Kyselemisestä.

vahvistusta omille epäilyilleen, uskoisin..

kyllä sitä omaa pahaa mieltä voi täällä purkaa ja saada niitä vastauksia, joissa haukutaan se äijänretale maan rakoon. Sillä miehistähän täällä valitetaan. Varsinkin, jos on ns. tilanne päällä, niin oikeasti muiden mielipiteet tai näkemykset voivat antaa uutta näkökulmaa asioihin. Tunnemyrskyssä kun oma katsantokanta saattaa olla rajoittunut.

Ja kunhan vaan pitää mielessä, että kukaan täällä ei todellakaan voi tietää totuutta tai oikeita ratkaisuja tai mitä se toinen oikeasti tarkoittaa, miksi on vaikka toiminut niin kuin on toiminut. Ihmisen tekemiset kun ovat niin monen asian summa, että toisinaan ihminen ei itsekään ole tietoinen toimiensa syistä.

Ajatustenvaihtoa. Parhaimmassa tapauksessa syntyy jopa keskustelua, jossa asiaa voi valottaa vähän laajemmin. Ehkä voi jopa oppia jotain. Ihan oikeasti, on se mahdollista.

Mutta kyllähän minä voisin vaikka kirjoittaa jostain ongelmastani tavalla, jolla saan sympatiat osakseni tai kirjoittaa hiukan toisin, jolloin mielipiteet voisi olla jotain ihan muuta. Riippuu siitä, mitä kertoo, mitä jättää kertomatta, miten kertoo, vaikka kertoisi ihan tottakin. Asiat kun ei todellakaan ole aina sitä, miltä ne näyttää.

Vaan kyllä ne erilaiset mielipiteet on mielenkiintoisia. Niin kuin tuolla alemmassa kysymyksessä, mitä tulee mieleen uutisesta, jossa kerrottiin palaneesta Mersusta. Minä olin se toinen, jolla tuli mieleen vakuutuspetos. Miksi? Miksi ajattelin niin? Enkä tiedä. Miksi jollekin toiselle tulee mieleen ihan jotain muuta? Mielenkiintoista.

Sorry, ehkä pikkuisen lipesin aiheesta, mutten varmaan aiheuttanut sen suurempia traumoja tässä kenellekään. Mietinpähän vaan asioita...

Ei niihin kysymyksiin etsitä yleispätevää vastausta, jokainen tietää, ettei sellaista ole. Mutta kun kaikki ihmiset heittävät jonkun kommentin, niin sieltä saattaa tulla jokin sellainenkin kommentti, joka avaa kysyjän silmät tajuamaan, että totahan se tarkoitti. Ja joka tapauksessa keskusteleminen mieltä painavasta asiasta selvittää ajatuksia. Ja jos sillä saa oman mielen hetkeksi paremmaksi, niin eikö sekin ole jo syy?

Ei muuten aina saa oikeaa vastausta kysymällä henkilöltä itseltään. Esimerkiksi, jos kysyn mieheltäni, että onko mun alapää löystynyt synnytyksessä liikaa ja on nyt väljä, eikä siitä saa mitään nautintoa, niin hän vastaa, että ei se tietenkään mihinkään ole löystynyt. Mä luulen, että teillä ei ole mitään ongelmia vastata samaan kysymykseen, että onhan se tietenkin löystynyt, vaikka ette tiedäkään mun alapäästäni oikeasti yhtään mitään. Itse saan sitten päättää, että kumpaa haluan uskoa. Jos on itsesäälifiilikset, niin uskon teitä ja jos haluan itsetuntoani kohottaa, niin uskon miestäni.