Nyt oikeesti tuli joku pahemman laatuinen laihdutusväsymys.
Tällä viikolla on liian monena päivänä menny pisteet yli eri syistä, muutamana päivänä ne tavallaan meni sen takia kun olin tilanteissa, joissa ei ollu paljon valinnanvaraa. ("Työmatkalla" taukopaikoissa ei ollut paljon mistä valita.)
Sitte huomaan itsessäni sellaista ärtymystä ja puhdasta väsymystä tähän koko hommaan, vaikka kirjoitankin edelleen ruokapäiväkirjaa, mutta silti tympii ihan suoraan sanottuna.
Tää alamäki alkoi siitä, kun erään mässäys-viikonlopun jälkeen mun paino nousi yli kilon. Niin jotenkin turhauttaa ja ottaa päästä.
Olen miettinyt, että ehkä voisin pitää taukoa laihdutuksessa, mutta sitten se toisaalta harmittaa kans, kun mulla oli suunnitelmissa päästä reilusti alle 80 kilon painon ensi kesään mennessä.
No, jotenkin uumoilin jo etukäteen, että tasannevaihe 80 kilossa tulisi olemaan pitkä, sillä nuorempana painoin tosi kauan sen about 80.
En tiedä. Itse mä ratkaisuni teen, mutta jotenkin hävettää tällä tavalla uupua kesken matkan. Teen kuitenkin kaikkeni, etten päästä painoa enää humisemaan korkeuksiin.
Kertokaa omia kokemuksianne. Vai oletteko te väsymättömiä laihduttajia?
Tällä viikolla on liian monena päivänä menny pisteet yli eri syistä, muutamana päivänä ne tavallaan meni sen takia kun olin tilanteissa, joissa ei ollu paljon valinnanvaraa. ("Työmatkalla" taukopaikoissa ei ollut paljon mistä valita.)
Sitte huomaan itsessäni sellaista ärtymystä ja puhdasta väsymystä tähän koko hommaan, vaikka kirjoitankin edelleen ruokapäiväkirjaa, mutta silti tympii ihan suoraan sanottuna.
Tää alamäki alkoi siitä, kun erään mässäys-viikonlopun jälkeen mun paino nousi yli kilon. Niin jotenkin turhauttaa ja ottaa päästä.
Olen miettinyt, että ehkä voisin pitää taukoa laihdutuksessa, mutta sitten se toisaalta harmittaa kans, kun mulla oli suunnitelmissa päästä reilusti alle 80 kilon painon ensi kesään mennessä.
No, jotenkin uumoilin jo etukäteen, että tasannevaihe 80 kilossa tulisi olemaan pitkä, sillä nuorempana painoin tosi kauan sen about 80.
En tiedä. Itse mä ratkaisuni teen, mutta jotenkin hävettää tällä tavalla uupua kesken matkan. Teen kuitenkin kaikkeni, etten päästä painoa enää humisemaan korkeuksiin.
Kertokaa omia kokemuksianne. Vai oletteko te väsymättömiä laihduttajia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen antanut koko laihdutusjutun olla ja syön mitä mieli tekee milloin mieli tekee. Oma vartaloni ei luovu vararavinteistaan muuta kuin kitudieetillä (lue: monta kuukautta jumia ja sitten tippuu vauhdilla, mikäli jaksaa olla niin kauan nälässä), eikä auta vhh, ei kevytruokavalio, eikä runsas(!) liikuntakaan.
Kilppariarvot tutkittu ja kaikki on lääkärin mukaan niinkuin pitää. Silti paino EI lähde alas, vaan nousee tasaisesti, oli se dieetti, tai ruokavalio mikä tahansa. Itseltäni menin parin kuukauden jälkeen niin paljon hermot että annoin koko asian olla.
Oli hieno saavutus laihtua lähes 60kg 6 kuukaudessa. Mutta tapa jolla laihduin oli erittäin epäterveellinen ja "vahinko", jatkuvassa nälässä ja aliravittuna. En aio siihen lähteä enää uudelleen, ei ole sen arvoista. Mieluummin syön terveellisesti ja monipuolisesti ja elän vatsani ja tuplaleukani kanssa, kuin teen ruoasta elämääni kontrolloivan asian.
Ihan mielekiinnosta kysyn että miten olet tuossa onnistunut??10kg kuukaudessa kuulostaa aika huimalta määrältä..:O
Senkun tietäis. Asuin Italiassa 6kk rahat vähissä yms. Ruokailin 2 kertaa pvässä, aamulla muroja ja illalla hyvin niukka päivällinen (pastaa ja tomaattikastike). Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta sitten paino romahti todella nopeasti. Nyt se on kyllä melkein jo tullut takaisin.... Olin jatkuvassa nälässä, mutta niin paljon kaikkea muuta tekemistä, etten ehtinyt asiaa vatvomaan.
Pidä rakas ystävä taukoa.
Jaksat sitten keväällä aloittaa uudelleen.
Pidät vaan huolen siitä, ettei paino ala uudelleen nousemaan. Sulla on niin pitkä ja onnistunut historia takanasi, et voit hyvillä mielin pysähtyä nauttimaan saavutuksestasi.
Kyllä muakin KYLLÄSTYTTÄÄ (rumempaakin sanaa voisin käyttää). Harmittaa olla näin läski ja harmittaa ettei ole itsekuria eikä itsekunnioitusta sen vertaa että pysyisi erossa ylimääräisestä ruuasta.
Ymmärrän hyvin väsymyksen, mutta ei kannata pitää taukoa. Joskus on hyvä pitää tarkoituksella pari päivää ilman minkäänlaista stressiä pisteistä ym. Otat rennosti sillä asenteella, että parin päivän ajan et pyri pudottamaan vaan pitämään painon samassa. Et laske pisteitä, et keskity pudottamiseen. Otat maalaisjärjen käteen, et syö älyttömiä, muttet kanna syyllisyyttä mistään. Suurin tavoitteesi näiden päivien ajan on se, ettei painoa kerry lisää.
Joskus ihminen väsähtää. Kroppa tahtoisi jatkaa, mutta mieli on ollut niin keskittynyt tavoitteeseen, että tulee henkinen burn out. Pienimmätkin lipsahdukset saavat aikaan hirvittävän syyllisyyden. Se väsyttää. Sinun pitää pyrkiä eroon syyllisyydentunteesta. Teet tämän itsesi tähden. Kukaan muu ei luo painetta kuin sinä itse. Kerro itsellesi, että olet oman kroppasi herra, oman mielesi herra. Yhtä hyvin kuin voit luoda itsellesi pakon, voit myös hellittää ohjaksia. Hallitusti.
Muista, että lipsahdus on vain lipsahdus, ei kontrollin menetys. Lipsahduksetkin voivat olla hallittuja. Tietoisesti otat sen suklaapatukan tai ylimääräisen pullan ja sanot itsellesi, että tämän minä itselleni suon, en tippaakaan enempää. Kroppa ei voita minua, vaikka tämän teenkin. Hölläänpähän vähän ohjaksia, siinä se. Hallitusti. Ja syötyäni haistatan pitkät syyllisyydelle. Teet sen omasta päätöksestä ja lyöt sitten jarrut päälle ja olet ylpeä isestäsi, kun kykenet sen tekemään!
Tsemppiä pudotukseen!
Ps. voit myös kirjoittaa osoitteeseen:
[email protected]