tämä tilanne ei ole lapsillekaan hyväksi.
Appivanhemmista sinun olisi päästävä eroon joka tapauksessa. Sinulla on myös valta päättää, koska talo on sinun.
Mieheni ei ole puolellani missään ,mutta silti on minua vaille joka asiassa.
Kun sanoin ,että appivanhemmat eli vanhempasi saavat lähteä asunnosta muualle asumaan. Hän sanoi ,että niin kauan kun elävät saavat asua täällä meillä.
Ja kun yhdessä ollaan menoista maksettu niin sinä saat lähteä tarkoitti minua.
Ja minua ei olla edelleenkään kutsuttu edes kahville,koska mieheni on päivässä jopa 4 kertaan heidän puolellaan kahvilla.
Jos olen vanhemmilleni lähdössä hän hyökkää kysymään mihin lähdet ja miksi.
Tänään kerroin vanhemmilleni ,että minullä on paha olla omassa kodissa kun ei ole omaa rauhaa eikä mies ota auttaakseensa edes kotitöissä.
Minua on selkä vaivannut jo jonkin aikaa ja olen huolissani terveydestäni menen lääkärissä käymään lähiaikana.
Olin niin lammas,kun otin velkaa nimelleni ja auttaakseen heitä kun ovat velallisia.Koska miehelläni on ollut velkaa ollut koko elämänsä enkä kaikista ole tiennytkään.Niimpä hän ei ole saanut lainaa asuntoa varten niimpä ajattelin ,että ompahan lapsillani parempi tulevaisuus ja omakoti missä asustaa. Ennen kun ostin kaikki oli hyvin mutta myöhemmin on käynyt näin ,että näin sitä kiitosta tulee ostin appivanhemmilta talon.
Heillä piti olla oma puoli ja meillä oma.
Lapsistakaan he ei niin vastuuta kanna ,koska he ovat jo omansa kasvattaneet aikuisiksi.
Kun alussa pyysin apua niin sanottiin kun olette lapsenne tehneet niin hoitakaaki heidät.
Pyysin heitä tarkastamaan,että lapsemme ovat lähteneet kouluun sanoivat näin ,että yritä järjestää asiasi niin ,että se onnistuu.Elikkä aamulla menen aikaisin töihin ja tulen kotia laittamaan heitä kouluun ja menen taas töihin ja tulen kotia jne..
Kyllä se vähän harmittaa kun kummin kin ovt meidän puolella kun tulen töistä kotia tekemään ruokaa ja sen semmoista ja auttelen jotenkin.
Aikuisen naisen nyt pitää kumminkin osata hoitaa asiansa. Eli tuo kuulostaa selkeästi avioeron paikalta.
Lapsetkin varmana voivat itse asiassa paremmin, kun olette eronneet. Ei tuollaisessa ilmapiirissä kukaan voi kasvaa normaaliksi aikuiseksi.
Ajattele lapsiasi ja ota ero.
siinähän on pelko kysymys meneillään olisi tietysti kiva jos eroaisit mutta taidat vielä rakastaa miestäsi hiukan onko näin?
Ja jos lapsistasi on kyse niin kuin kirjoitit on se ihme touhua jos ei vähääkään auteta vaan sinun täytyy olla menossa joka paikkaan heti aamuisin töihin ja kotia ja töihin ja kotia sinähän olet ihan tupellakin ressukka.Ja vähät välittävät jos saman katon alla asutaan.?!
Minä en todellakaan pidä sinua jälkeen jääneeltä.
Onhan meitä kaikenlaisia ihmisiä laidasta laitaan.
Onko sinua jotenkin muutenkin uhkailtu?
Olisi kiva jos uskaltaisit kertoa enemmän mistä miehesi on saanut koko elämänsä ajan maksaa velkoja onko hänen suku tehnyt niitä?
Ja oletko avioliitossa ym.
Ajattelin helpottaa ymmärtämällä sinua.
En tiedä oletko maalaistalossa nuorena emäntänä. Vähän sain sellaisen kuvan. Ei silloin voi niin vain myydä taloa pois. Siinä on samassa paikassa työ, koti ja koko elämä. Minäkin nuorena miniänä toin perintörahat ja palkkani tullessani ja tavallaan ostin niillä rahoilla sukupolvenvaihdoksessa tilan myös miehelleni. Myös minulle anoppi oli kauhea, kateellinen ja määräilevä. Olin nuori ja nätti ja koulutukseni ja taustani olivat paremmat. Nyt ymmärrän, kuinka vaikea oli miehelleni tajuta tilanne. Miehet eivät yleensäkään osaa analysoida ja vaistota ihmissuhteita niinkuin naiset. Yhtäkkiä se lellittelevä äiti muuttuikin pahaksi anopiksi, joka samalla kynsin hampain yritti pitää kiinni pojastaan. Monet itkut itkin ja yritin taipua vaan en taittua. Vasta vuosien päästä rohkenin puolustaa itseäni anoppia vastaan. Sydän hakkasi ja hyvä kun en pyörtynyt aukaistessani suuni. Ihme ja kumma: siinä sulkeutui anopin suu ja loppuaikoina välit olivat oikein korrektit. Onneksi hän on jo kuollut ja olen voinut hengittää vapaasti jo kymmenen vuotta, mutta 18 vuotta meni turhaan kärsiessä ja vain kaksi viimeistä elinvuotta olivat inhimilliset. Siispä ota sinäkin härkää sarvista kiinni ja yritä saada oma tilasi, niin ettei anopin hautajaisissa tarvitse naapureiden sanoa spontaanisti 'kuningatar on kuollut, eläköön kuningatar', vaan sinä saisit olla jo nyt oman kotisi kuningatar.
Emme asu maalaistalossa.Mutta asumme mieheni vanhempien kanssa.Minä ostin talon sillä ehdolla ,että meillä on oma elämä ja heillä oma.
Ja kun he on aika itsevarmoja itsestään muka parempia ,että minä joka on auttanut kaikessa asiassa ja olen arka sanomaan yleensä asioistani hyökätään silmille.
Ja hyvää hyvyyttäni tehtiin sellainen sopimus ,että saavat olla siinä asumassa meillä.Ja nyt kun heihin alussa luotin kerroin asiostani ja tietoistani ,että niistä ei sitten puhuta eteenpäin. Sitten kun kuulin ihan vahingossa säntäsin ja sanoin ,että sinähän lupasit ,että et kerro muille niin juorusit mitä olin kertonut luottamuksella.Eikö sitä vaitiolovelvollisuutta kunnioiteta!?
onko heidän pakko pahottaa mieleni niin ,että lapsetkin sen vaistoavat ja mieheni katselee ,että onko äiti ja isä oikeassa vai oma vaimo.
Joskus tuntuu siltä ,että mieheni on aika lailla vanhempiaan vailla.
Me nuorempana oltiin erossa mieheni suvun vuoksi ja siinä syyllistä etsittiin ja minähän se heidän mielestä olin se petturi.
Ja eipä aikaakaan vierähtänyt kun mieheni kanssa taas oltiin yhdessä.
Minullä nuorena oli säästöjä ja muita autoin maksuissa.
Nyt kun olen töissä ja sairastelen niin kukaan muu ei kysy vointiani kun omat vanhempani jotka eivät tiedäkkään kaikkea mitä olen saanut kokea.
Niinkuin kerron työssäni olen iloinen ja lapset ovat aarteitani.
Kun minä ajattelin kun ovat eläkeikäisiä heille on tuttuympäristö asua sai kaiken niskalleen.
Rakastan miestäni kun hän on oma itsensä mutta auta armias jos tulee jotain ilmi hänen suvustaan tai yleensä hänen vanhemmistaan.Koska he tietävät ja ovat