Metallipäät vähäjärkisiä!!

VITTU,toi oli niin hyvä keikka!!!!!!!!! kahjoo pitti touhuu!

Hieno meininki! Paljon hienompaa kuin esim. lökäpöksyjen suosimat drive-by:t....

Mä en vaan ymmärrä tollasta hemmetin riehumista yleisössä. Miksei vittu kukaan vaan nauti siitä musiikista mikä yleisölle esitetään.

sillä sinunkin, mikä lie hihhuli, riesaksi on olemassa laadukasta metallimusiikkia. Mikäli sinua ei metallimusiikki kiinnosta, lopeta tyhjänpäiväinen rääkyminen täällä.

Koska organismien määrä maapallon ekosysteemissä on valtava, keskittyy solubiologia (muiden biotieteiden ohella) malliorganismien tarkasteluun. Nämä usein antavat tietoa, jota voimme soveltaa myös muihin organismeihin, esimerkiksi ihmisiin. Tämä on tärkeää erityisesti kokeellisessa genetiikassa, koska risteytyskokeiden tekeminen ihmisellä on mahdotonta. Genetiikan yleisimpiä malliorganismeja ovat ihmisen lisäksi mm. banaanikärpänen, kotihiiri, Arabidopsis thaliana eli lituruoho ja Aspergillus nidulans -home.

Tästä päästään solulimaan, jonka nestemäistä osaa kutsutaan sytosoliksi. Soluliman ulointa kerrosta kutsutaan puolestaan ektoplasmaksi (kreik. ektos = ulkopuolella, plasma = muovautunut). Se on jäykähkö kerros, jossa ei ole soluelimiä. Se sisältää kuitenkin vettä ja elektrolyyttejä, erityisesti kalium- ja kloridi-ioneja, sekä veriplasman ainesosia kuten proteiineja. Lihassolujen solulimaa kutsutaan myös sarkoplasmaksi.

Polymeraasiketjureaktiossa toistetaan yksinkertaisimmillaan kolmea vaihetta:

1. Denaturaatiovaihe (engl. denaturation) (94-96 °C)
2. Alukkeiden liittymisvaihe (engl. annealing) (45 - 65 °C)
3. Pidentymisvaihe l. elongaatio- tai ekstensiovaihe (engl. elongation, extension) (72 °C)

Reaktion aikana DNA:n vastinjuosteet irtoavat toisistaan, alukkeet liittyvät yksijuosteiseen DNA:han ja polymeraasi luo alukkeista alkaen uuden vastinjuosteen. Näitä vaiheita peräkkäin toistamalla monistettavan alueen kopiomäärä kasvaa eksponentiaalisesti.

Denaturaatiovaiheessa reaktioseos kuumennetaan 94-96 °C:een noin 30 sekunnin tai pisimmillään yhden minuutin ajaksi, jolloin DNA denaturoituu ja sen vastinjuosteet irtoavat toisistaan korkean lämpötilan vaikutuksesta. Reaktion ensimmäisenä vaiheena voidaan usein myös käyttää niin kutsuttua alkudenaturaatiota, jossa lämpötila nostetaan noin 95 asteeseen kahdeksi minuutiksi ajaksi. Tämän vaiheen tarkoituksena on varmistaa kaikkien pitkien, genomisten DNA-molekyylien täydellinen denaturaatio.

Alukkeiden liittymisvaiheessa PCR-reaktioseoksen lämpötila lasketaan alukkeiden nukleotidisekvenssistä riippuen noin 45 - 65 °C:een. Lämpötila on riippuvainen alukkeiden sulamislämpötilasta (Tm), joka puolestaan on suoraan verrannollinen alukkeen emäskoostumukseen. Liittymisvaiheessa tutkittavalle DNA-kohdalle spesifiset alukkeet kiinnittyvät yksisäikeiseen DNA:han emäsparisäännön mukaisesti. Koska DNA-polymeraasi vaatii alukkeen läsnäolon DNA-juosteessa ennen kuin se voi aloittaa toimintaansa, rajaavat alukkeet siten monistettavan alueen.

Ekstensiovaiheessa DNA-polymeraasi aloittaa vastinjuosteen luomisen yksisäikeiselle DNA:lle. Pidentymisvaihe tapahtuu useimmiten 72 °C:ssa, joka on Taq-polymeraasientsyymin optimaalinen toimintalämpötila. Näitä syklejä toistetaan useita, keskimäärin noin 25-45 kappaletta, joiden jälkeen suoritetaan vielä noin kymmenen minuutin pituinen loppuekstensio samassa lämpötilassa. Loppuekstension tarkoituksena on varmistaa, että polymeraasientsyymi rakentaa kaikki aloitetut DNA-kopiot loppuun asti. Koska DNA:n määrä kaksinkertaistuu jokaisessa syklissä, niin esimerkiksi 30 syklin kuluttua yhdestä DNA molekyylistä on näin tuotettu 228 eli noin 270 miljoonaa kopiota.

PASKAAAA!!!!!!!!!!