En tiedä, onko tämä oikea aihe, mutta olisi kiva tietää, miten te suomalaiset puolisot, jotka olette muuttaneet ulkomaille vaimonne, miehenne tai työn takia, miten elämä sujuu. Mitä asioita siellä on erilailla ja onko vielä halua palata tänne Suomeen. Lähinnä olisin myös kiinnostunut, onko elämä turvallista ja onko teidät otettu hyvin vastaan ? Jos on, niin miten se näkyy, jos ei, miten se näkyy. Olen harkitsemassa myös muuttoa pois täältä, noin vuodeksi ja olisi kiva kuulla kokemuksia.
Suomalaiset puolisot ulkomailla..
Mariam4758
182405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No mitas tassa, kiitos kysymasta, ihan hyvin menee. Jos ei menisi niin sitten ehka harkitsisin palaamista Suomeen, mutta nyt nailla nakymin en.
Kulttuurieroja tulee esiin lahinna sosiaalisissa tilanteissa. Olen aina ja jatkuvasti kaikkien mielesta liian ujo ja hiljainen. En tykkaa puhua toisten paalle tai keskeyttaa. En osaa small talkkia taysin vaivattomasti. Olen jaykka ja liian rehellinen, mutta toisaalta liian huomaavainen- en esim. ikina ravintolassa valita tai laheta ruokaa takaisin keittioon. Odotan liian kiltisti vuoroani muidne ohitellessa. Nolostun helposti. Punastun myos. Tallaista perus suomimeininkia naes...
Muita juttuja jota on tullut vastaan niin taalla (Australiassa) Olen useampaan otteeseen kuullut ihmisten puhuvan luterilaisista ihan kuin he olisivat jokin ihmeellisempikin uskonlahko. Ovat ehka sattuneet johonkin hihhulikirkkoon tuttaviensa kastetilaisuuksissa yms ja sitten kuvittelevat kaikkien luterilaisten olevan jotenkin omituisia. Olen sitten muutamalle kertonut olevani virallisesti luterilainen kuten about 95% ?? Suomalaisista ja tama on myos herattanyt kummastusta. Tosin kirkkohistoriasta muutenkin tiedetaan aika vahan katolilaisten piirissa.
Yksi minua suuresti harmittava juttu taalla on se etta esim luonnonsuojelu ja muutenkin vihreat aatteet usein myoskin leimataan jonkinlaiseksi hihhulipuuhaksi. Nyt onneksi viimeaikoina on asiaa alettu ottamaan taalla vakavamminkin, joten toivon muutoksia tapahtuvan.
Toisaalla taalla tulee vastaan niin monelaista ihmista, etta on vaikea verrata mitaan suomalaiseen kulttuuriin liittyvaa Australialaiseen. Kotosalla ja tuttujen piirissa on ihan eri meno kun esim toissa (joissa suurin osa ihmisista on maahanmuuttajia) ja tyomatkat taas menee julkisella liikenteella, jossa jakauma oman reittini osalta: Kaukoaasialaiset 60%, Intialaiset 25%, Muut 15%. YHdella paa-asemalla katselen aina kauppojen ikkunoita ja kyltteja ja mietin, etta mitakohan tuollakin myydaan, kun en oikein ymmarra kiinalaisia/korealaisia kirkoitusmerkkeja :D
Oi joi, mistahan aloittaisi! :) Ensinnakin, ollaan asuttu kahdessa eri maassa, mutta ei ikina Suomessa joten yhteiselosta kylmassa pohjolassa ei ole kokemusta, lisaksi mieheni tyo ei muuttoa Suomeen sallisi, siksipa tama vaihtoehto on meilta kokonaan pois suljettu. En siis oikeastaan ikina ajattele Suomeen palaamista, mutta lomilla toki kaymme. Asiat todellakin ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Meilla on lisaksi pieni lapsi, joten hanenkin asioidensa kanssa on saanut kylla totuttautua jos minkalaisiin juttuihin. Turvallisuudesta... Sekin on aina kovin suhteellista. Nykyisessa maassa en lahde minnekaan yksin pimean tultua, enka kylla ehtisikaan. Aiemmassa maassa taas, no, asuimme suhteellisen pienilla paikkakunnilla joten olo tuntui aika lintukotomaiselta. Vastaanotto, lahinna taalla miehen kotimaassa jossa on sukua, oli ihan lammin ja yhteiselo on sujunut suvunkin kanssa kohtalaisesti, joskin kitkaa on eritoten minun ja anopin valilla. Vuosi on lyhyehko aika, vaikken itsekaan viela ole ehtinyt asustella ulkomaita kuin noin 3 vuotta. Minne pain maailmaa olisit muuttamassa?
Kanssa miettineet, että, jos hän ei saa Suomesta töitä pian, niin muutamme sitten sellaiseen maahan mistä hän löytää töitä. Itse voin vaikka opiskella lisää. Kaikki riippuu siitä, mistä hän töitä saa. Hän ei halua istua kotona kädet ristissä ja ymmärrän tämän hyvin.
Mietiskelin saudi-arabiaan muuttoa (vuosia sitten), olisin halunnut tienata rahaa vapaa-ajan asuntoon. Ja lapset olisivat voineet oppia arabiaa, ja miksen minäkin. Mutta mieheni kieltäytyi ehdottomasti lähtemästä maahan, jossa pöyhkeät saudit olisivat päässeet halveksumaan ei-saudisyntyisiä arabeja (koirittelemaan). Joten se haave (ahneus) piti kuopattaman. Ehkä olisi mullakin mennyt pupu pöksyyn, jos olisi suostunut.
Marokkoon en haluaisi pysyvästi muuttaa, oleskelimme siellä kerran puoli vuotta, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Suomenkielisen kirjallisuuden ja lehtien ikävä oli melkein ylivoimainen (aikaa ennen netti-hesaria). Jos osaisin kunnolla Ranskaa, niin voisin harkita työnhakua sieltä ja asua vaikka vuoden siellä. ahdollisuus ostaa kotityöpalvelut muilta houkuttaisivat. Ei päästä yksimielisyyteen asuinpaikankaan suhteen: mä haluaisin asua vain Casablancassa tai kylässä. Mies ei kummassakaan näissä, vaan kotipaikallaan, joka on näiden puolivälistä. Hyvät kelit, tuoreet elintarvikkeet ja meri ehdottomasti. Naiset ovat mukavia Marokossa. Ja hammam. Mies ei halua muuttaa, joutuis siellä työttömäksi, aika tulisi pitkäksi. Lapset eivät halua lähteä. Eli Suomessa pitää pysyä. Ehkä eläkepäivillä sitten.
Muutimme myös miehen työn perässä toiseen EU-maahan. Mies on Pohjois-Afrikasta. Hänellä oli kyllä jo Suomessa hyvä työ, mutta oli kunnianhimoinen ja halusi vielä parempaa. Hyvä työ löytyi ja vastaanottokin oli hyvä. Harvassa maassa katsotaan mitenkään pahasti ko. valtioon töihin tulevia.
Työn perässä kannattaa ehdottomasti muuttaa, varsinkin jos on kokonaan työtön, hyvä työ on niin iso osa ihmisen elämää.
Jos jotain vinkkejä antaisin, niin ensinnäkin tutkaile niitä jatko-opinto/työ mahdollisuuksia itsellesi jo ennen muuttoa, kannattaa nekin ottaa jo huomioon maata miettiessä. Toinen vinkki on, että muuttakaa ilman muuta suureen kaupunkiin. Tällöin todennäköisemmin molemmille löytyy järkevää tekemistä ja esim. työpaikkaa on helpompi vaihtaa. Kolmanneksi vielä varoitus: kun kerran tulee lähdettyä, se olo ulkomailla helposti venähtää vuosiksi/pysyväksi, varsinkin jos Suomesta on lähdetty esim. työttömyyttä pakoon. Otapa sekin tosiaan huomioon, että mies ei sitten enää välttämättä haluakaan takaisin Suomeen.
Kiitos kysymästä, elämä sujuu ihan kivasti. Täällä on monetkin asiat (niitä sen kummemmin luettelematta) erilailla kuin Suomessa, mutta EU:iin liittymisen jälkeen asiat ovat onneksi hieman parantuneet, vaikkakin parantamisen varaa on vielä rutkasti. Ainakaan tällä hetkellä minä en haluaisi palata Suomeen, minulle riittää käynti siellä pari kertaa vuodessa. En tiedä miten minä Suomeen enää sopeutuisinkaan.
Kyproksella elämä on turvallista, rikollisuus on kuitenkin lisääntynyt saarella olevien ulkomaalaisten lisääntymisen myötä sekä Kyproksen etelä- ja pohjoisosien välisen rajan auettua muutama vuosi sitten.
Minut on otettu ihan hyvin vastaan, mutta kyllä sitä silti usein huomaa olevansa "ulkopuolinen". Kyproslaiset vanhemmat naiset (joista useimpia olen oppinut melkein vihaamaan) häpeilemättä etuilevat ja ovat pahansuopaisia monille ulkomaalaisille. Ja kuten JT:kin taisi mainita, en tiedä tulenko koskaan tottumaan kyproslaisten häpeilemättömyyteen ja asioiden suoraan sanomiseen, valehteluun, etuiluun jne. Paitsi viimeaikoina olen huomannut muuttuneeni hiukan ilkeämmäksi. Ennen aina annoin etuilijoiden etuilla, enkä halunnut nostaa mistään meteliä. Nyt yksi päivä olin parkeeramassa autoani, ja näimme vapaan paikan samaan aikaan yhden kyproslaisen naisen kanssa. Ennen olisin luovuttanut suosiolla paikan ja etsinyt itselleni uuden, mutta nyt jostain syystä huomasin kiilaavani vapaalle paikalle ja vielä kädellä näytin että hus siitä sille naiselle ja toivotin sen äänettömästi helvettiin. No, sain sentään kuulla olevani paskiainen ennen kun nainen kaasutti pois. Vähän jäi huono omatunto, mutta koska nainen kuitenkin haukkui minut paskiaiseksi, niin ajattelin että en ehkä kuitenkaan tehnyt mitään väärää ;)
Mutta kuten jokaisesta kansasta, niin täältäkin löytyy niitä helmiä sikojen joukosta ;)
Mistähän tuo kyproslainen kansanluonne tulee? Tosin mielestäni pohjoisessa osassa on lunkimpaa. Etelässä on ruuhkaista ja kallista. Ihmiset eivät paljoa muista piittaa. Tosin (manner-)kreikkalaisissakin olen havainnut tietynlaista ikävää suorapuheisuutta, jolla voi todella haavoittaa toista ihmistä.
Voisin jopa muuttaa Kyprokselle, mutta en jaksaisi sitä mentaliteettia.
En osaa sanoa mistä mahtaa juurensa juontaa, mutta kyllä tässä on monet kerrat hampaita kiristelty ja mieli pahoitettu kyproslaisten puheista. Monesti jälkeenpäin aina mietin vaikka mitä nasevia vastauksia mielessäni, mutta luonto ei anna periksi puhua heille samalla lailla kuin he puhuvat.
Ennen en niin paljoa kiinnittänyt huomiota muiden sanomisiin, kuittasin asiat aina mielessäni sillä, että ajattelin heidän olevan vähän tyhmiä ja vähän enemmän tietämättömiä asioista (Kypros kun on maailman napa ;), mutta nyt kun meillä on lapsi, niin kyllä sitä saa harva se päivä kuulla kaikki virheet mitä teen ja miten lapsia pitäisi kasvattaa. Jopa kaupassa käydessä tuntemattomat ihmiset saattavat puuttua minun asioihini.
Voisihan sitä tietysti sosiaalisuudeksikin kutsua, mutta miksi sen aina pitää olla negatiivista? En lähes koskaan kuule, jos jokin asia on hyvin tai kiva, ne jätetään sanomatta. Vain ne valitukset ja negatiiviset asiat tuodaan julki. Ja voin vakuuttaa, että jos minulla särkee päätä, niin kyproslaisella särkee AINA ainakin 10 kertaa kovemmin! Ja tämä pätee lähes kaikkeen ;)
Kylläpä kannattikin blondin lähteä jalkavaimoksi krekulle, nyt sitä ollaan niin nöyrää piikaa että!
"Itsepäiset suomalaisnaiset" my ass...
En siis edellisessä viestissäni puhunut miehestäni, vaan lähinnä kyproslaisista naisista ja heidän käytöksestään.
Luuletko ihan tosissasi, että yksikään mies saisi minua pidettyä jalkavaimona missään suhteessa? No, olet väärässä.
jos naiset saa pidettyä sua noin hyvin kurissa niin joltain etelänmieheltä se käy vielä helpommin.
Jos Suomessa kasvaessaan on oppinut hyvät käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioittamisen, niin en sitä kuitenkaan kurin alla olemiseksi kutsuisi.
No tällä hetkellä asun vielä Suomessa ja mies ulkomailla, mutta heti opiskeluiden jälkeen aion muuttaa sitten ulkomaille, joko poikakaverin kotimaahan, jossa olen myös itse asunut pari vuotta tai sitten jonnekin muualle. Eipä ole oikein muuta väliä, kuin että mielellään maahan, jonka kieltä osaan ja mieluummin länsimaahan, Eurooppaan tai Jenkkeihin/Kanadaan. Meillä ei ole oikeastaan väliä, sillä kummatkin osaavat hyvin monia kieliä.
Itse jäisin oikeasti kaipaamaan Suomesta lähinnä luontoa, puhdasta vettä, rauhallisuutta, on täällä vielä ainakin suht turvallista... mutta ihmisiä en kaipaisi lainkaan. Suurin osa on erittäin pinnallisia, itsekkäitä, leuhkoja, epäkohteliaita... ulkomailla ihmiset ovat yksinkertaisesti rennompia ja mukavaa seuraa.
Sit täällä usein puhutaan tuista... no itse olen samaa mieltä, että ulkkikset, jotka tulevat Suomeen tekemättä mitään ja saavat kasan kahisevaa, on väärin. Sen lisäksi lapsia tehdään joka vuosi, niin, että saadaan tuet niistäkin. En kyllä siltikään syrji tämän takia näitä ulkomaalaisia, heillä ei varmasti ole kotimaassaan mitään. Kyllä itsekin varmasti toivoisi, että autettaisiin, jos joutuisi sodan jalkoihin ja pakenisi aivan vieraaseen maahan. Ei heidän elämä silti varmasti helppoa ole, sillä elämä on hyvin kallista verrattuna tukien määrään. Toisaalta ulkkikset, jotka oikeasti haluavat sopeutua uuteen maahan opettelemalla kielen ja tekemällä työtä, on arvostettavaa. Itse olen vielä opiskelija ja 460e saa maksettua vuokran, josta käteen jää juuri n. 60e, siitä sitten laskut ja 20e ruokiin/vko. Eli laskutaitoni mukaan, minulla olisi yksi ruoaton viikko kuukaudessa. Ja jos niitä laskuja on maksettavana niin ehkä jopa pari kolmekin viikkoa ruoatta. Vanhemmiltani en pyydä koskaan rahaa. No ihmettelette varmaan, millä sitten elelen tai moni muu opiskelija. No käyn sitten töissä muutaman kerran viikossa. Ja jopas, nyt ylittää tulorajan (miksi ihmeessä ihmisiä kielletään tienaamasta liikaa?), joten joudun sitten palauttelemaan. Ja sekin on minusta huijausta, sillä kela maksaa 9kk ja tulot katsotaan vuodesta. Kela tavallaan pakottaa kesällä töihin ja sitten eivät itse kuitenkaan maksa, joten eikö olisi reilua laskeaa tulotkin 9kk? Kela tavallaan voittaa siinä, että näin opiskelija joutuu sitten palauttelemaan tukia, mikä jo muutenkin on aivan naurettava summa tämän päivän elinkustannuksiin nähden.
Mikä vielä oli naurettavampaa, kun opiskelijoita pyydettiin kovasti tekemään lapsia opiskeluaikana. Kuulemma jopa nopeuttaa valmistumista! Millä rahalla? Jos ei itsekään tuu kunnolla toimeen, niin milläs sitten lapsen elätät?
Eli ei Suomikaan ole mikään rahasampo asua! Ja jos ajattelu lapsienteosta on tuota luokkaa ministerillä...
Hieman siirtyi vastaus sivuun, mutta sanotaan, että maassa, jossa asuin, on hyvin vaikea byrokratia, jota vastaan sai taistella joka puolella. Asioiden hoita kestää pidempään ja on hankalampaa. Mutta kyllä muuttaisin ulkomaille. Vaihtelu virkistää.
Ulkomaalaisia loisia ei olisi, saattaisi sitä tukea riittää paremmin meille suomalaisille.
No tulo on kyllä todella tarpeen. Vaikka nyt tänä vuonna tuloni ylittääkin (ei edes paljon) rajan, en tienaa silti kovinkaan paljon kuukaudessa eli rahasta ei jäisi kauheasti käteen vuokran jälkeen. Ja sekin riippuu niin kuukaudesta, joinakin kuukausina käteen jäisi enemmän, joinakin ei lainkaan eli tuki tulee kyllä tarpeen. En tiedä mitä itse puuhailet, mutta elelisitkö itse n. 500-600 e kuussa (ilman tukia) tai mietis niitä parkoja, jotka eivät käyt töissä ja saavat 460e/kk. Tuohan lisätulo hieman elämään sisältöä, kun rahaa riittää jopa joskus johonkin ylimääräiseenkin. Mutta ei näillä summilla kauheasti elele. Ja työ vie aina opiskeluiltakin aikaa pois. Jäänyt pari sivuainetta kakkoseksi työn takia. Toisaalta työssä on se hyvä puoli, että saa työkokemusta ja näyttäähän se tulevalle työnantajalle, että oikeesti on tehnyt kaikenlaista, vaikka opiskelutkin pukkaavat päälle. Minusta sitä kyllä saisi arvostaa, oli työ mitä tahansa. Kukaan normaali ei varmaankaan työskentele melkein ympäripyöreitä päiviä... aamu ja päivä luennoilla jne. ja sitten vielä illaksi töihin, kotona 22 aikaan... Kyllä tämänlaisen ahkeruuden sijaan tulorajat pitäisi poistaa kokonaan.
No, voi olla, että kun jo nyt pitää miettiä mitä ostelee niin sitten, kun palkka on n. 2500-3000e/kk, on varmasti aivan outoa, että rahaa voi olla yhtäkkiä käytettävissä niinkin paljon enemmän, mutta säästöön kyllä menisivät.
"Kukaan ei sinua pakota työskentelemään tai OPISKELEMAAN. Opiskelu on vapaaehtoista."
No jos en työskentelisi, kuolisin varmaan nälkään. Jos en opiskelisi, enkä pääsisi töihin, kuolisin varmaan silloinkin nälkään.
Jos vuokraan menee suurin osa joko tuesta tai vaikka vain palkasta ja käteen jää niin mitätön summa, että sillä ei tee yhtään mitään. 4200 ja risat ei ole mitään! Lehdistä on tullut luettua, että päättäjiä ja ihmisiä ei ylipäätänsä kiinnosta nuoret ja opiskelijat. Paitsi ehkä nyt, kun oli tämä ampumatapaus... Opintotukeen pitäisi tulla ainakin parisataa lisää, että sillä voi oikeasti elää ja opiskella täysipäiväisesti ja olla stressaamatta mitään ylimääräistä.
Iloita varmaan pitää tuesta, mutta ei tuen määrästä. Päättäjät ne vasta reiluja on, nostavat joka vuosi palkkaa enemmän ja enemmän. Nyt puhutaan sadoista euroista... itsellä palkka on noussut noin neljän vuoden aikana pari euroa. Ja tuki vihdoin viimeisen opiskeluvuoden aikana parilla kympillä... no pianpa sitä pääsee oikeisiin töihin, ei kai minunkaan sitten tarvitse enää välittää opiskelijoiden tuloista, eläkööt millä elävät?!
Tämän keskustelun aihe oli, "puolisot ulkomailla" ei opintotuki. Hyvin sinä aina saat keskustelun tyrehtymään noilla ns, "asiantuntevilla" kommenteillasi, jotka eivät ollenkaan liity aiheeseen. Kiitos kuitenkin kaikille muille vastaajille. Toivottavasti viihdytte siellä jossakin, tuntuu kyllä välillä, että olisi pakko päästä täältä pois. Olette onnekaita monella tapaa.
http://www.youtube.com/watch?v=SCnumxfr_YM