seurustelimme ex poikaystäväni kanssa yli 3 vuotta kunnes itselle tuli mitta täyteen.joka vknloppu mies lähti juopottelemaan kavereiden kanssa,useimmiten olin kyllä mukana mutta loppuvaiheessa ei jaksanut enään.kommunikaatio ei toiminut,mies meni aina lukkoon kun piti keskustella vakavista asioista.töitä ja harrastuksia oli paljon.jäin aina kakkossijalle.kuitenkin mies hoiti kotia hyvin,aina oli tiskit tiskattu,siistiä ja laskut maksettu.pettämistä hän ei hyväksy enkä usko että petti,sen verran luulen tuntevani(monet yhteiset ja hänen omat ja minun ystävät ovat sanoneet hänen olevan huono naisten kanssa,luotettava,ei siis pelimies?)..ennen epäillytkään kunnes sain tietää että he olivat nähneet exän kanssa kerran ja olleet yhteyksissä enkä tiennyt kuin jälkeenpäin.asiasta keskusteltiin että ei ole exään tunteita,se juttu ei kuulemma vaan toiminut.7kk sitten jätin hänet koska keskusteluyritykseni ja puhumiseni tuntuivat menneen kuuroille korville jo jonkin aikaa.en halunnut tuollaista elämää..ehkä elin liikaa hänen juttujensa mukaan..päätin olla rohkea ja lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
olemme koko puolen vuoden aikana olleet yhteyksissä mutta kahden viime kuukauden aikana olemme lähentyneet kun olemme jutelleet enemmän ja ruotineet suhdettamme sähköisesti,viesteillä, messengerissä,mikä meni vikaan,mitä voisi parantaa tulevaisuuden suhteissa..harrastukset ovat muuttuneet ei niin vakaviksi,viinaa kavereiden kanssa ei enää joka vknloppu,tupakanpoltto loppunut..kommunikaatio tuntuu toimivan..mies on tuntunut oppivan ja ymmärtävän vasta lähtöni jälkeen tiettyjä asioita.olen tietenkin itsekin ehtinyt muuttua ja miettiä miten itse olisin voinut tehdä toisin.kasvotusten tuntuu että pystymme nyt keskustelemaan asioista helpommin,avoimemmin,suoremmin ja toimivasti.. yhteenpalaamisesta on puhuttu..mutta sitten sain monien utelujen jälkeen kuulla että he olivat kyseisen exän kanssa olleet pari kuukautta enemmän yhteyksissä,eli siis yrittäneet katsoa tulisiko jotain.tälläkin kertaa nainen oli sanonut ettei jutusta tule mitään taaskaan..ihan tarkkaan en kaikkea tiedä kuitenkaan..asia ei sinänsä haittaa koska se tapahtui eron aikana mutta tottakai mietin että onko miehellä paljonkin tunteita exään mitä ei koskaan ole kertonut tai ei halua käsitellä,tuunko aina olemaan kakkonen jokaiselle asialle..tottakai minussakin vikani mutta tiedän monen pitävän minua hyvänä tyttöystävänä,annan vapautta,arvostan,rakastan mutta tietenkin on huonotkin puoleni,niinkuin meissä jokaisessa..miten miehet käsittelevät exän? voiko ihminen muuttua omasta tahdostaan pysyvästi parempaan suuntaan? ajattelenko vain ihan liikaa asioita?
vika sittenkin minussa ..? mie 23
olemme koko puolen vuoden aikana olleet yhteyksissä mutta kahden viime kuukauden aikana olemme lähentyneet kun olemme jutelleet enemmän ja ruotineet suhdettamme sähköisesti,viesteillä, messengerissä,mikä meni vikaan,mitä voisi parantaa tulevaisuuden suhteissa..harrastukset ovat muuttuneet ei niin vakaviksi,viinaa kavereiden kanssa ei enää joka vknloppu,tupakanpoltto loppunut..kommunikaatio tuntuu toimivan..mies on tuntunut oppivan ja ymmärtävän vasta lähtöni jälkeen tiettyjä asioita.olen tietenkin itsekin ehtinyt muuttua ja miettiä miten itse olisin voinut tehdä toisin.kasvotusten tuntuu että pystymme nyt keskustelemaan asioista helpommin,avoimemmin,suoremmin ja toimivasti.. yhteenpalaamisesta on puhuttu..mutta sitten sain monien utelujen jälkeen kuulla että he olivat kyseisen exän kanssa olleet pari kuukautta enemmän yhteyksissä,eli siis yrittäneet katsoa tulisiko jotain.tälläkin kertaa nainen oli sanonut ettei jutusta tule mitään taaskaan..ihan tarkkaan en kaikkea tiedä kuitenkaan..asia ei sinänsä haittaa koska se tapahtui eron aikana mutta tottakai mietin että onko miehellä paljonkin tunteita exään mitä ei koskaan ole kertonut tai ei halua käsitellä,tuunko aina olemaan kakkonen jokaiselle asialle..tottakai minussakin vikani mutta tiedän monen pitävän minua hyvänä tyttöystävänä,annan vapautta,arvostan,rakastan mutta tietenkin on huonotkin puoleni,niinkuin meissä jokaisessa..miten miehet käsittelevät exän? voiko ihminen muuttua omasta tahdostaan pysyvästi parempaan suuntaan? ajattelenko vain ihan liikaa asioita?
vika sittenkin minussa ..? mie 23
Vastaukset 2
Vanhimmat
älä haikaile tuollaisen miehen perään... ihan totta, jos ei pysty sun kanssa face to face juttelemaan niin ei pysty myöhemminkään..
itse olen kokenut melkein saman kuin sä ja minä tyhmä otin miehen takasin ja eipä tää näytä onnistuvan vieläkään..
vaihtoon lähtee ja takasin en enää ota!!!!!!
Ennen vanhaan voisi luulla, että elämä parisuhteissa oli paljon helpompaa kun mentiin nuorina sen ensimmäisen hyvän ehdokkaan kanssa naimisiin ja elettiin sitten avion onnessa hamaan loppuun asti. Oliko se sitten aina sitä onnea ja auvoa vai vain pelkkää sen kulissia, jossa kummallakin tai vain toisella oli omalla tavallaan paha olla. Loppujen lopuksi kuitenkin niitä ns. rinnakkaisrakkauksia varmasti oli silloinkin ja ne, joissakin suhteissa oli suhteen karikko toisissa suhteen voimavara niin hyvässä kuin pahassakin. Tuolla hyvässä ja pahassa tarkoitan sekä pettämistilanteista että niitä tavallisia parisuhteen rinnalla elettäviä ihmissuhteita, jotka ei kuitenkaan vieneet normaalia ihmissuhdetta pidemmälle asioitaan (tarkoitan vain parisuhteeseen liittyviin asioihin).
Nykyaikana asiat on tosiaan aivan eri lailla. Parisuhteet hajoavat ja avioerotilastot on aivan pilvissä vanhoihin avioliiton kulta-aikoihin verrattuna. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi ihminen tänä päivänä elää, sitä enemmään on ex:iä ja niitä elämääkin suurempia rakkauksia takana yhdellä jos toisella uutta suhdetta perustavalla parilla.
Sinä olet itse vielä hyvin nuori niinkuin varmasti myös tuo sinun poikaystäväsikin ja siksi ei takana teillä kummallakaan ole vielä useita suhteita takana, eikä teillä kummallakaan ole siis tavallaan aikaisempaa kokemusta siitä, miten niille suurille tunteille ajanmyötä tapahtuu.
Mutta jos hetkenkään pysähdyt miettimään vaikka jo ihan omia lapsuuden aikaisia ihastuksia tai vaikka esimerkiksi sitä alakouluaikaista ensi-ihastustasi niin huomaat vielä tänäkin päivänä se samainen pikku poika sieltä kotipihalta, päiväkodin portilta tai koulun pihalta saa ihan kummallisia vivahduksia mielessäsi aikaiseksi vaikka et missään tapauksessa enää hänen kanssaan haluakaan mitään parisuhteeseen liittyvää aloittaakaan.
Sama asia on myös niitten isompana ja aikuisena tapahtuvien ihastumisten ja varsinkin niiden rakastumisten kanssa. Minä itse ainakin uskon siihen, että ne myönteiset yleisesti ajatellen toisiin ihmisiin verrattuna voimakkaammat tunnevivahteet säilyvät varmasti lopun ikää, ellei tuo kyseinen ihminen sitten esimerkiksi omalla pahuudellaan niitä tunteita sitten sinulta jotenkin tuhoa elämän varrella.
Mutta ne tunteet on vain myönteisiä, joidenkin kohdalla jopa rakkauttakin sisältäviä tunteita, jotka ei sitten kuitenkaan johda enää mihinkään vierellä kulkevaa ihmissuhdetta pidemmälle.
Parasta mahdollistahan on oikeesti tilanne silloin, jos kaksi ihmistä, jotka ovat tunteneet jotain toisiaan kohtaan pystyisivät eroamaan niin, että jatkossakin tuo ehkä jo pitkäänkin kestäneen ihmissuhteen jatkuvuus olisi vielä mahdollista jatkossakin. Erityisesti tuon asian tärkeys konkretisoituu niissä parisuhteissa, joissa on jo yhteisiä lapsia ehditty maailmaan saada aikaiseksi.