Hei
Miesystäväni on sopinut (kirjallisesti) tapaavansa lapsiaan joka toinen viikonloppu. Tämän lisäksi hän pyrkii tapaamaan lapsiaan myös viikolla aikataulunsa puitteissa ja vievänsä nuorinta kouluun jos on kotonaan yötä.
Ongelmana onkin se, että lapset ovat tottuneet sopimusten rikkomiseen. Sovitut menot mökille perutaan viime tipassa perjantaina ja lähdetäänkin kavereitten luo. Nuorin 8 vee nukkuu aina äitinsä vieressä, ja jää tämän takia äitinsä luokse jos lähdemme esim. mökille. Hän ei lähde kotoaan isänsä luokse yksin, vaikka matkaa olisi vain 300 m. Äiti on aina vienyt...........tai joku muu. Joka aamu hänet myös täytyy jonkun saattaa kouluun joka on lähes vieressä.
Entinen vaimo ilmoitusluontoisesti lähettää tekstareita sunnuntaina,(vkonloppuna jolloin kaikkien lasten olisi ollut mahdollista olla mukanamme) kuskauksista joita hän odottaa ystäväni tekevän sunnuntai-iltana tai maanantai-aamuna. Ennakkoon hän ei sovi mitään ja jos jotain sovitaankin, hän katsoo oikeudekseen viedä lapsen esim. leffaan sensijaan että sovitusti menisimme hänen exanopilleen syömään.
Nyt on alkanut myös tämä yhteydenotto entisiin anoppeihin, joihin hänellä ei ole ollut avioliiton aikana erityisen lämpöimet, mutta ei toki vihamilisetkään välit.
Mikä on kohtuullinen määrä soittoja ja yhteydenottoja lapsiin jotka ovat jääneet toiselle osapuolelle ? Miten olette onnistuneet sopimaan tapaamiset siten, että edes jotkut sovitut asiat toteutuisivat.
Antakaa hyvä ihmiset jotain vinkkejä.......... tällaisessa riepotuksessa kärsii lapset ja ainakin he kaikenlisäksi oppivat karmeat käytöstavat...........jos sopimuksista voi aina vain lipsua.
Kuinka saatte lapsenne pitämään sanansa sovituissa tapaamisissa ? Mikä on reilun pelin henki ?
Sekava soppa tuli kirjoitettua, silti toivon kommenttejanna.
Kiitos
Miesystäväni on sopinut (kirjallisesti) tapaavansa lapsiaan joka toinen viikonloppu. Tämän lisäksi hän pyrkii tapaamaan lapsiaan myös viikolla aikataulunsa puitteissa ja vievänsä nuorinta kouluun jos on kotonaan yötä.
Ongelmana onkin se, että lapset ovat tottuneet sopimusten rikkomiseen. Sovitut menot mökille perutaan viime tipassa perjantaina ja lähdetäänkin kavereitten luo. Nuorin 8 vee nukkuu aina äitinsä vieressä, ja jää tämän takia äitinsä luokse jos lähdemme esim. mökille. Hän ei lähde kotoaan isänsä luokse yksin, vaikka matkaa olisi vain 300 m. Äiti on aina vienyt...........tai joku muu. Joka aamu hänet myös täytyy jonkun saattaa kouluun joka on lähes vieressä.
Entinen vaimo ilmoitusluontoisesti lähettää tekstareita sunnuntaina,(vkonloppuna jolloin kaikkien lasten olisi ollut mahdollista olla mukanamme) kuskauksista joita hän odottaa ystäväni tekevän sunnuntai-iltana tai maanantai-aamuna. Ennakkoon hän ei sovi mitään ja jos jotain sovitaankin, hän katsoo oikeudekseen viedä lapsen esim. leffaan sensijaan että sovitusti menisimme hänen exanopilleen syömään.
Nyt on alkanut myös tämä yhteydenotto entisiin anoppeihin, joihin hänellä ei ole ollut avioliiton aikana erityisen lämpöimet, mutta ei toki vihamilisetkään välit.
Mikä on kohtuullinen määrä soittoja ja yhteydenottoja lapsiin jotka ovat jääneet toiselle osapuolelle ? Miten olette onnistuneet sopimaan tapaamiset siten, että edes jotkut sovitut asiat toteutuisivat.
Antakaa hyvä ihmiset jotain vinkkejä.......... tällaisessa riepotuksessa kärsii lapset ja ainakin he kaikenlisäksi oppivat karmeat käytöstavat...........jos sopimuksista voi aina vain lipsua.
Kuinka saatte lapsenne pitämään sanansa sovituissa tapaamisissa ? Mikä on reilun pelin henki ?
Sekava soppa tuli kirjoitettua, silti toivon kommenttejanna.
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
ois kiva jutella mut lähetä jotain textiä mulle nyt heti ni näen toimiiks mulla tää kone sit jutskataa.
että voi muutella aikatauluja miten sattuu. Sovitte milloin lapset on teillä perjantaina ja mihin kellon aikaan. Säännöllisesti. Samoin sunnuntain menot jo etukäteen. Kännyn voi laittaa pois päältä viikonlopuksi niin ennakointi ja asioiden etukäteissuunnittelu voi parantua.
Tokaluokkalainen osaa mennä yksin kouluun, koska osaa sieltä tullakin.