Avioerot on TURHIA, niitä haetaan vaan koska osapuolet on kyllästyneitä toisiinsa, ei se ole mikään syy. Eikä ole sekään että mies hakkaa, juo ja käy vieraissa, sen lopettamiseen on omat keinonsa. Kun mä menen naimisiin niin EN KOSKAAN eroa, vaan selvitän kaikki ongelmani mieheni kanssa ja ollaan naimisissa kunnes KUOLEMA erottaa. Ni se vaan on. HÄVETKÄÄ!!
Avioerot on TURHIA
Nainen 18v
192156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olet vielä nuori etkä ole kokenut rakkauden julmuuksia,kyllä kuule erokin on hyvästä jos sitä kumpikin haluaa,se on kuule hirveetä jos toinen ei rakasta ja roikutaan väkisin,sinänsä arvostan sua että olet naimisiin mennessäsi yhdessä kuolemaan asti,mut näin varmaan luonto nuoria taimia rohkasee ,et lapsia syntyis,oikea asenne sulla .toivottavasti pysyy iän karttuessa.
OLEN ITSEKIN MIETTINYT SITÄ.MÄ OLISIN ITTE 3.5 VIIKKOA TUKHOLMASSA. SITTEN TULISIN SUOMEEN LAIVALLA HELSINKIIN JOSTA MENISIN TAKSILLA RAUTATIEASEMALLA.JOSTA METROLLA HERTTONIEMEEN JA SIITÄ BUSSILLA ROIHUVUOREEN.LAPSET SILLOIN 4. 5. 2 VUOTIATA ITKISIVÄT. MÄ OLISIN TAAS MAASSA
MUN ENNÄTYKSENI OLISI 4 AVIOEROA AIKOINAAN.MÄ HUUTAISIN JOSKUS NIILLE KETKÄ HAUKKUISIVAT < PAINUKAA HELVETTIIN IHAN OIKEASTI.
Ja kun ukkosi jättää sinut kakaralauman kanssa, niin huuda sitten perään, että et eroa IKINÄ!!!!
Hassua olen eronnut vaimostani vuosi sitten ja tuntuu että nyt sitä vasta naimisissa ollaankin, tarkoitan kun´on yhteinen lapsi niin käytnnössä se täydellinen ero on mahdotonta, lasta vaan käy niin sääliksi, kun on jatkuva ikävä toisen luo, eli täytyisi meidän ns. aikuisten myös ajatella mikä on hyväksi lapselle, on muuten surullista luettavaa, kun katsooo tilastoja, miten avioero lapsille käy, lapsella täytyy olla turvallinen lapsuus, mutta sitä se ei ole jos vanhemmat eroaa,siinä särkyy lapselta myös jotakin sisältä ja avioeron ainut peruste se että kun hänen vanhempansa eivät sillon joskus aikoinaan halunneet erota,.
Lukisin mielelläni noista mainitsemistasi tilastoista enemmänkin. Olisko joitakin linkkejä tarjolla?
Meille tämä ero tulee täysin vasten tahtoani ja kun lapset on pieniä, niin en helposti kykene kantamaan vastuutani siitä, että kaikki menee ihan OK. Siis kun en kerran usko, että menee.
Suomessa ne vain on julistettu lähes salaisiksi.
Jos jotain annetaankin ilmi sillekkin keksitään joku ihme veruke, että ei tilastosta voi muka suoraan lukea.
MML:n sivuilla mainitaan joatain hyvin varovasti. Mm. huostaanotot kaksinkertaistuvat, yms.
Ei kai kukaan voi tosissaan väittää, että ero ei olisi lapselle katastrofi? Siinähän menee kaikki usko aikuisiin lopunkin. Joka perheessä riidellään, mutta pitäisi osata myös sopia. Jos ei sitä osaa olisi parasta olla tekemättä lapsia.
Jos ruotsia hallitset, siellä näitä on tutkittu, ja myös julkaistu. Totuus on erittäin julma eroperheiden lapsille. Eikä otanta olë mikään pieni kysely, vaan se kattaa lähes koko kansan!
Eroko katastrofi lapsille?
Monet paska olot aikuinen kestäisi, mutta kestääkö lapsi? Ja onko lapsen pakko kestää, millainen tunnevammainen aikuinen hänestä kasvaa.
Poikani ainakin alkoi oirehtia puolisoni juomisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi.
Liian kauan annoin sen tapahtua...
Tänä päivänä poika voi paljon paremmin, mutta muistaa kyllä kauhun hetket. Jonkun on ajateltava lapsia, sitä että he saavat turvallisen kasvuympäristön ja voivat kehittyä tasapainoisiksi aikuisiksi.
Itse aikuisena olisin olisin sen elämänn kestänyt, mutta ei ole pakko heittää omaakin elämää hukkaan vain sen takia, että puoliso sen tekee syystä tai toisesta, koska jokin syy siihenkin tietysti on.
Ruotsia hallitsevana, voisitko kertoa missä näitä tilastoja on saatavana?
Luota ja elä sen mukaan mitä toivot. Onnitteluni tulevalle liitolle. Olipa hienoa lukea viestisi joka on uskoa ja toivoa täynnä. Piristit päiväni. Virheitä tulee, puhuminen valaisee toisen mieltä. Anteeksianto on voimaa ja syyllisyys pois pyyhitään.
Itse olen eronnut, puolisoni lähti...
Jumalan siunausta teille elämän polulle astuvat nuoret.
Kun saat ikääsi lisää kymmenenkin vuotta, niin huomaat, ettei kaikki aina menekään niinkuin itse ajatteli ja suunnitteli. On hyvin helppoa sanoa, että kaikista ongelmista puhutaan ja ne selvitetään puhumalla. Esim. perheväkivalta on niin vakava ongelma, ettei sitä aina ja kaikissa tapauksissa selvitetä puhumalla. Suomessa kuolee vuosittain useita naisia perheväkivallan uhrina.
Sinä et ilmeisesti vielä ole tavannut tulevaa puolisoasi. Toista ihmistaähän ei voi koskaan omistaa tai ohjata pelkästään omien mieltymystensä mukaan. Mitäs siitä tuumit, jos tuleva miehesi menne "poikien" kanssa ulos. Juo viinaa, käy vieraissa ja vieläpä ihastuu ravintolassa tai työpaikalla tapaamaansa naiseen. Ei siinä tyttökulta paljon puhumiset auta. Tätäkin forumia lukemalla voit huomata, että hyvin monet ovat ns. liitostaan erotettuja. Eivät siis itse olisi halunneet erota, mutta toinen osapuoli haluaa sitä niin voimakkaasti, että siinä puheet ja terapeutit jäävät toiseksi.
Ihan hyvä, jos on ideologiaa, mutta pidä sinäkin mielessäsi, että elämässä tapahtuu hyvin paljon osottamattomia asioita, joihin täytyy vain tyytyä ja sopeutua.
niinhän sitä äkkiä luulisi....
Ja muista kertoa tulevalle miehelle ettet hae eroa vaikka sinut lapset hakattaisiin ( teholla on todella kivaa ja lapsia voi aina lohduttaa ettei tarvitse olla eroneen perheen lapsia, autaa muuten kun isä on hengenvaarallinen ) Vaikka toisi toisen naisen kotia tai joisi koko ajan. JIPII... mutta sinusta pääsee eroon vain kuoleman kautta... usko pois... tarvittaessa mies käyttää senkin keinon...
Voi sinua hupakkoa... sinä voit selvittää ihan rauhassa kaikki ongelmat... mutta mitäs teet jos miehesi ei suostu siinä olemaan mukana ??? toista ei voi pakottaa....
Minä en todellakaan häpeä, päin vastoin. Kuukausi teholla riitti todistamaan. Avioliitto ei ole sen arvoinen.
PS: Vauva kuoli siinä mylläkässä, kun ukko "koulutti".
jos miehesi vain pakkaa kassinsa ja lähtee.Kuinka selvität ongelman yksiksesi???
totuus voi kyllä kirpaista, ei ne unelmat ja illuusiot aina pysy.
mitäs jos itse kuitenkin ns."kyllästyt omaan miehees"
kyllähän minäkin joskus ajattelin et säästän jopa neitsyyteni tulevalle miehelleni. mutta eihän siitä ekasta sitten tullutkaan aviomiestä. heh!
olet vielä niin nuori noin jyrkkiin ajatuksiin.
ja etsiessäsi täydellistä kumppania voit huomata et oletkin jo todella vanhapiika.
kun tunnolisia ja ajattelevia miehiä ei kasva joka oksalla.
ja luulenpa et harvempi naimiisiin mennessä uskoo liittonsa päätyvän eroon. ei sille vaan aina voi mitään jos suhteeseen tuleekin niin pahoja solmuja ettei omat toiveet tai puheet pysty pitään liittoas kasassa.
itse en jaksanut elää väkivaltaisessa suhteessa jossa myös mies käytti paljon alkoholia. erosta jo 2v. ja edelleen mies juo.
minä kyllästyin ja myönnän sen vaikka pitkään siinä taisteltiin ja yritettiin.petyin niin monesti tyhjiin lupauksiin.rakkauden kuoltua on turha jaksaa.
olen antanut jopa miehelle anteeksi ja yritän edelleen tukea häntä että pysyisi selvin päin.
välitän hänestä edelleen onhan hän lasteni isä.
mutta kaikki ei ole helppoa.
oli jotenkii lämmittävää lukea sun viestiä uudelle tulokkaalle avioliiton markkinoilla.et ole katkeroitunut vaikka itsellä ei ole mennyt niin hyvin.se on niin harvinaista nykyään.tsempit sulle .
Kirjoitustasi ei uskoisi 18-vuotiaan tekemäksi. Se on harvinaisen kypsä ja olet selvästi pohtinut asioita perusteellisesti, nyt jo. Tavoitteesi ei ole taivaita hipova, se on selkeää ja yksinkertaista, aivan tavallista elämää. Useat ovat siinä onnistuneet (itsellä avioliittoa 26 vuotta jo takana), ei se niin kummallista ole.
Tsemppiä elämääsi !
Ikäsi huomioiden ei sinulta kai muunlaista kommenttia olisi voinut odottaakaan. Itse olen eronnut väkivaltaisesta suhteesta, niin väkivaltaisesta että meinasi henki lähteä. Siinä tilanteessa ei ollut sovittelun ratkaisua. Tänä päivänä olen onnellinen että olen eronnut, hengissä ja todella tyytyväinen elämääni nykyisen mieheni ja perheeni kanssa. Kun kasvat ja lyöt päätäsi tarpeeksi monta kertaa leppään, saattaa olla että viisastut...elämä opettaa.
on pakko vastata koska kirjoitit että ,hävetkää!!!!!!ja vielä isoilla kirjaimilla......kun olin yhtä nuori kun sinä niin näin itseni vaimona, äitinä, talon ja kotieläinten omistamana! elämä päätti toisin...tapasin fiksun ja filmaattisen miehen,rakastuin ,en tehny mitään mitä vois sanoo ett oishan pitäny arvata kun alkkiksen kans menin yhteen jne. siitä huolimatta jouduin psyykkisen väkivallan uhriksi......tänään olen yksin 2 lapsen kanssa.enkä häpeä! olen onnellinen, harmooninen ja elämään tyytyväinen nainen parhaassa iässä 39v. se on sinun jos jonku jonka tarvii hävetä kun morkkaat eronneita!
OLISIN KOLME VIIKKOA ESPANJASSA JA KAHDEN ERONNEEN ISÄN KANSSA SEN JÄLKEEN VIIKON TAHKOVUORILLA.SITTEN HERMOSTUISIN JATKUVAAN PUHELINTERRORIIN.