Tässä tarinani:
Mulla pienet lapset, miehellä jo lähes kaikki aikuisia. Mä 40v mies 47v. Molemmat eronneet n. 2v sitten (mies n. 25v kestäneestä liitosta).
Tapailimme reilun vuoden, lähinnä vkl. Mies jo melkein alusta asti sanoi ettei tiedä mitä tahtoo, ei halua ehkä sitoutua vakavasti vielä, ehkä ei koskaan. Myös minun pienet lapset olivat yksi kynnyskysymys. Hän ei halunnut enää aloittaa alusta pienten lasten perhe-elämää...
Meillä meni hyvin, silloin kun ei ollut mitään keskusteltavaa mistään "vakavasta ja ikävästä"...Hän on todella huono puhumaan tunteistaan saati näyttämään niitä.
Meillä oli hemmetin hauskaa ja kivaa yhdessä...huumorintaju mm. kolahti aivan satasella yksiin...
Häntä alkoi ahdistaa joka viikonloppuinen tapailu, kun ei voinut poikien kanssa mennä mihinkään...en kieltänyt koskaan häntä menemästä jos jotain tilaisuuksia tuli, mutta hän sanoi ettei kehtaa sanoa mulle että sori, nyt hän menee omiin juttuihin ettet voi tulla tänne...
Eli hänellä oli kova vapaudenkaipuu, että saisi mennä ja tulla jätkien kans ilman et kukaan kyselee mihin meet, millon tuut jne.
Yks syy varmaankin tuohon menohaluun on juuri se pitkä avioliitto, jossa hän ja exänsä olivat kuin paita ja perse, lähes jokapaikassa yhdessä...Ymmärrän kyllä tuon täysin tuon...
Monesti asiasta puhuttiin, hän sanoi ettei tiedä mitä tuntee ja mitä haluaa.
Monen keskustelun jälkeen hän sanoi että kyllä hän taitaa haluta olla yksin...
Lopetimme tapailun seurustelun merkeissä, jatkoimme ystävinä.
Tilanne tänäpäivänä, erosta nyt pian 3kk... Tapailemme silloin tällöin, soittelemme lähes päivittäin...meni ekat 2kk että näimme vain pikaisesti, hän kävi 2krt kahvilla meillä, ja hänen työn lomassa tapasimme muutaman kerran...minulle riitti sekin kun näin häntä muutaman kerran viikossa n. 15 min.kerrallaan...se tyydytti ikävän nälkääni :)
Äskettäin olin yötä hänen luonaan(synttärit yht. ystävällä ja mä tarttin majapaikkaa)...no kyllähän siitä oli jo erotessa puhe, että joskus voisin mennä yökylään, ELLEI hänellä ole muuta menoa ;)
Ja kuulin yllätyksekseni että on kaikille sanonut että pidämme taukoa, mietimme tilannetta...ja minä kyllä ymmärsin että tämä on ihan lopullinen ero...tai no sanoi hän kyllä yhden kerran että anna hänelle aikaa, selvittää omat tunteensa ym.
Minä lupasin hänelle aikaa ja sanoin että odotan häntä, jos hän vielä sittenkin haluaa palata...
No tuo vkl kun olin hänen luonaan,meni hyvin, hauskaa oli ja tietty me pidimme kaksinkin hauskaa ;)
Ja nyt kun viime la pyysin häntä treffeille (kun sain lapset hetkeksi hoitoon, se on minulle harvinaista) hän suostui lähtemään ja se ilta meni ihan kivasti myös...kysyessäni että oliko hän ihan oikeasti halunnut lähteä treffeille vai oliko suostunut vain minun mielikseni, vastasi että jos ei olisi halunnut lähteä, olisi kyllä keksinyt jotain muuta...ja kaiekn kaartelun jälkeen myönsi sen että oli tykännyt kun kävin edel. vkl ja nyt :)
Mutta, minulla on hirveä ikävä häntä, kun en tiedä yhtään milloin näen seuraavan kerran, yritän antaa hänelle aikaa, olla rauhassa...
On vain kovin vaikeaa olla ottamatta yhteyttä, kun tahtoisi kuulla hänen äänensä edes kun ei näe...
Hän antaa kovin ristiriitaista vastinetta mulle, välillä on kuin ei välittäisi yhtään ja taas välillä kaikesta on rivien välistä luettavista että välittää ja kovasti, mutta haluaa nyt miettiä ja saada omat ajatuksensa järjestykseen...ja mennä jätkien kanssa ;)
Se menohalu on nyt kyllä kovasti pinnalla...silläpä pelottaa sekin että löytää vielä sen sopivamman naisen itselleen, sellaisen jolla ei ole pieniä lapsia, joka ei kysele missä olet mitä teet yms.
Kaikki tämä vie valtavasti energiaa ja voimia multa, ajatukseni pyörii hänessä koko ajan :(
Olen yrittänyt keksiä jotain muutakin mietittävää, mutta minkäs teet kun järki ja sydän ei tunnetusti kulje käsikädessä :(
Ja yrittänyt tehdä tuttavuutta uusien miesten kanssa mutta kun ei vaan kukaan iske oikeen tulta :(
Kun mulla on sen verran suuret tunteet häntä kohtaa, en haluaisi vielä ainakaan luovuttaa ja antaa hänen mennä...taistelen vielä hetken kynsin hampain, ja suostun tähän ns. hyväksikäyttöön, siihen että tapaamme kun hänelle sopii ja odotan häntä, jos vaikka haluaa sittenkin tulla takaisin...tyhmää, tiedän, mutta rakkaus ei niin vai lopu, vaikka haluaisikin :(
Tiedän että on muita vastaavassa tilanteessa olevia, siksi tahtoisinkin kuulla teidänkin tarinaanne ja kommenttejanne tästä omastani...mitä luulette, onko toivoa vielä jäljellä vai joko luovutan? :)
Jos siis jaksoitte lukea tuon "tiivistelmän" läpi ;)
Mulla pienet lapset, miehellä jo lähes kaikki aikuisia. Mä 40v mies 47v. Molemmat eronneet n. 2v sitten (mies n. 25v kestäneestä liitosta).
Tapailimme reilun vuoden, lähinnä vkl. Mies jo melkein alusta asti sanoi ettei tiedä mitä tahtoo, ei halua ehkä sitoutua vakavasti vielä, ehkä ei koskaan. Myös minun pienet lapset olivat yksi kynnyskysymys. Hän ei halunnut enää aloittaa alusta pienten lasten perhe-elämää...
Meillä meni hyvin, silloin kun ei ollut mitään keskusteltavaa mistään "vakavasta ja ikävästä"...Hän on todella huono puhumaan tunteistaan saati näyttämään niitä.
Meillä oli hemmetin hauskaa ja kivaa yhdessä...huumorintaju mm. kolahti aivan satasella yksiin...
Häntä alkoi ahdistaa joka viikonloppuinen tapailu, kun ei voinut poikien kanssa mennä mihinkään...en kieltänyt koskaan häntä menemästä jos jotain tilaisuuksia tuli, mutta hän sanoi ettei kehtaa sanoa mulle että sori, nyt hän menee omiin juttuihin ettet voi tulla tänne...
Eli hänellä oli kova vapaudenkaipuu, että saisi mennä ja tulla jätkien kans ilman et kukaan kyselee mihin meet, millon tuut jne.
Yks syy varmaankin tuohon menohaluun on juuri se pitkä avioliitto, jossa hän ja exänsä olivat kuin paita ja perse, lähes jokapaikassa yhdessä...Ymmärrän kyllä tuon täysin tuon...
Monesti asiasta puhuttiin, hän sanoi ettei tiedä mitä tuntee ja mitä haluaa.
Monen keskustelun jälkeen hän sanoi että kyllä hän taitaa haluta olla yksin...
Lopetimme tapailun seurustelun merkeissä, jatkoimme ystävinä.
Tilanne tänäpäivänä, erosta nyt pian 3kk... Tapailemme silloin tällöin, soittelemme lähes päivittäin...meni ekat 2kk että näimme vain pikaisesti, hän kävi 2krt kahvilla meillä, ja hänen työn lomassa tapasimme muutaman kerran...minulle riitti sekin kun näin häntä muutaman kerran viikossa n. 15 min.kerrallaan...se tyydytti ikävän nälkääni :)
Äskettäin olin yötä hänen luonaan(synttärit yht. ystävällä ja mä tarttin majapaikkaa)...no kyllähän siitä oli jo erotessa puhe, että joskus voisin mennä yökylään, ELLEI hänellä ole muuta menoa ;)
Ja kuulin yllätyksekseni että on kaikille sanonut että pidämme taukoa, mietimme tilannetta...ja minä kyllä ymmärsin että tämä on ihan lopullinen ero...tai no sanoi hän kyllä yhden kerran että anna hänelle aikaa, selvittää omat tunteensa ym.
Minä lupasin hänelle aikaa ja sanoin että odotan häntä, jos hän vielä sittenkin haluaa palata...
No tuo vkl kun olin hänen luonaan,meni hyvin, hauskaa oli ja tietty me pidimme kaksinkin hauskaa ;)
Ja nyt kun viime la pyysin häntä treffeille (kun sain lapset hetkeksi hoitoon, se on minulle harvinaista) hän suostui lähtemään ja se ilta meni ihan kivasti myös...kysyessäni että oliko hän ihan oikeasti halunnut lähteä treffeille vai oliko suostunut vain minun mielikseni, vastasi että jos ei olisi halunnut lähteä, olisi kyllä keksinyt jotain muuta...ja kaiekn kaartelun jälkeen myönsi sen että oli tykännyt kun kävin edel. vkl ja nyt :)
Mutta, minulla on hirveä ikävä häntä, kun en tiedä yhtään milloin näen seuraavan kerran, yritän antaa hänelle aikaa, olla rauhassa...
On vain kovin vaikeaa olla ottamatta yhteyttä, kun tahtoisi kuulla hänen äänensä edes kun ei näe...
Hän antaa kovin ristiriitaista vastinetta mulle, välillä on kuin ei välittäisi yhtään ja taas välillä kaikesta on rivien välistä luettavista että välittää ja kovasti, mutta haluaa nyt miettiä ja saada omat ajatuksensa järjestykseen...ja mennä jätkien kanssa ;)
Se menohalu on nyt kyllä kovasti pinnalla...silläpä pelottaa sekin että löytää vielä sen sopivamman naisen itselleen, sellaisen jolla ei ole pieniä lapsia, joka ei kysele missä olet mitä teet yms.
Kaikki tämä vie valtavasti energiaa ja voimia multa, ajatukseni pyörii hänessä koko ajan :(
Olen yrittänyt keksiä jotain muutakin mietittävää, mutta minkäs teet kun järki ja sydän ei tunnetusti kulje käsikädessä :(
Ja yrittänyt tehdä tuttavuutta uusien miesten kanssa mutta kun ei vaan kukaan iske oikeen tulta :(
Kun mulla on sen verran suuret tunteet häntä kohtaa, en haluaisi vielä ainakaan luovuttaa ja antaa hänen mennä...taistelen vielä hetken kynsin hampain, ja suostun tähän ns. hyväksikäyttöön, siihen että tapaamme kun hänelle sopii ja odotan häntä, jos vaikka haluaa sittenkin tulla takaisin...tyhmää, tiedän, mutta rakkaus ei niin vai lopu, vaikka haluaisikin :(
Tiedän että on muita vastaavassa tilanteessa olevia, siksi tahtoisinkin kuulla teidänkin tarinaanne ja kommenttejanne tästä omastani...mitä luulette, onko toivoa vielä jäljellä vai joko luovutan? :)
Jos siis jaksoitte lukea tuon "tiivistelmän" läpi ;)
Vastaukset 23
Vanhimmat
päättämään aikarajan mihin asti olet valmis odottamaan ja ilmoittamaan sen myös hänelle.
Seurustella voi ilman että tarvitsee olla koko ajan yhdessä tai kertoa missä on ja kenen kanssa.
Onnistuisko?
ainakaan nyt en osaa yhtään ajatella että kauanko olisin valmis vielä odottamaan... :(
Ja tuon toki ymmärrän että seurustelusuhteita on erilaisia, ja olen hällekkin sanonut että vaikka ehkä alussa halusinkin voimakkaasti sitä perinteistä suhdetta, niin tässä reilussa vuodessa olen huomannut että ei tämä tapailusuhde hassumpi ole, varsinkin kun tiedän että hänen on vaikea hyväksyä nuo pienet lapseni...vaikka pitääkin yleensä lapsista.. :)
Kunhan vain oltaisiin sitouduttu toisiimme ja olisi se luottamus puolin ja toisin siinä!!
Silloin pystyy suhteeseen jossa ei olla jatkuvasti yhdessä ja ei tarvitse tietää missä toinen menee tms. Ja jos hän joskus ihan itsekkin kertoisi mitä on puuhaillut ja jos on ollut menoissa, niin kertoisi millaista oli jne. Kuten itse kerron,ilman että hänen tarvii kysellä...Silloin minunkaan ei tarvitsisi kysellä eikä hän ahdistuisi kyselyistä ;)
Missäpäin tämä mies asuu. Kuulostaa, kuin olisi sama mies jota ole jonkin aikaa tapaillut ja hänellä tuntui kariutuvan joku suhde juuri 2 kk sitten, vaikka ei minulle siitä suoraan olekaan maininnut. Ikä sama ja saman kestoinen edellinen suhde.
Keski-suomessa asuu....toivottavasti ei samasta miehestä ole kyse, hitto vie :(
Tämä mies asuu etelä-Suomessa, joten onneksi ei ole sama tapaus, mutta teksti ole kuin omasta elämästäni.
...perhana ku säikäytti... ;)
Vaikka mietinkin että missä välissä hän olisi toista naista tapaillut, sen verran tiiviissä yhteydenpidossa olemme, kun soittelemme tosiaan lähes päivittäin ja jopa monta kertaa päivässä...
Ja en jaksa uskoa että tämä mun ystävä oikeasti ketään etsiikään...siis uutta naista, kyllä hän ainakin hyvin vakuttaa ettei se ole hänellä mielessä tällä hetkellä...että tosiaan haluaa sitä vapautta ja yksinoloa...
Muuten, onkohan tuolla horoskooppimerkillä mitään merkitystä tässä, hän kun on kaksonen??
ekaks epäillä pahinta. Toivottavasti löydätte jonkinlaisen kompromissin.
En usko, että horoskooppi vaikuttaa. Tämä "minun" mieheni on horoskoopiltaan leijona.
Enimmäkseen uuden "sitovan suhteen" aloittamiseen vaikuttaa varmasti suurelta osin tuo hänen edellinen pitkä liitto. Tapauksessasi häntä voi myös ns. pelottaa ja ahdistaakin ajatus juuri siitä, että joutuu vakavaan suhteeseen, jossa joutuu tilittämään menonsa ja tulonsa ja ottamaan huomioon myös toisen mielipiteet huomaavana ihmisenä. Nyt, kun hän ei lupaile kenellekään liikoja ja rakenna vakavaa suhdetta, hän voi mielestään mennä vapaasti vaikka joka vkonloppu tuntematta ns. huonoa omaa tuntoa, vaikka et olekkaan hänen menojaa evännyt. Pienten lasten kanssa elettävä arki, väsymys ja riidat eivät kertaalleen varmaan houkuttele. Hän haluaa nauttia elämästään ja nauttia sinusta ilman arkea. Hän ei halua sitoutua ja ns. seurustella, koska kokee itsensä ehkä häkkiin ajetulta ja sidotulta....vaikka eihän sen tarvitsisi olla niin. Ihan niin, kuin tekstissäsi kirjoititkin. Haluat, että tapailisitte ilman että saat pelätä hänen löytävänsä jonkun muun, vaikka tunskin etsiikään. Sinusta tuntuu hyväksikäytetyltä ja, että olisit vain sängyn lämmittäjä "vakipano" tai hollilla pidettävä hoito. Haluaisit, että mies rakastaisi sinua ja kertoisi myös tunteistaan ja miten tärkeä olet hänelle. Toivoisit, että hän haluaisi elää kuitenkin kanssasi, vaikka eläisittekin omaa arkea eri asunnoissa toistaseksi ja katsoisitte päivä kerrallaan. Minun mieheni pelkää ainakin sitoutumista ja että satuttaa itsensä, sillä hän on saanut siipeensä edellisessä pitkässä liitossaan. Ei kuitenkaan halua irrottaa minusta otetta....on tämä elämä vaikeaa, joskus!
laisen tapauksen nokialta.Oksetus!Naisia jokapuolella reallifessa ja virtuaalina.Ja naiset kuulemma jäävät roikkumaan ..itse ei tiedä mitä haluaa ja haluaa ja rakastaa sitten kun pistät tiukan eteen tai kun hän jättää ja kyselet ja tiukkaat että miksi ja peräät selityksiä alkaa naisen haukkuminen kuten ex ja vaimoaaan ja panojaan haukkui minulle.Sitten kaikki jätön jälkeiset ahaa elämys viestit ovatkin sitten häiriköintiä ja perässä roikkumista...hah.Jos voisin paketillisen tuoretta paskaa laittaa tekstiviestinä ja se lentäisi hänen naamalleen muutaman kerran päivässä ja naisia iskiessä tekisin sen mielelläni ennenkuin kertoisin mitä paskaan hänestä löysinkin ja millaisena paskana häntä pidän.
ja naimisissa ja siten vielä on 4 lapsisen perheenäidin kanssa seksisuhde avioliittonsa ohessa ja sitten mennään vielä risteilyille hakemaan ekstraa saati sitten muut mistä emme tiedäkään.
...varmaankin että tämä mies jota tapailet haluaa pitää suhteenne mahdollisimman vapaana l. vapaa suhteena. Ja oma veikkaukseni on, että jos hän niin suhteenne haluaa pitää, hän myös sen tekee silläkin uhalla että tämä "suhde" jota teillä on vielä ollut, ei kohta enää ole. Tuskin sitä kuitenkaan haluat?
Tekstisi perusteella arvioin sinun olevan ihastunut (jopa rakastunut?) tähän mieheen ja siinähän ei ole mitään pahaa. Ainoa pieni "ongelma" on vain tämä mies joka ei lämpene lähentelyillesi. Syy siihen on hyvin yksikertainen: n 25 avioliiton jälkeen on mies pahasti syvä jäässä viimeisten avioliitto-vuosien takia ja sitä ei sulata sinun läheisyyden kaipuu ja ihastuminen, vaan hän miettii tarkkaan joutuuko ojasta allikkoon. Sinun pitää siis saada hänen vakuutetuksi ettet ole vain hetken rakastumisen takia valamassa lemmen valoja, vaan pyrit rakentamaan suhdetta. Se millainen suhde teillä on tai teillä tulee olemaan, ei valitettavasti ole pelkästään itsestä kiinni vaan siihen tarvitaan toisenkin osapuolen suostumus.
Haluat suhteen jossa ollaan sitouduttu, muttei jatkuvasti yhdessä. Haluat suhteen jossa on luottamusta, mutta silti kerrotaan toiselle mitä on puuhaillut viime päivinä ilman että kysellään. Ymmärrät kai että ne kumoavat toinen toisensa?!? On täysin luonnollista, että mies joka haluaa suhteen pitää vapaana, ottaa suunnan kohti ulko-ovea kun nainen johonka ei ole sitoutunut alkaa kyselemään tulemisista ja menemisistä. Jos siis haluat suhteeltasi muutakin kuin sydänsuruja, muista seuraavat:
1. Vapaa suhteessa ei tarvitse sitoutua toiseen, vaan siinä ollaan kuin parhaat "kaverit" -nähdään kun halutaan. Jos haluat muuta, ota härkää sarvista ja purista tietoa kumppanista: kerran se kirpaisee!
2. Rakastuminen on ihan eri asia kuin rakastaminen. Rakastuminen kestää vain hetken ja siitä saa vain pintakolhuja. Rakkaus voi kestää läpi elämän tai sen loppuminen jättää syvät haavat (25 vuotta on pitkä aika).
3. "Mustikoita on metsä pullollaan mutta jotta niistä aikoo nauttia, ne pitää kerätä." On hyvinkin terapeuttista ja vapauttavaa kirjoittaa omista ongelmistaan palstalle, mutta saadakseen elämänsä/suhteensa kuntoon, tulee asiasta keskustella (joskus jopa todella perusteellisesti) ko. ihmisen kanssa.
Ota nyt lusikka kauniiseen käteesi ja selvitä asia pois päiväjärjestyksestä -millaisen suhteen sinä haluat ja millaisen suhteen tämä mies haluaa. Jos se asia ei mene yksiin, niin asia on ratkennut ja ketään ei ole hyväksikäytetty. Onnea matkaan!
Ensinnä haluaisin korjata yhden jutun.
En mä mitenkään varsinaisesti mielestäni kuulustele häntä hänen menoistaan, jos kysyn jutellessa että mitäs olet päivän puuhaillut (siis töiden jälkeen) niin onko se kuulustelua, mun mielestä se on normaalia jutustelua, jos ollaan jossain määrin edes "suhteessa" ja mielestäni jo ihan kaveritkin jotka on yhteydessä toisiinsa päivittäin, saattavat kysäistä että mitäs olet puuhaillut????
Vai olenko ihan väärässä? Mulle tuo on aina ollut ihan normaali kysymys ja en mä mitään minuuttiaikataulua halua tietää...enkä mä näe siinäkään mitään ihmeellistä jos kertoo aivan itse mitä on touhuillut, jos toinen jaksaa kuunnella...:)
Ehkä muilla on tuosta eri mielipiteet, ettei saisi koskaan kysyä mitään toisen elämään littyvää, mutta jos ei yhtään ole kiinnostunut mm. suhteessa toisen kuulumisista niin mä ainakin ajattelen ettei toinen välitä ollenkaan jos ei ikinä kysy mitä kuuluu tms.
Hohhoija, se siitä, tuostahan on niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin...
Neuvot keskustelemaan asiasta, mutta tiedätkös että olen sitä yrittänytkin...huonoin tuloksin, kun kyse on ihmisestä joka ei halua puhua mistään ikävästä tai vakavasta asiasta...
Se mitä on sanonut, on että tällä hetkellä haluaa olla yksin ja vapaana...kuitenkin toisaalta vaikkei ihan suoraan sitä sano, niin hän haluaa tapailla ja soitella yms. Eli kai mä sitten olen ns. vakipano enkä muuta :(
Tuohon, että vapaa suhde on sitä että tavataan kun siltä tuntuu...niinpä, mutta se mikä siinä ottaa päähän on se, että kun tässä mennään nyt täysin hänen ehdoillaan, tavataan silloin kun se hänelle sopii...
Hän ei muista että mulla on pienet lapset, hoitajaa on joskus tosi vaikea saada yllättäin, mun pitäisi tietää ajoissa jos saan mennä hänen luokseen vkl, että saan järjestettyä lapset hoitoon tms.
Vaikka kuinka oltaisiin vapaassa suhteessa, niin mielestäni siinäkin mennään kummankin ehdoilla, ei vain toisen!
Anteeksi jos teksti on jotenkin töks töks, johtuu siitä kun tätä yritän nopeasti kirjoittaa että ehdin kaiken sanoa mitä mielessä ja lapset "häiriköi" jatkuvasti ;)
...kyllä ajatuksesi mitä yrität sanoa. Sitä paitsi ei tule itsekään kirjoiteltua aina kun meilläkin lapset häiriköi netissä pyörimistä ;)
Pyrin sinulle perustelemaan järkevästi mikä on tärkeintä. Tärkeintä (mielestäni) ovat lapsesi, sillä he ovat riippuvaisia sinusta. Se että ajattele miestä ja koitat liittää teitä yhteen, käy kuin märässä kädessä olevalle saippuapalalle- ei pysy käsissä. Kyllä mies suhteeseen ryhtyy jos niin päättää, vähemmälläkin yrittämisellä. Routa porsaan kotiin ajaa, jos "porsas" vain itse ymmärtää.
Sinun tulee keskittyä nyt lapsiin. Se että olet ihastunut/rakastunut on ihan normaalia, mutta sekin tasaantuu. Ja kun se tasaantuu, pitää olla valmis ottamaan arki vastaan. Parhaiten se onnistuu huolehtimalla jälkeläisistään. Jos sen sijaan kuljet ympäri maakuntia miesten perässä, lapset häiriintyy ja tuskin haluat kuulla kommentia "Äiti ei ollut koskaan kotona". No, ehkä hieman kärjistettyä.
Se että kyselet kuulumisiä, on tottakai ymmärrettävää. Toinen vain yksinkertaisesti voi ymmärtää tarkoitusperät toisin. Mies on voinut saada edellisessä liitossaan samanlaiset kysymysryöpyt mustasukkaisuuden kera, tiedä häntä. Muutoinkin näissä suhdeasioissa miehet ovat hitaita dieselmoottoreita, kun taasen naiset korkeita kierroksia ottavia bensiinimoottoreita, joten pitää vain sietää asia tai laittaa ranttaliksi.
Otapa nyt löysin rantein ja lakkaat miettimästä koko tätä teidän "suhdetta", se tulee aikanaan jos on tullakseen. Keskityt lapsiin ja annat ajan kulua. Jos hän ottaa sinuun yhteyttä vain seksi mielessään, on asia täysin pihvi. Tietysti näin poikkeuksellisesti miehenä en ajattele naisia panopuina, sillä seksi voi olla mukava harrastuskin... jos et sen sijaan siihen tyydy, tiedät mitä tehdä.
Lopuksi...
Elämässä joskus paras tapa toimia on KISS (Keep It Simple, Stupid)... ja tätä en tarkoittanut pahalla.
että olenko yrittänyt ja parhaillaan yritän saada ajatukseni muualle, mutta tässä pätee taas yksi vanha viisaus, helpommin sanottu kuin tehty!
Tiedän kuinka pitäisi toimia jos järkevä olisi, mutta tässä olotilassa ei järjellä ole mitään mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin.
Nousen heti puolustuslinjalle tuossa lapsiasiassa...lapset on ne tärkeimmät totta hemmetissä!!!
Ja heidän avullaan tässä on onneksi muutakin ajateltavaa välillä kuin mies/miehet.
En todellakaan juokse pitkin maakuntaa miesten tai edes yhden miehen perässä, se ei olisi edes mahdollista kun on nuo lapset, vanhemmat lapset ovat isällään joka toinen vkl, muun ajan minulla...eli n. 4 vuorokautta/kk poissa kotoa...nuorin ei sitäkään vielä! Ja muita hoitajia ei juuri oven takana jonota, kiven alla ovat...Eli juoksumahdollisuudet ovat hyvin pienet...¨
Miehen ex oli aivan päinvastainen kuin minä, ei puhunut ainakaan tunteistaan eikä parisuhdeongelmista...siksi kai mieskään ei ymmärrä mun halukkuutta keskustella asioista, kun ei ole oppinut puhumaan... :(
Eikä heillä kyselty juur mitään toisen menoista eikä muustakaan...
Ja edelleen sanon, että mielestäni en ole hänelle mitään kuulusteluja/kysymysryöppyjä tms. esittänyt!
Kyllähän juttu on niin, että jos kaksi aivan erilaisiin juttuihin tottunutta ihmistä on yksissä, tarvitaan joustoa molemmin puolin, että homma toimii...
Tässä tuntuu vain siltä että minä olen se joka joustaa ei mies...hän saa olla juuri sellainen kuin on, mun pitää olla jotain ihan muuta tai ainakin yrittää olla!
Kyllä erilaisetkin ihmiset saa suhteensa toimimaan, jos on halua...mutta vaikeaa se on jos toinen on näin tapoihinsa kangistunut kuin on tämä mies...
Ja kaikesta tästä huolimatta mä haluaisin olla hänen kanssaan, sitäpä tässä olenkin miettinyt että miksi? Se jokin meitä yhdistävä tekijä on jossain syvemmällä kuin noissa tavoissa ja tottumuksissa...ymmärtääköhän kukaan mitä mä täällä yritän selitellä ;)
Jeps, mutta YRITÄN ottaa rennommin, ehkä onnistun ehkä en...
Mutta kiva olis kuulla jos jollakulla on kokemusta vastaavasta :)
" tarvitaan joustoa molemmin puolin, että homma toimii..."
Kun aletaan miettiä (saati kilpailla) siitä kumpi joustaa eli uhrautuu eli tekee tahtonsa vastaisia asioita enemmän, fokus voi olla oudossa paikassa.
"...hän saa olla juuri sellainen kuin on, mun pitää olla jotain ihan muuta tai ainakin yrittää olla!"
Vaihtoehtoina on joko a) hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on eikä ottaa altavastaajan asennetta tai b) unohtaa hänet. Jos et pysty nauttimaan ja olemaan tyytyväinen, vastaus on kai b.
ehkä mä nyt kärjistin tota et mun pitää olla jotain muuta ja hän saa olla oma itsensä...
Tarkotin nyt lähinnä sitä et kiukuttaa kun mun pitää olla se joka täs joustaa koko ajan, ja vain ja ainoastaan siksi et se on ainut keino saada edes joskus tavata häntä!!!
Eli mä olen äkänen itselleni et miks en voi kertakaikkiaan tehdä loppua tästä??!!
Kun en mä vaan pysty unohtaa häntä!!!!
Vittu mitä se rakkaus teettääkään :(((
Mies ei välitä sinusta, ei ehkä pysty, samalla tasolla kuin sinä hänestä. Isket vain päätäsi seinään jos toinen ei kerran ole valmis tulemaan vastaan. Toista ihmistä ei voi pakottaa.
Unohdat kyllä ajan kanssa tai ainakin tunteet haalistuvat. Et voi pakottaa itseäsi unohtamaan, mutta voit pakottaa itsesi jatkamaan elämääsi- ilman häntä.
Olihan hienosti kirjoitettuja miehen ajatuksia ja mukavalla asenteella! Toivottavasti keskustelun aloittaja - ja muutkin samanlaisessa tilanteessa olevat - osaa ottaa nuo huomioon.
anna miehen mennä ja jatka omaa elämää. miksi pitää pitää toisistaan pakolla kiinni kaiken maailman verukkein?
sun täytyy nyt ryhdistäytyä eikä riippua miehessä ja tunteissa
Nyt juuri kuulin miehen ja minun yhteiseltä ystävältä, naiselta...että tämä nainen oli jututtanut miestä tässä joku aika sitten ja oikeastaan ainoaksi syyksi tähän eroon tai miehen sanoin miettimistaukoon on mun lapset....kun ei tiedä haluaako enää aloittaa alusta pienten lasten kanssa elämää....
Ja oli toki myöntänyt että pianhan ne kasvaa jne. Kun tämä naisystävämme oli kysynyt että onko mies ajatellut sitä että menettää pian minut jollekkin toiselle miehelle? Onko valmis menettämään minut...oli vastannut siihen että ei ole ajatellut ja mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliääksi...puheistaan oli tämä ystävämme ymmärtänyt että miehellä on haluja olla kanssani mutta miettii nyt kovasti onko hänestä suhteeseen kanssani lähinnä lasten takia!
Siinä syy miksi en ole ollut valmis hänestä päästämään irti, kun olen tuon lapsi-asian jo tiennytkin, sitä hän on sanonut minulle ja että ei ole varma mitä haluaa...
Siksi haluaisin odottaa vielä hetken että kun saa ajatuksensa selvitetyksi....jos haluaa vielä sittenkin aloittaa uudelleen...
Kuitenkaan en jaksa loputtomiin odottaa...sen olen hällekkin sanonut...
Mutta syy miksi halusin tänne tämän tarinani kirjoittaa on lähinnä se, että tahtoisin päästä keskustelemaan sellaisen kanssa jolla on vastaava tilanne itsellään, joko naisella tai miksei myös miehellä...
Tiedän että saan monen sapen kiehumaan tällä "tyhmyydelläni" kun en päästä irti hänestä, mutta tätä on ehkä vaikea ymmärtää muiden...mutta aion olla vielä hetken tyhmä!!! ;)
Tämä nyt ei sinänsä varsinaisesti liity tähän, mutta itse en edes harkitsisi olevani miehen kanssa, joka ei hyväksyisi epäröimättä lapsiani.
Tää kuulostaa niin tutulta. Luulin, että olen ainoa, joka ei ymmärrä omaa parastaan, vaan jaksaa kiltisti odotella mitä se "rakas" päättääkään....3 vuoden seurustelun jälkeen ollaan yritetty lopettaa moneen otteeseen. Aina olen lopuksi heltynyt, kun toinen on pyydellyt kauniisti. Kesällä päätettiin lopullisesti erota. Ja nyt taas yritetään - mutta mies haluaa vapaan suhteen - "seurustelu ahdistaa". Hänellä ajatuksissa ihana viikonloppu kerran kuussa. Mä en siihen pysty - tunteet liian suuret ja sydän särkyy ihan palasiksi. Alun perinkin suhde oli vaikea - hänellä ei lapsia, eikä voinut ymmärtää, etten ole aina "saatavilla" Mullakin vapaat kortilla, kun lasten kanssa yksin touhuan. Isä ei ole kuvioissa ollenkaan - onneksi mummi auttaa joskus. Ja lapset menevät tietysti ensin. Halusin suunnitella etukäteen menoja, mutta se oli ihan tuskaa miehelleni....Nyt ymmärrän, ettei meistä voi koskaan tulla mitään, mutta....rakastan niin lujaa ja tulisesti, enkä pysty päästämään irti. Mutta en halua tätäkään...rikkoo mut sisältä kokonaan....
Olispa kiva jutella enemmän. Voimia!
jos haluat vaihtaa ajatuksia tästä samankaltaisesta tilanteesta jossa kumpikin olemme :)
Muutkin halukkaat voivat laittaa postia osoitteella:
[email protected]