Ensimmäistä kertaa eläissäni olin oikeasti rakastunut. Välitin hänestä niin paljon että oma sydämeni itki verta kun näin hänen olevan surullinen. Olisin tehnyt mitä vain hänen ja yhteisen tulevaisuutemme eteen. Olin onnellinen hänen kanssaan.
Mutta eräänä päivänä hän murskasi unelmani. Ihmettelin vain miksi hän oli ollut vaitonainen ja välttelevä monta päivää. Ja vihdoin kun kysyin asiasta, hän vain sanoi ettei tahdo enää olla minun kanssani. Ilman selityksiä, ilman mitään, hän vain jätti minut.
Hän lähti pois elämästäni ja vei minulta kodin, perheen, ystävät... Yhteiset ystävämme eivät ole enää minun ystäviäni. Hän itse ei tahdo olla enää minun ystäväni. En ikinä unohda sitä päivää, kun hän käveli pois elämästäni ja jätti minut yksin itkemään hänen peräänsä. Se oli minun syntymäpäiväni. Hän ei koskaan vastannut minun kysymyksiini, miksi. Hän sanoi vain, ettei rakastanut minua, ja että hän jatkaa elämäänsä, unohtaa minut, enkä minä koskaan merkinnyt hänelle mitään.
Olimme rakentamassa yhteistä tulevaisuutta, yhteistä kotia ja perhettä. Nyt en tiedä kuinka jatkaa yksin kun hän vei sen kaiken mukanaan. Ei mene kauakaan, kun hän jo löytää uuden kumppanin rinnalleen. Miksi minä olen aina se, joka jää yksin itkemään?
Jokainen hengenvetokin sattuu...
Mutta eräänä päivänä hän murskasi unelmani. Ihmettelin vain miksi hän oli ollut vaitonainen ja välttelevä monta päivää. Ja vihdoin kun kysyin asiasta, hän vain sanoi ettei tahdo enää olla minun kanssani. Ilman selityksiä, ilman mitään, hän vain jätti minut.
Hän lähti pois elämästäni ja vei minulta kodin, perheen, ystävät... Yhteiset ystävämme eivät ole enää minun ystäviäni. Hän itse ei tahdo olla enää minun ystäväni. En ikinä unohda sitä päivää, kun hän käveli pois elämästäni ja jätti minut yksin itkemään hänen peräänsä. Se oli minun syntymäpäiväni. Hän ei koskaan vastannut minun kysymyksiini, miksi. Hän sanoi vain, ettei rakastanut minua, ja että hän jatkaa elämäänsä, unohtaa minut, enkä minä koskaan merkinnyt hänelle mitään.
Olimme rakentamassa yhteistä tulevaisuutta, yhteistä kotia ja perhettä. Nyt en tiedä kuinka jatkaa yksin kun hän vei sen kaiken mukanaan. Ei mene kauakaan, kun hän jo löytää uuden kumppanin rinnalleen. Miksi minä olen aina se, joka jää yksin itkemään?
Jokainen hengenvetokin sattuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen kun suhteemme päättyi. Seurustelimme puoli vuotta, olin korviani myöten rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni. Näen hänet joka päivä, koska opiskelemme samassa koulussa. Meillä on samat ystävät. Kaverit otti eron tosi hyvin, ovat olleet minun tukena ilman että ovat unohtaneet toista osapuolta. Välillä olo on suhtkoht normaali. Suurimman osan ajasta on paha olla. Välillä tuntuu että elämä on vain huono vitsi. Elämällä ei ole merkitystä jos en saa jakaa sitä hänen kanssaan. Iltaisin itken itseni uneen, koska on niin ikävä. Tuntuu vaan niin kamalalta etten enää koskaan saa herätä rakkaani vierestä. En enää koskaan pääse hänen kainaloon, ainoaan paikkaan jossa oli turvassa kaikelta pahalta. Välillä tuntuu että sattuu ihan liikaa. Ei vaan enää jaksa olla surullinen. Välillä elämä taas voittaa ja näkee kolikon kääntöpuolen, en ollut itsekkään niin onnellinen loppuajasta. Nyt on taas huono päivä. Huomenna varmasti taas pystyn hymyilemään. voimia.
Mulla on kans erosta aikaa ja on ollut kova taistelu takaisin elävien kirjoihin. Ero, jossa toinen ei sano yhtään mitään, on kivulias.
Joo..Tällaista tämä elämä on. Kaikista pahinta on, kun jotkut syyllistävät, jos puhuu yksinäisyydestä liian avoimesti: "Siitä saa ihan syyttää itseään." On aina kiva kohdata näitä ihmisiä.
Tämä on kasvattanut niin, etten rakastu uudelleen. Olen ollut myös hyvin vihainen.
Täytyy pinnistää ja ajatella, mitkä asiat ovat itsellään hyvin ja olla tyytyväinen, missä on hyvä ja missä onnistuu. Eihän se ihmisen lahjakkuutta vähennä, vaikka olisi minkälainen ero.
Vanhempien riitelyllä, eroilla ja rikkinäisyydellä on omat vaikutuksensa, mutta maasta se pienikin ponnistaa. Niin se on vaan ajateltava.
Olen keskustelun aloittaja. Minun oli aluksi hyvin vaikea luottaa tähän ihmiseen, josta kirjoitan. Se johtuu ihan aikaisemmista kokemuksistani, siitä kuinka paljon olen joutunut kokemaan pahaa. Tämä ihminen sitten pikku hiljaa mursi suojamuurini. Hän sai minut lopettamaan ainaisen pakenemiseni. Hän houkutteli minut luottamaan itseensä, tekemään kodin hänen luokseen. Pikku hiljaa aloin luottaa häneen, avautua hänelle. Tein sen kodin hänen luokseen, jonka hän halusi minun tekevän. En enää vältellyt häntä, niin kuin olen kaikkia muita ihmisiä vältellyt. Annoin meille mahdollisuuden yhteiseen tulevaisuuteen ja perheeseen.
Ensimmäistä kertaa eläissäni minäkin olin onnellinen ja ihmettelin miten näin suuri ihme onkaan minulle annettu kuin tämä ihminen. Hänen lähdettyään en ole ollut onnellinen. Lupasin itselleni etten enää koskaan rakasta, koska en enää koskaan kestä tätä kipua ja surua. En enää koskaan anna kenenkään murtaa sitä suojamuuria jota nyt rakennan ympärilleni vanhemmaksi kuin koskaan. En enää koskaan lopeta pakenemista.
Minuun sattuu, pitkät pimeät yöt, joita en saa enää koskaan hänen vierellään viettää. Minuun sattuu ajatus että hän jatkaa elämäänsä, eikä enää edes muista kuka minä olen. Kuinka yksi ihminen voi satuttaa näin pahasti?
Olen aivan hukassa, eksynyt ja hajalla. Miten voin mennä nukkumaan tietäessäni että huominenkin päivä on vain täynnä kyyneliä?
ja alkaa purkamaan pieniksi paloiksi sitä, mikä tämän valtavan pahan olon takana on. Kaikkia juttuja ei voi sälyttää yhden ihmisen harteille, mutta tämän exkaverisi hyvin kylmästä käytöksestä voit päätellä, että se oli vain jäävuoren huippu. Kuinka paljon kylmyyttä jäi huomaamatta? Kaikki olisi tapahtunut vuosien saatossa ja onneksi sinun ei tarvinnut sitä kokea. Kiitä siitä onneasi.
Tuntuu kaikista pahimmalta, että olet luottanut toiseen. Niinkuin minusta tuntui todella pahalta se, että olin uskoutunut ja luottanut toiseen ihan liikaa.
Rakkaus ei ole pelkästään intohimoa. Jos toinen ei ole henkisesti läsnä ja hän käyttäytyy kylmästi, se ei ole rakkautta vaan omistuksenhalua, itsekeskeisyyttä, tunnevammaisuutta ja hallitsemista. Rakkaus on välittämistä arjessa ja karikoista selviytymistä. Rakkaus on tahdon asia.
Tuo on valitettavan tyypillistä käyttäytymistä miehiltä. Hyvin monet miehet käyttäytyvät noin. Minulla on kuva ystävien ja kavereiden kertomien perusteella, että monet miehet pyrkivät alkuhuuman jälkeen (jolloin ovat saaneet naisen koukkuun) hallitsemaan naista ja se alkaa hyvin hienovaraisesti ja sitten se hallinta lisääntyy. Mies saattaa loukkaantua siitä, jos nainen ei tule juuri ajallaan johonkin paikkaan. Mies taas voi tulla miten tahtoo. Naisen tekemät ruoat eivät kelpaa. Naisen vaatteet eivät kelpaa. Tai sitten petetään. Se on yksi keino saada nainen tuntemaan itsensä huonoksi. Keinojahan on monia. Tai sitten jätetään kylmästi.
Pimeät yöt ovat pitkiä, mutta muista se, että kukaan mies ei ole sinua parempi. Sinä luot oman elämän, rakkaan oman elämän läheisten kanssa. Sinulla on ystäviä ja harrastuksia. Kaunis koti, jossa on lämpöä ja luot siitä sellaisen, jossa viihdyt. Yksikään mies ei tule pilaamaan sitä, mikä sinulla jo on. Yksikään mies, joka kylmästi käyttäytyy, ei ole ansainnut rakkauttasi. Naisen rakkaus on lahja ja joka sitä ei arvosta, ei ole sen arvoinenkaan.