Jopa loppuu uusio-äiskän voimavarat, vai luovutanko liian helpolla,en tiedä enkä jaksa miettiä.
Olen ns.paha äitipuoli,jonka huomasin juuri ,kun käteeni sattui vihkonen johon tämä puolisollani jo valmiina ollut tyttönen oli kirjoittanut minusta. Järkytyin todella,hän tuntuu inhoavan minua yli kaiken,ja olen ärsyttävin ihminen mitä voi olla.
Nyt tässä äimänä yritän kelailla,missä on mennyt metsään.Kymmenen vuotta tehty yhteistyötä,enkä tähän asti ole huomannut mitään,tottahan riidelty ja erimieltä on oltu,mutta myös sovittu.
Kaikessa olen pitänyt häntä kuin omiani,vienyt harrastuksiin,ostanut vaatteita, matkusteltu yhdessä,ollut puolustamassa koulukiusaamis asioissa,yms.normaalia perhe elämää.
Oma äiti ei ole välittänyt pätkääkään tyttärestään, ja hän itse halusi tytön tulevan isänsä kun ei jaksanut hoitaa.
Nyt en jaksa minä...vaihtoehdokseni nään,että vaihdan maisemaa.
Olen ns.paha äitipuoli,jonka huomasin juuri ,kun käteeni sattui vihkonen johon tämä puolisollani jo valmiina ollut tyttönen oli kirjoittanut minusta. Järkytyin todella,hän tuntuu inhoavan minua yli kaiken,ja olen ärsyttävin ihminen mitä voi olla.
Nyt tässä äimänä yritän kelailla,missä on mennyt metsään.Kymmenen vuotta tehty yhteistyötä,enkä tähän asti ole huomannut mitään,tottahan riidelty ja erimieltä on oltu,mutta myös sovittu.
Kaikessa olen pitänyt häntä kuin omiani,vienyt harrastuksiin,ostanut vaatteita, matkusteltu yhdessä,ollut puolustamassa koulukiusaamis asioissa,yms.normaalia perhe elämää.
Oma äiti ei ole välittänyt pätkääkään tyttärestään, ja hän itse halusi tytön tulevan isänsä kun ei jaksanut hoitaa.
Nyt en jaksa minä...vaihtoehdokseni nään,että vaihdan maisemaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä että oot onnistunut äidinroolissa täydellisesti!
Vai luuletko tosiaan että omasta äidistä lapsi ei kirjoittaisi mokomia purkauksia jos asuisi hänen kanssaan? Koitapa suhtautua vähän aikuismaisemmin asiaan. Ja on muuten väärin lukea lapsen vihkosia ilman lupaa!
Tsemppiä!
Siis ethän Sinä edes tiedä, mitä tyttö on äitipuolelleen kirjoittanut. Ja siitä huolimatta olet arvostelemassa. Lue uudelleen, erityisesti tämä: "hän tuntuu inhoavan minua yli kaiken,ja olen ärsyttävin ihminen mitä voi olla." Ei ihan kevyttä tavaraa ja jos kenen tahansa tytär "purkautuu" tällä tavalla vaikkapa omaa äitiään kohtaan, niin voisin arvata, että jotakin on pielessä. Toki, "uusio-äiskä" saattaa olla tavallista herkempi ihminen tällaisille kommenteille, sitäkään emme tiedä. Joten otetaan ihan rauhassa eix vaan?
Olen samaa mieltä - toisten vihkosia ei saa lukea. :-)
..odotahan kymmenisen vuotta (tai vähemmänkin), kunnes tytärpuolesi on kunnolla aikuinen. Sitten hän pystyy näkemään asiat ihan eri valossa ja olemaan kiitollinen sinulle kasvattiäitinä toimimisesta. Murkkutyttö etsii syyllisen omaan pahaan oloonsa ja kukapa voisi olla parempi kuin sinä. Annahan ajan kulua, ei asiat varmasti ole niin pahasti kuin hän on kirjoittanut. Sitä paitsi usein kirjoitetaan ja puretaan juuri niistä pahoista jutuista eikä hyvistä, joita varmasti on myös.
Eli toi on ihan normaalia nuoren (avioerolapsen) käytöstä, älä ota liian henkilökohtaisesti, vaikka varmasti susta pahalta tuntuukin. Tsemppiä!
Tyttö nyt vaan taitaa olla ns. "siinä iässä". Itse olen kirjoittanut omasta äidistäni ja isästäni ihan samanlaisia juttuja. Niiden kirjoittaminen tai lähinnä niin ajattelu alkoi jo ennen 10 ikävuotta ja jatkui pitkälle murrosikään asti. Maailmassa nyt kun ei vain mielestäni ollut kahta yhtä tyhmää ja ällöttävää ihmistä kuin vanhempani. Kaupoissakin kuljin niin, että joko metri edellä tai jäljessä, mutta ei missään tapauksessa niin, että meidät olisi tunnistanut kuuluvan samaan seurueeseen...Kyllä se mieli siitä muuttui, enkä todellakaan kai tosissani ajatellut silloinkaan niin, se on vain jonkinlaista uhittelua. Ihmisen kasvaminen ja kehittyminen kun ei ole niin kauhean kivuton juttu kuitenkaan. Älä ota tuota kirjoittelua niin kauhean tosissasi. Muistelepa itse, mitä ajattelit omasta äidistäsi samassa iässä...
Älä nyt missään nimessä luovuta lapsen kirjoittelun takia.
Mites muut, muistatteko ajatelleeenne tai kirjoittaneenne tuon tapaisia juttuja päiväkirjoihinne?
samalla tavalla olen minäkin toiminut! Muistan miten häpesin ja vihasin omaa äitiäni. Ohi pääsin tästä tunteesta oikestaan vasta sitten, kun olin n.24 vuotias (itsenäistynyt) ja minulle syntyi oma tytär. Nyt, kun oma pieni vauvani on 14v, huomaan hänessä juuri saman ilmiön. Mutta aikuisena minun on se vaan kestettävä... niin se vaan menee :) Tsemppiä vaan muillekin murkkujen äideille/äitipuolille!
Ei tietty saa lukea toisen tunne purkauksia,eikä kajota henkilökohtaisuuksiin, onhan meillä kaikilla "huonot"päivämme,ja tapamme purkaa tunnekuohuja. Hyvä että kirjoittamalla omiin vihkoinsa,jos ei suoraan uskalla sanoa..Tämä tyttönen ei ole koskaan päin naama
huutanut tai haukkunut,on oikein mukava kaveri.
Siksi varmaan otin sen niin "vakavasti". Tuli sellainen syyllinen olo,ilman mitään syytä.
Itselläni ei ole ollut äitiä,eikä isää kasvattamassa tai neuvommassa maailman mylleryksissä,olin 5v-isä kuoli, 9v-äiti kuoli.
Mutta eteenpäin on menty,risujen ja"ruusujen"
saattelemana.
oli lämmittävää lukea viestejänne.Kiitos