Tahtoo vinkkejä

ole mitään menetettävää? Jos kerrot hänelle nyt tunteistasi, ei sinun tarvitse odottaa ja elätellä kenties turhia toiveita kunnes hän palaa suomeen. Sitten tiedät ajatteleeko hän samalla tavalla vai ei.. voit satuttaa itsesi, mutta voit miettiä haluatko tietää vai et.
Tsemppiä teille!

En yleensä kirjoittele näille palstoille, mutta nyt on ihan pakko vastata, koska minulla on hieman samantyyppisiä kokemuksia (vaikkakin minun tapauksessa kyseessä on ulkomaalainen ja meidän juttu on ehkä vieläkin monimutkaisempi). Sinun tunteet kuulosti niin tutuilta, ehkä minun tarinasta on sulle jotain lohtua...
Tässä siis minun tarina lyhykäisyydessään: olen pian 23-vuotias tyttö ja olin viime kevään vaihdossa Ranskassa ja sattumalta tutustuin siellä tosi mukavaan pari vuotta nuorempaan amerikkalaispoikaan. Meistä tuli tuon puolen vuoden aikana ihan tosi hyviä ystäviä ja tuntui, että ajatukset kävi ihan yksiin. Hengattiin oikeastaan koko kevät samassa kaveriporukassa, mutta myös kahdestaan ja opittiin tuntemaan toisemme tosi hyvin. Minun tunteet sattui sitten syvenemään kevään aikana ystävyydestä joksikin muuksi (oltiin ja ollaan edelleen molemmat vapaita) ja menin sitten kertomaan ihastuksestani noin paria kuukautta ennen vaihdon loppumista. Amerikkalainen ystäväni ei halunnut silloin aloittaa mitään, vetosi väliaikaisuuteen ja sanoi että olisi tosi hirveetä sanoa hyvästit jos kiintyisi liikaa. Kaukosuhteilusta ei oltu kumpikaan erityisen kiinnostuneita.

Kävi kuitenkin niin, että sen jälkeen kun minä tunnustin tunteeni, meistä tulikin vielä parempia kavereita (en oikein vieläkään ymmärrä miten siinä niin kävi) ja on sanomattakin selvää, että hyvästien sanominen toukokuun lopussa oli ihan kamalaa meille molemmille, minulle varsinkin, koska en ollut ihan varma, että missä mentiin (miehet osaa olla niin epämääräisiä! :D). No, minä olin ihan varma, että meille kävisi niin kuin monille vaihtarikavereille eli että pikku hiljaa yhteydenpito vaan jäisi, varsinkin kun tuota aikaeroakin on 7 tuntia, mutta jotenkin siinä kävi päinvastoin ja molemmat jatkettiin yhteydenpitämistä melko ahkerasti Skypen välityksellä, kesän alussa tosi usein, noin 2-5 kertaa viikossa ja edelleenkin vähintään viikottain, yleensä useamminkin. Kesän alussa kerroin myös ystävälleni, että olin edelleen ihastunut häneen ja hän kertoi avoimesti omista henkilökohtaisista syistään ja siitä, miksei halunnut alottaa silloin mitään minun kanssa (en halua kertoa kaikkia yksityiskohtia tässä). Juttu jäi kuitenkin todella avoimeksi siinä mielessä, että ystäväni tiesi/tietää minun tunteet, mutta minä en ole vieläkään saanut kunnon vastausta ystävältäni.

Tilannetta monimutkaistaa vielä tämä: koko kevään amerikkalaisihastukseni oli puhunut, että minun pitäisi tulla käymään hänen luona kylässä (en ole koskaan käyny Amerikassa) ja kesäkuussa alettiin sitten suunnitella matkaa ihan tosissaan, aluksi oikeastaan ystäväni aloitteesta. Hän kutsui minut luokseen jouluksi ja uudeksi vuodeksi, molemmilla sattuu olemaan yhtä aikaa pitempi loma ja elokuun alussa varasin sitten lentoliput New Yorkiin... Minusta tuntuu, että olen oppinut tuntemaan ystävääni vielä paremmin tänä aikana, kun olemme olleet erossa (jo viisi kuukautta!) ja molemmat odotamme innolla joulua ja sitä, että pääsemme näkemään pitkän ajan jälkeen. Itse olen lähdössä innolla tapaamaan ystävääni, mutta samalla olen kovin ristiriitaisella mielellä, koska en tiedä, mitkä hänen tunteensa minua kohtaan ovat. Siis että ollaanko tässä ystäviä vai jotain muuta. Häntä ei tunnu ahdistavan se, että olen menossa hänen perheensä luokse viettämään joulua ja hän on suunnitellut jo innolla vaikka mitä tekemistä, vaikka hän tietää kyllä, että tykkään hänestä enemmän kuin kaverina.
Että näin..

Tällä tarinalla on joku pointtikin, olen juuri pääsemässä siihen :D. Eli siis sitten puhutaan odottamisesta. Minä olen periaatteessa odottanut nyt viimeiset viisi kuukautta ja voi olla, että minun odottamiseni on ollut täysin turhaa (toisin kuin luultavasti sinulla!). Odottamista auttaa se, että on joku tietty päätepiste, jota odottaa (teillähän se olisi ensi kesä). Mutta sanon vain sen, että odottajan tie ei ole maailman helpoin, jos sille päätät lähteä. Ja valitettavasti omia tunteitaan ei voi kääntää pois päältä (voi kun voisikin!) ja välillä tuntuu, että ikävä vie ilon kokonaan elämästä, mutta toisaalta jos odottaminen palkitaan lopussa, niin minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että hukkaanheitettyä aikaa se ei ole! Sinun kannattaa miettiä asiaa niin, että odotat ihastustasi niin kauan kuin se tuntuu sinusta arvokkaalta ja niin kauan kuin tunteesi ihastustasi kohtaan pysyvät samanlaisina. Jotenkin kaiken sen jälkeen, mitä minulle on tapahtunut tänä vuonna, haluan uskoa, että asioilla on tapana järjestyä parhain päin ja että kaikella mitä tapahtuu on joku tarkoitus. Ja varmaan voisikin olla helpompaa olla olematta yhteydessä tänä aikana, mutta toisaalta kannattaa olla yhteydessä niin kauan kuin se tuntuu luonnolliselta ja juttu kulkee edes jollakin tasolla (sitä paitsi voisi olla vaikeaa jatkaa siitä, mihin jäitt, jos ette olisi missään yhteydessä tässä välissä). Niin ja muista, että sillä tytöllä on siellä todella paljon kaikkea uutta ja jännittävää, joten se varmasti selittää osaltaan sitä, että hän saattaa vaikuttaa etäiseltä. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että hän ei ehkä itse ole ihan varma, mitä haluaa teidän suhteelta ja että onko järkevää pitää niin kauan aikaa yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa on periaatteessa vielä vain kaveri. Ja voihan olla, että tilanne muuttuu myös sinun kohdallasi, kun lähdet vaihtoon.

Mutta veikkaisin, että välimatka saattaa myös selventää joskus ajatuksia - vanha sanonta siitä, että ihminen ei ymmärrä tiettyjen asioiden arvoa ennen kuin ne menettää, on täysin totta! Ehkä kannattaa ajatella niin, että jos sinä oikeasti tykkäät siitä tytöstä, niin odotat häntä niin kauan kuin se tuntuu sinusta hyvältä eikä se ole toisessa roikkumista (jos et itse omalla käytökselläsi osoita hänelle, että roikut hänessä). Elämäntilanteet muuttuu ja vaihdossa myös ihmiset saattaa muuttua, mutta toisaalta jos teidät on tarkoitettu toisillenne niin loppujen lopuksi vuosi ihmiselämässä on lyhyt aika, etenkin jos sen vuoden jälkeen pääsee kokemaan aitoa rakkautta.

Tsemppiä teille, jospa tästä vuodatuksesta oli jotain apua! Välillä kannattaa kuunnella omaa sydäntään :).