Olen kulisseissa elävän ydinperheen onneton aikuinen. Otin asian puheeksi nyt aikuisena viime viikolla, koska lapsena en uskaltanut. Yritin, mutta minut vaiennettiin vähättelyllä. Rajua henkistä alistamista oli tuo vanhempieni avioliitto, mutta kaikenhan sen avioliiton pitää kestää "vanhankansan mielestä".
Taas yhdessä rintamassa vanhempani kiistivät avioliittonsa mädäntyneisyyden. Tuo onnellisuus kulissin ulospäin puolustaminen on heidän yhteinen saavutuksensa. Myös ulkopuolisia suhteita tähän ydinperhedraamaan on liittynyt, mutta ne on marttyyrimäisesti ohitettu, koska avioliitto kestää kaiken eikä mistään saa puhua ulkopuolisille.
Minut kasvatettiin väkivallalla kiltiksi, ja tästä kilttiydestä ja asioiden sisälleni patoamisesta olenkin sitten kärsinyt koko ikäni.
Mutta pitäisihän minulla olla kaikki hyvin, koska olen ydinperheen lapsi (vanhempani eivät ole eronneet ja tätä he jaksavat ylistää)!!!!!!!Ongelmallisia heidän mielestään ovat vain eronneiden uusperheet.
Taas yhdessä rintamassa vanhempani kiistivät avioliittonsa mädäntyneisyyden. Tuo onnellisuus kulissin ulospäin puolustaminen on heidän yhteinen saavutuksensa. Myös ulkopuolisia suhteita tähän ydinperhedraamaan on liittynyt, mutta ne on marttyyrimäisesti ohitettu, koska avioliitto kestää kaiken eikä mistään saa puhua ulkopuolisille.
Minut kasvatettiin väkivallalla kiltiksi, ja tästä kilttiydestä ja asioiden sisälleni patoamisesta olenkin sitten kärsinyt koko ikäni.
Mutta pitäisihän minulla olla kaikki hyvin, koska olen ydinperheen lapsi (vanhempani eivät ole eronneet ja tätä he jaksavat ylistää)!!!!!!!Ongelmallisia heidän mielestään ovat vain eronneiden uusperheet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lapsuudenkodissani oli aivan samanlaista, kaikki ongelmat lakaistiin maton alle eikä mistään epäkohdista koskaan saanut valittaa. Kiltti tyttö tekee niin kuin vanhemmat sanovat.
Vanhempieni avioliitto oli kylmä ja äitini takertui minuun, koska isäni oli välinpitämätön eikä viihtynyt perheen kanssa.
Äitini teeskenteli olevansa onnellinen.
Sain niin huonon mallin avioliitosta etten ymmärtänyt kun kohtasin alistavan miehen ja menin hänen kanssaan naimisiin. Se mies varmaankin etsi juuri minunkaltaistani itsetunto-ongelmaista tyttöä joka tekee kaikkensa miellyttääkseen häntä. Yritin pienenä aina miellyttää vanhempiani, mutta mitään mitä tein ei koskaan kelvannut. Vanhempani purkivat oman elämänsä epäonnistumisen ja katkeruuden minuun; minun piti olla täydellinen, minkäänlaisia virheitä en koskaan saanut tehdä. Tästä seurasi että minusta tuli arka enkä edelleenkään uskalla ottaa mitään riskejä.
Itsetunto-ongelmainen tyttö on juuri se mitä kaikki alistavat luonnehirviöiset miehet etsivät.
Jossain vaiheessa heräsin todellisuuteen, erosin miehestä ja laitoin välit poikki vanhempieni kanssa.
Vihdoinkin uskallan ja saan hengittää ja kelpaan omana itsenäni. Ex-mieheni oli myös mielellään aina kertomassa mitä kaikkea vikaa minussa on ja murskasi itsetuntoni sillä tavoin.
Vuosia luulin olevani tyhmä ruma kelpaamaton kunnes eräänä päivänä - ystävieni avustuksella heräsin todellisuuteen.
Niin, ja tietysti olin kotoa saanut sen virheellisen mallin ettei omasta pahasta olosta saa koskaan puhua kenellekään. Kun aloin puhumaan ystäville, elämäni muuttui mukavaksi.
Nyt on hyvä olla. Takapakkeja tulee, mutta parempaan suuntaan menossa.
että sinulla on ystäviä. Ehkä minäkin tulen saamaan ystäviä, kun heidän ei tarvitse tulla ahdistavaan yhteiseen kotiimme vaan vain minun luo.
... kartalla ja TÄYSI-IKÄINEN!
Ei tarkoita, että olisit valmis.
Mutta vapaa tuomaan esiin lapsuutesi ja nuorutesi viitekehyksen oikeaksi kokemallasi sabluunalla.
Yksinhän et ole - me muut kiltit ja kunnoliset ollaan samassa veneessä ja veisataan samoja jäähyväisvirsiä!
Nyt olen alkanut ajattelemaan vain itseäni. Huomenna saan avaimet uuteen omaan asuntoon. Meillä on yksi melkein aikuinen lapsi vielä kotona, joka jää isänsä kanssa.
Mitähän äitinikin nyt sanoo? Heidän avioliittonsa on sellainen mätä, niin kuin sinunkin vanhempiesi. Tuntuu kuin nyt pääsisin äidistänikin ja hänen tunkkaisista mielipiteistä eroon.
Äitini mielisanoja on e-r-o, mutta vain muitten ero. Se ei koske häntä itseään. Vain muissa perheissä on ongelmia. Hän on aina hakenut esimerkkejä muista perheistä, että "siellä tehdään sitä ja tätä". Eikö hän todellakaan ole huomannut, että hänen itsensä luona tehdään samaa vai kieltääkö hän vain kaiken?
Onko tuttua?
Kiitos,asiallisista vastauksistanne.
Olipa tuttua tekstiä, vaikka oli toisten kirjoittamaa.
Minkäs sinä sille voit, että vanhempasi eivät ole halunneet erota?
Kai heillä on oikeus pysyä naimisissa ja väittää vaikka olevansa onnellisia?
Millaisella mittarilla mittaat onnellisuutta?
Miksi pettämisistä ja riidoista pitäisi juoruta maailmalle?
Ovatko molemmat sinusta väkivaltaisia sinua kohtaan?
Olisit kai itse halunnut erota perheestäsi?
Luuletko, että vanhempasi olisivat löytäneet uudet, onnellisemmat elämät eronneina?
Mikä olisi ollut sinun osasi siinä tapauksessa?
Moniko lapsi valitsisi itse uusperheen, jos hänen annettaisiin päättää?
Olet nyt aikuinen ja osaat varmaan välttää itse tekemästä samoja virheitä kuin vanhempasi?
Riitelystä et tule suhteessasi välttymään, mutta tuskin olet väkivaltainen lapsillesi?
Mikä sinä olet vanhempiasi tuomitsemaan vain siksi, että eivät ole eronneet? Aika järjetön syytös.
Rakkaus todellakin kestää kaiken. Onko siinä jotain pahaa?
Väkivallalla tuskin ketään saa kiltiksi, vaan päinvastoin. Ongelmasi lienevät aivan jossain muualla.
Taidat olla ainoa lapsi?
Maailma ei tanssi sinun pillisi mukaan ja sinun on paha olla?
myös sellaisen perheen lapsi, jota pari ensimmäistä kertojaa kuvaavat. Ja myös minusta tuli omassa avioliitossani perheväkivallan uhri. Vasta kun olen nähnyt kolmannen(!) mieheni ja ystävieni (niin, nyt minulla on myös ystäviä!) perheet, olen tajunnut miten sairaan mallin sain.
Lapsena toivoin vanhempien eroa jatkuvan riitelyn takia. Ja uskon, että moni muu lapsi tänäkin päivänä toivoo samaa perheessään.
Kirjoitit täyttä asiaa. Näin se on.
Olin 4-vuotias, kun äitini meni isäpuoleni kanssa naimisiin. Oma isäni oli teillä tietymättömillä.
He saivat myös kaksi yhteistä lasta. Kun yhteiset lapset tulivat murrosikään, he sanoivat äidilleni "eroa". Äitimme ei tietenkään koskaan eronnut. Selitys: vaikka äitini on koko ikänsä ollut töissä, hän selitti, että miehet eivät maksa elatusmaksuja, eikä hän pärjäisi. Tosi asiassa hänellä oli 4 lasta elätettävänään, me kolme lasta ja miehensä. Mies pisti rahansa muualle kuin lastensa elättämiseen.
Sääli äitiäni. Hän varmasti odotti, että yhteiset lapset hyväksyisivät oman isänsä toilaukset varauksemattomasti. Minun nurinoistani ei kukaan tietenkään aikaisemmin ollut välittänyt.