Moikka!Pakko saada purkaa tunteita...Mulla on 2 ihanaa pientä lasta joista nuorin on 2kk..Molemmat lapset on kilttejä ja ihanii,nukkuu hyvin etc..
Mut se ongelma on se,ettei mies oo ikinä kotona...
On rakennusta,kouluu,työt,kaikki muut hommat muualla ym,mut meille ei riitä aika..Kaikki muut kuulemma tarvii apua,mut entä mä..ihan kuin mä en tarttis koskaan apua..Jos mainitten asiasta alkaa tappelu ja sanoo et mä valitan..Mä valitan siks,et mä huomaan et esikoinen kaipaa isäänsä ja kun isä ehtoolla tulee kotiin,niin tärkeimmät asiat on netti ja telkkari,esikoiselle tiuskii kun toinen haluis leikkii ja kun isä ei leiki niin alkaa sohlaus.Mies ei tajuu et meki haluttas joskus viettää aikaa perheenä,mut näköjään sille on kaikki muu tärkeempää ku me..
Lupaukset se aina pettää,kun joskus pitäis tulla aikasempaa kotiin et vietettäs aikaa yhdessä,niin ne lupaukset venyy aina 3-5 tunnilla..Mä en tiä miten sais sen tajuamaan tän asian,et toi sen poissaolo saa meiät koko ajan toisistamme vaan kauemmaks ja musta tuntuu ettei meillä oo enää mitään yhteistä..Lapset on mulle kaikki kaikessa ja niitten takii mä teen mitä vaan.
Ois kiva kuulla,jos jollain ois samanlainen ongelma..
Mut se ongelma on se,ettei mies oo ikinä kotona...
On rakennusta,kouluu,työt,kaikki muut hommat muualla ym,mut meille ei riitä aika..Kaikki muut kuulemma tarvii apua,mut entä mä..ihan kuin mä en tarttis koskaan apua..Jos mainitten asiasta alkaa tappelu ja sanoo et mä valitan..Mä valitan siks,et mä huomaan et esikoinen kaipaa isäänsä ja kun isä ehtoolla tulee kotiin,niin tärkeimmät asiat on netti ja telkkari,esikoiselle tiuskii kun toinen haluis leikkii ja kun isä ei leiki niin alkaa sohlaus.Mies ei tajuu et meki haluttas joskus viettää aikaa perheenä,mut näköjään sille on kaikki muu tärkeempää ku me..
Lupaukset se aina pettää,kun joskus pitäis tulla aikasempaa kotiin et vietettäs aikaa yhdessä,niin ne lupaukset venyy aina 3-5 tunnilla..Mä en tiä miten sais sen tajuamaan tän asian,et toi sen poissaolo saa meiät koko ajan toisistamme vaan kauemmaks ja musta tuntuu ettei meillä oo enää mitään yhteistä..Lapset on mulle kaikki kaikessa ja niitten takii mä teen mitä vaan.
Ois kiva kuulla,jos jollain ois samanlainen ongelma..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vertailitteko ennen lasten hankintaa perhekäsityksiänne ja kummankin ajatuksia siitä mitä lasten tulo tarkoittaa? Ehkäpä miehesi toimii sen mukaan millainen käsitys hänellä on perheen isän roolista?
Kotinne ahdistaa häntä selvästi ja nyt olisikin keskustelun paikka miten tilannetta korjataan.
Ei niillä puheilla mitään merkitystä ole. Vanhemmaksi joko kasvaa tai sitten ei. Ainahan voi luvata kuun taivaalta, mutta tosipaikan tullen juoksee karkuun.
Osa miehistä ihan oikeasti kuvittelee että isyys on sitä mitä he näkivät kotonaan: Miehen joka kävi kotona vain syömässä ja häipyi sen jälkeen omiin harrastuksiinsa. He kuvittelevat kaiken olevan ok kunhan tuovat perheelle elatuksen. He ovat kasvaneet tälläiseen isyyteen eikä tilanne muuksi muutu, jollei heillä ole motivaatiota sitä muuttaa.
Meillä on 4 pientä lasta ja mies on viikot muualla töissä. Tulee perjantaisin kotiin kun lapset on jo nukkumassa ja lähtee jo sunnuntaina aamupäivällä ajeleen kohti etelää. Lauantait isukki makaa sohvalla ja jos lapsista joku uskaltautuu herättään niin huuto on valtaisa. Mieheni mielestä minä pääsen jotenkin helpolla, kun olen kotona. Enhän kyllä tienaa tällähetkellä mitään, kun vaan makaan kotona:)Olen nyt äitiys lomalla ja ihmettelen et miten jaksan sit kun joulukuussa palaan töihin. Arjen pyörittämiseen kun ei apuja tule miltään taholta. Katsos kun en ole yh. Toki arvostan miestäni kun hän jaksaa tehdä niin paljon töitä, toivoisin et hänkin arvostaisi minua.
Meillä on 3v poika, mies on merillä kk ja kk kotona..Eli olen aina kuukauden käytännössä yksinhuoltajana ja pyöritän arkea, sillä erotuksella että huolehdin myös mieheni raha-asioista..
Kuukausi yksin ei ole kummoinenkaan, pärjäämme mainiosti, mutta kun mies on kotona, oletan että saisin apua arjen pyörityksessä ja lapsen hoidossa (että pääsisin joskus vaikka illalla kaverin kanssa lenkille??)..mut mies haluaisi vaan lomailla ja ola kavereiden kanssa..toki hän on poikamme kanssa mutta jos minulla on vapaapäivä, hän haluaisi nukkua pitkään ja sehän taas minua ärsyttää, oishan se kiva tehdä perheen kanssa jotain..se nyt vaan on niin että toista ei voi muuttaa, voi vaan opetella elämään toisen kanssa..
Rakennatteko taloa vai mitä rakennusta tarkoitit? Toisaalta sen ymmärrän, jos oman kodin haluaa pian valmiiksi. Mutta ehkä miehesi pitäisi karsia jotain 'turhia' menojaan, että ehtisi olemaan teidän kanssa enemmän.
jos miehes rakentaa teille taloa, niin eipä klassisempaa tilannetta enää saisi aikaiseksi. Sä kaipaat aikaa ja kunnioitusta tekemällesi työlle ja miehes kaipaa sulta ihan samaa. Kummallakaan ei ole aavistustakaan siitä miten raskasta ja rankkaa toisella on ja loppujen lopuks molemmat mököttää toisilleen.
Talon rakentaminen ja pienet lapset eivät valitettavasti sovi millään yhteen. Mutta jos ja kun siinä tilanteessa ollaan, niin siinä vaaditaan molemmilta paljon ymmärrystä ja yritystä. Kai sitä pitäisi jaksaa olla toiselle mukava ja mieliksi, vaikka tuntisikin tilanteen epäreiluksi.
meilläkin. Meillä on neljä lasta ja minä olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Mies käy töissä, opiskelee ja on yrittäjänä ja siihen päälle vielä harrastukset, niin ei häntä koskaan näy kotona. Minulla ei ole aikaa harrastaa tai tehdä mitään muutakaan koskaan yksin ja mieheltä en saa aikaa yhtään. Jos sattuu kotona olemaan, niin on lasten kanssa (mikä sinänsä on ihan hyvä) ja sitten kun lapset nukkuu, vie tietokone voiton minusta. Minun kanssani ei voi olla koskaan. Mä tarvitsisiin kans joskus jotain. Nyt mun elämässä ei ole yhtään mitään.
Meidän tuore iskä, 40v ei taida tietää muunlaisesta elämästä kun että saa mennä miten lystää. Harrastuksia ja luottamustoimia paljon ja työaikoja ei ole, mutta hommia riittämiin ja vapaa-aikaakin mukava viettää työpaikalla. Kotona pitää eläintarhaa, mutta kunnolla aikaa ei eläimille ole, huolehtii vaan perustarpeet, mutta koirat ovat selvästi tylsistyneet.
Uusia harrastus ja lemmikki-suunnitelmia paljon, lapsen halusi kovasti ja se nyt 2 vkoa kotona tisulla ja kiltisti pedissä tuhisee, mutta hyvä kun isillä on 10 min/vrk aikaa edes vilkaista ihanaa poikaansa. Itse olen väsynyt talon ja pihan hoitoon, koiranpitoon ja siivous-, ruuanlaittoon kun olisi mukava olla vain vauvan kanssa. Lisäksi saan maksaa kaiken taloudenpidossa kun olen hyvätuloista miestäni vielä hyvätuloisempi jopa äitiyslomalla.Kotiapuja en koe tarvitsevani, mutta miehen apua ja läsnäoloa sitäkin enemmän. Sen olen sanonutkin hänelle, mutta tunnen heti itseni huonoksi kun löydän valittmista hyvästä elämästämme. Siksi itken paljon ja se auttaa ja kerron tunteista kirjoittamalla miehelle keittiöön viestejä, joita hän sitten hämillään lukee ja tulee pyytämään anteeksi ja sanoo että hän on huono noissa asioissa ja yrittää järjestää aikaa.Silti kun sitten on aikaa niin silloin vain halaillaan ja saan niskahierontaa ja aina saman kysymyksen että mitä kuuluu, ei sen enempää. Mieli tekisi enemmän hemmottelua, makeislahjoja, kukkia, illallisia kotona, yhteisiä kävelylenkkejä ym. Kun asiasta sanoo, niin silloin sitä saa, muuten ei. Telkku ja typerät ohjelmat vievät voiton minusta.
ottaa järeämmät keinot käyttöön. Miehesi selvästi on ihan fiksu, koska hän havahtuu hetkeksi omasta elämästään kun jätät viestejä. Ongelmana on vain se, että hän palaa takaisin.
Vauvan tuleminen muuttaa KOKO perheen elämää ja väistämättä vähintään muutamaksi vuodeksi työntää isän ja äidin "elämät" ja harrastukset sivuun.
Tee kotona vain se mitä jaksat, keskitä energiasi vauvaan! Suo itsellesi lepohetkiä kun vauva nukkuu, sinun tehtäväsi on vauvan hyvinvointi. Syyllisyydet ja muut huonot tuntemukset heivaat.
Miehesi varmaankin havahtuu jossakin vaiheessa kotinne siisteystason muutokseen, jolloin on hyvä hetki ehdottaa hänen osallistumisprosentin kasvattamista tai sitten koska olette kummatkin hyvin palkattuja, tilatkaa siivooja kotiin.
Kotitalousvähennyksen jälkeen maksatte n. 12 euroa tunnilta. Useasta siivousliikkeestä saa myös pyykinpesu-, silitys- ja asiointipalveluita. Joissakin on jopa talkkari-palvelua.
Kunhan imetys sujuu rutiinilla ja olet toipunut synnytyksestä(jos imetät)merkkaat kalenteriin raakasti omat hetkesi (kävelyt, ystävät tmv.) ja pidät niistä kiinni, vauva isälle syliin ja omat huolesi heidän pärjäämisestään tiukasti omana tietona ja lähdet. Se ei tee sinusta huonoa äitiä, päinvastoin sinulla on enemmän annettavaksi vauvalle ja miehellesi, kun hoidat itseäsikin.
Voitte miehesi kanssa merkata myös yhteiset aikanne, jolloin tehdään vaikka vuoroperiaatteella sitä mitä haluatte.
Lastenhoitoapuakin saa suht edullisesti, jos haluatte käydä vaikka syömässä ulkona. Kun lapsi kasvaa tämä vaihtoehto on hyvä jos teillä ei ole turvaverkostoa esim. isovanhempia tm. hoitajia.
Nyt karistat itsestäsi turhan kiltteyden pois ja hyvässä hengessä palautat miehesi teidän perheen tilanteen tasalle.
Koirillekin saa ulkoiluttajia ja hoitajia, rahalla. Laskut vain miehesi nimissä. Uskoisin hänen ymmärtävän perhe-elämän vaatiman työmäärän kun alkaa postilaatikosta tupsahdella laskuja mistäkin palveluista :) Hän tekee sitten valinnan maksaako vastaisuudessakin palveluista vai alkaako osallistumaan itse enemmän.
Meillä on aina ollut käytössä prosenttiosuudet, siis taloudenpidossa. On listattu kk-menot ja kummankin saamat palkat ja laskettu tasapuolisesti prosenttiosuudet. Se joka tienaa enemmän maksaa menoista samassa suhteessa enemmän.
Tulipas paatoksella, olen itse samantyyppistä läpikäynyt. Pitkälti on kyse myös äidin vaikeudesta sallia itselleen mitään omaa. Miehesi on yhtä kykenevä lasta ja kotia hoitamaan kuin sinäkin.
Voimia ja jaksamista!