Hei,
laitoin tämän saman tekstin myös mustasukkaisuus-teeman alle, johon tämä viesti varsinaisesti kuuluisi. Kyseinen palsta vaikuttaa kuitenkin niin hiljaiselta, että laitoin saman viestin vielä tänne. Olen todella avun tarpeessa ja toivon, että joku viisas immeinen tämän lukisi ja osaisi auttaa minua.
Olen kohta kolmekymppinen nainen joka tuli vuosia sitten törkeästi petetyksi puolisonsa taholta, petetyksi ja valehdelluksi päin naamaa. Silti halusimme vielä yrittää uudestaan, halusin yrittää antaa anteeksi ja unohtaa. Mutta eihän se niin käynytkään. Näiden vuosien aikana koko tapahtumien rumuus on vasta pikku hiljaa saanut oikeat mittasuhteet totuudenrippeiden tipahdellessa syliini, ei tosin miehen taholta vaan muualta.
Nyt yli neljä vuotta kulunut tapahtuneesta, meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa, nyt tilanne se että kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Mies ei ole jäänyt uudelleen kiinni pettämisestä, valehtelusta kylläkin. Vähän väliä jokin asia herättää menneet luurangot henkiin, esimerkiksi se kun hän lähtee viihteelle, enkä pysty luottamaan mieheeni. Niin monet riidat on riidelty aiheesta, mies syyttää minua siitä etten pysty unohtamaan menneitä vaan jankkaan niistä, vannoo ettei petä mutta toisaalta sanoo että olisi jo lähtenyt jos ei lasta olisi. Ymmärrän kyllä hyvin hänen turhautumisensa, en vain mitenkään saa nipistettyä suutani kiinni vihan puskiessa päälle.
Haluaisin niin unohtaa, elää normaalia elämää ja nauttia perheestämme, tuntuu että tämä ahdistus pilaa kaiken. Haluaisin lapsillemme onnellisen ja ehjän kodin, mutta vaikka kuinka yritän, olen vain tämä katkera paskiainen. Tapahtuma jätti todella syvät arvet, pelkään vain koko ajan tulevani uudelleen petetyksi vaikka haluan luottaa, tavallaan yritän koko ajan "ennakoida tulevaa pettämistä", en halua enää olla se luottavainen tyttönen jonka sydän särkyi. Mistä ihmeestä apua tilanteeseen? Miten voin päästä asiasta yli? Vai voinko mitenkään? Auttaisiko ammattiapu, kokemuksia?
Kiitos kun jaksoitte lukea avautumiseni.
laitoin tämän saman tekstin myös mustasukkaisuus-teeman alle, johon tämä viesti varsinaisesti kuuluisi. Kyseinen palsta vaikuttaa kuitenkin niin hiljaiselta, että laitoin saman viestin vielä tänne. Olen todella avun tarpeessa ja toivon, että joku viisas immeinen tämän lukisi ja osaisi auttaa minua.
Olen kohta kolmekymppinen nainen joka tuli vuosia sitten törkeästi petetyksi puolisonsa taholta, petetyksi ja valehdelluksi päin naamaa. Silti halusimme vielä yrittää uudestaan, halusin yrittää antaa anteeksi ja unohtaa. Mutta eihän se niin käynytkään. Näiden vuosien aikana koko tapahtumien rumuus on vasta pikku hiljaa saanut oikeat mittasuhteet totuudenrippeiden tipahdellessa syliini, ei tosin miehen taholta vaan muualta.
Nyt yli neljä vuotta kulunut tapahtuneesta, meillä on pieni lapsi ja toinen tulossa, nyt tilanne se että kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Mies ei ole jäänyt uudelleen kiinni pettämisestä, valehtelusta kylläkin. Vähän väliä jokin asia herättää menneet luurangot henkiin, esimerkiksi se kun hän lähtee viihteelle, enkä pysty luottamaan mieheeni. Niin monet riidat on riidelty aiheesta, mies syyttää minua siitä etten pysty unohtamaan menneitä vaan jankkaan niistä, vannoo ettei petä mutta toisaalta sanoo että olisi jo lähtenyt jos ei lasta olisi. Ymmärrän kyllä hyvin hänen turhautumisensa, en vain mitenkään saa nipistettyä suutani kiinni vihan puskiessa päälle.
Haluaisin niin unohtaa, elää normaalia elämää ja nauttia perheestämme, tuntuu että tämä ahdistus pilaa kaiken. Haluaisin lapsillemme onnellisen ja ehjän kodin, mutta vaikka kuinka yritän, olen vain tämä katkera paskiainen. Tapahtuma jätti todella syvät arvet, pelkään vain koko ajan tulevani uudelleen petetyksi vaikka haluan luottaa, tavallaan yritän koko ajan "ennakoida tulevaa pettämistä", en halua enää olla se luottavainen tyttönen jonka sydän särkyi. Mistä ihmeestä apua tilanteeseen? Miten voin päästä asiasta yli? Vai voinko mitenkään? Auttaisiko ammattiapu, kokemuksia?
Kiitos kun jaksoitte lukea avautumiseni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkä h..vetin takia menit tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa??! Olisiko kannattanut miettiä aikaisemmin?!
En tuu ikinä käsittämään ihmisten tyhmyyttä. Pettäjät harvemmin muuttuu, joten sulla on täysi syy olla luottamatta. Huonolta näyttää teidän tulevaisuus, jos mies ei pysty olemaan edes rehellinen. Laita piste asialle lopullisesti. Vaadi täydellistä rehellisyyttä ja avoimuutta ja baarissa juoksemisen lopettamista! Muuten kannattaa erota ennen kuin olet täysin menettänyt itsetuntosi ja mielenterveytesi.
Parempi yksin kuin paskan kumppanin kanssa.
Elämä ei aina mene käsikirjoitusten mukaan eivätkä kaikki jaa samaa elämänkatsomusta. Mielestäni ihminen voi oppia virheistään - tiedän sen omalta kohdaltani itse entisenä pettäjänä - ja ansaitsee toisen mahdollisuuden. Halusimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja jatkaa yhdessä, koska rakkautta kuitenkin oli ja on edelleen. Nyt se rakkaus vaan uhkaa hautautua tämän katkeruuden alle.
Mies on muuttunut todella paljon, hän esimerkiksi kieltäytyy nykyään usein ystäviensä ja työporukan baaripyynnöistä koska tietää tunteeni. Ja tiedän ettei se todellakaan ole hänelle aina helppoa, kaverit kun tunnetusti osaavat olla kovia mankumaan. En halua enkä voi kahlita häntä neljän seinän sisälle, valitettavasti vain kaveriporukka ei tunnu tietävän muita keinoja sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin olut ja baarit..
Mies on mitä parhain ja rakastavin isä lapsellemme ja yrittää tosissaan. Myös minä yritän tehdä kaikkeni vaaliakseni sopuisaa yhteiseloa, mutta en vain osaa hallita kiukkuani ja sanojani. Osaan olla suutuspäissäni todella v*mainen ja jälkeenpäin kaduttaa oma käytös. Emme siis kumpikaan ole mitään enkeleitä, mutta haluamme yrittää yhdessä ilman, että elämä olisi yhtä helvettiä.
aloittaa puhtaalta pöydältä jos et voi antaa anteeksi, se että kykenet anteeksi antamaan on tie parempaan.
Ja anteeksi anto lähtee yhteisistä keskusteluista ja asian selvittämisestä juurtajaksain, jos se on jo tehty lopeta asiassa piehtarointi.
Jos kerta mies on hyvä ja kunnollinen, miksi sitten epäilet jatkuvasti?
Olisiko teille apua jostain parisuhdeterapiasta tai jos sinä vaikka kävisit asiasta puhumassa jonkun ammattiauttajan kanssa.
Minun exäni petti minut tiedän kuinka tuskallista se on, en kyennyt antamaan anteeksi hänen tekoaan ja siksi hän on exä, vaikka uskonkin että ihminen voi parantaa tapansa jos sitä haluaa.
Tsemppiä matkaan
olla jos miehesi on sanonut, että jossei lapsia olisi, hän olisi jo lähtenyt. Koita nyt jo saada kaaliisi, että miehesi ei arvosta sinua eikä rakasta. Jos hän todella yrittäisi muuttua ja rakastaisi sinua, hän jättäisi baarit kokonaan tai kävisi niissä korkeintaan kerran kuukaudessa. Eikä hän puhuisi jättämisestä vaan YMMÄRTÄISI sinua. Koska sinun käytöksesi ja suunsoittosi on täysin ymmärrettävää.
Sinun syntisi on tyhmä pää, anteeksi nyt vaan.
lähimmälle ihmiselleen, joka pettää lähimpänsä, yhden kerran, tekee sen toisen kerran ja vielä uudelleen ja yhä uudelleen, useammin kuin jää tästä kiinni.
Sellainen mies ei ole kumppaniinsa liittynyt niin kuin pitää liittyä, ei ole halunnut olla avoin, vaan säilyttänyt oikeutenaan oman itsekkään maailmansa, jota ei toisen kanssa halua jakaa, ja jota ei toisen kanssa voi jakaa, koska se ei kestä julkisuutta.
Sellaisen miehen kanssa harmoninen parisuhde ei tule onnistumaan, sillä ihmistä et voi muuttaa. Lastesi takia, itsesi takia, jätä se mies heti!
öö.. pakko sanoa, että kun on pettänyt ja tajuaa kumminkin ne mittasuhteet (erityisesti huomaa, että rakastaa sitä toista) niin lopettaa sen pettämisen siinä samassa.
Edellisessä suhteessa, suhteen lopussa petin, en jäänyt kiinni. Se suhde oli muutenkin niin seksitön ja oli silloin merkityksetön.
Nykyisen suhteen alussa "petin" pussaamalla ja melkein sänkyyn menemällä (koska en tajunnut/ymmärtänyt nykyisen kumppanin hellää puolta - tai ei iskostunut sitä, että suhteessa on oikeasti sitä mitä tarvitsen). Siinä hetkellä tajusin, että ei. En voi jatkaa.
En ole kertakaan ajatellut sen jälkeen, että haluaisin pettää nykyisessä suhteessa.
Pettäminen ei kannata, koska se näkyy ja tuntee sisällään.
Eroa jotta pääset tuosta jatkuvasta tuskasta. Sehän raastaa sinut kokonaan. Valitettavaa sanoa mutta en usko että pääset tuosta koskaan, korkeintaan uuden kumppanin kanssa, joka ei ole sinua pettänyt.
Millaisesta pettämisestä oli kyse, yhden kerran vai useammasta?
Olen ehdottomasti sitä mieltä että nämä pettäjät eivät kunnioita kumppaneitaan pätkän vertaa. Ja ihan varmasti suuri osa pettää uudestaan. Jokainen pettäjä jättäisi pettämiset väliin jos rakastaisi kumppaniaan ja kunnioittaisi omaa perhettään. Tämä on useimmille petetyille niin vaikeaa hyväksyä, onhan kyse siitä omasta miehestä. Mutta totuus on se ettei noista pettämisistä voi todellisuudessa päästä yli, sen huomaa viimeistään sitten kun yrittämisestä huolimatta se ei onnistu.
Kyllä jokainen ihminen ansaitsee kunnollista kohtelua ja arvostusta omalta puolisoltaan. Miksi roikkua suhteessa jossa kaikki on mennyttä.
Lapset ovat useimmille syy jatkaa ja yrittää, mutta aivan hyvin molemmat vanhemmat voivat olla hyviä vanhempia vaikka ero tuleekin. Jokainen lapsi vaistoaa perheen sisäiset ristiriidat ja siinäkös on lapsilla sitten hyvä olla. En ymmärrä lainkaan ajattelua siitä että lasten takia pysytään yhdessä ja koko perhe voi huonosti.