Hevosharrastusta ja erityisesti ratsastusta pidetään jotenkin söpön ihanana ja viattomuuden perikuvaharrastuksena. Onhan siinä toki partnerina ja harrastusvälineenä tunteitaan aidosti osoittava viaton eläin.
MUTTA; kuinka paljon oikeasti tapahtuukaan hevosten parissa onnettomuuksia ja vakavia loukkaantumisia, erityisesti ratsastaessa? Ainakin nyt julkisuudessa olleessa televisio-ohjelmassa on sattunut yllättävän paljon loukkaantumisia. Paljonkohan lieneekään loukkaantuneiden prosenttiosuus osanottajista? Joku viitseliäs ja sarjaa seurannut voisi laskea ja kertoa prosenttiluvun meille.
Hevosen koko on jo sitä luokkaa, että pillastuessaan se pystyy ruhjomaan ihmisen pahastikin ja pelkästään pudottamalla ratsastajan selästään ihminen on jo suuressa vaarassa. Vauhkoontuessaan hevonen on todella pelottava ja vaarallinen.
Aina muistetaan lehdistössä mainita esim. jokikisistä koirien puremisista, mutta hevosonnettomuuksista harvoin on luettavaa. Paljonko Suomessa onkaan koiria ja paljonko hevosia, onko onnettomuustilastoja näistä kahdesta harrastuksesta olemassa? Menisiköhän paljonkaan metsään, jos joku vättäisi hevosharrastuksen olevan todella vaarallinen esim koiraharrastukseen verrattuna?
Kysymys kuuluukin; onko hevosharrastusten parissa onnettomuuksia oikeasti niin vähän, vai eikö niitä vain anneta julkisuuteen?
Se mikä itseäni eniten mietityttää on se, että hyvin suuri osa hevosten parissa aikaansa viettävistä on pieniä ja hentoja tyttöjä. Aikamoinen kontrasti harrastusvälineen ja harrastajan välillä! Onko tämä kokoero mielestänne turvallisuusriski?
MUTTA; kuinka paljon oikeasti tapahtuukaan hevosten parissa onnettomuuksia ja vakavia loukkaantumisia, erityisesti ratsastaessa? Ainakin nyt julkisuudessa olleessa televisio-ohjelmassa on sattunut yllättävän paljon loukkaantumisia. Paljonkohan lieneekään loukkaantuneiden prosenttiosuus osanottajista? Joku viitseliäs ja sarjaa seurannut voisi laskea ja kertoa prosenttiluvun meille.
Hevosen koko on jo sitä luokkaa, että pillastuessaan se pystyy ruhjomaan ihmisen pahastikin ja pelkästään pudottamalla ratsastajan selästään ihminen on jo suuressa vaarassa. Vauhkoontuessaan hevonen on todella pelottava ja vaarallinen.
Aina muistetaan lehdistössä mainita esim. jokikisistä koirien puremisista, mutta hevosonnettomuuksista harvoin on luettavaa. Paljonko Suomessa onkaan koiria ja paljonko hevosia, onko onnettomuustilastoja näistä kahdesta harrastuksesta olemassa? Menisiköhän paljonkaan metsään, jos joku vättäisi hevosharrastuksen olevan todella vaarallinen esim koiraharrastukseen verrattuna?
Kysymys kuuluukin; onko hevosharrastusten parissa onnettomuuksia oikeasti niin vähän, vai eikö niitä vain anneta julkisuuteen?
Se mikä itseäni eniten mietityttää on se, että hyvin suuri osa hevosten parissa aikaansa viettävistä on pieniä ja hentoja tyttöjä. Aikamoinen kontrasti harrastusvälineen ja harrastajan välillä! Onko tämä kokoero mielestänne turvallisuusriski?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tallitähdet sarja ei todellakaan anna oikeaa kuvaa ratsastusharrastuksen aloittamisesta ja ylipäätään koko lajissa. Sarjan hevoset ovat (nuorehkoja) kilpahevosia, todella hyviä osaavan ratsastajan käsissä, mutta liian herkkiä ja impulsiivisiä alkeisratsuiksi. Ratsastuskouluilla aloittelijoille on kokeneita, varmaluonteisia hevosia, jotka on opetettu sietämään aloittevan ratsastajan huonoja apuja ja jopa suoranaisia virheitä. Sitten taitojen kartuttua pääsee ratsastamaan myös vähän impulsiivisimmilla hevosilla.
Ratsastuskoulussa ratsastus aloitetaan taluttajan kanssa ja ensin opetellaan hallitsemaan hevosta käynnissä ja ravissa, ja sitten vasta kokeillaan laukkaa. Toisin kuin sarjassa, jossa lähdettiin treenamaan heti liinassa kaikkia askellajeja. Ratsastustunneilla kukin ratsastaja etenee omaan tahtiinsa, opettaja ei anna ratsastajan uusia asioita ennen kuin on varma, että ratsastaja voi tehdä kokeilun turvallisesti (vaikka ei onnistuisikaan). Sarjassa kaikkien on edettävä formaatin mukaisesti, onnistui tai ei. Sarjasta tulisi loputtoman tylsä, jos seurattaisiin julkkisten ratsastusharrastuksen aloitaamista tavallisessa ratsastuskoulussa, tavallisella alkeisratastajan verkkaisessa tahdissa ja hyvän luotettavan ratastuksen opettajan johdolla. Minusta sarjaa tehdessä on kuitenkin opettu liikaa riskejä, hyvää viihdettä saataisiin aikaan vähemmilläkin riskeillä ja suuremmalla järjen käytöllä ja antamalla ratsatajille vähän enemmän aikaa oppia uuden harrastuksen.
Vakuutusyhtiöiden tapaturmatilastojen mukaan ratsastuksessa sattuu vähemmän tapaturmia, kuin kamppailulajeissa tai jääkiekossa, mutta enemmän kuin lenkkeilessä tai pyöreissä harrastaja määrin suhteutettuna. Joten ratsastusta ei voi pitää huippuvaarallisena lajina, joskaan ei myöskään missään tapauksena riskittömä harrastuksena.
Omalla toiminnalaan voi vaikuttaa todella paljon omaan turvallisuuteensa. Onnettomukksia sattuu todella vähän ratsastuskouluissa ratsastaville ja ammattiratsastajille, koska nämä kaksi ratsastajaryhmää käyttävät turvavarusteita järkevästi ja ammattilaiset (opettajat ja ammattiratsastajat) osaavat arvioida toiminnan riskit ja välttää niitä. Eninten onnettomukksia sattuu "puskaratsastajille" ja 1-2 hevosen omistajille, heillä ei aina ole osaamista arvioida riskejä ja varusteiden kunto ja käyttökin on vähän niin ja näin osalla porukasta (tosin tästä ryhmästä löytyy myös ne kaikkein "turvallisimmat").
Toki kaikessa ratsastuksessa on riskinsä. Jokainen ratsastaja tippuu joskus, yleensä lopputuloksena on suuri harmistus ja huonolla onnella pari hiertymää tai mustelmaa, mutta ei muuta. Pahimmat riskit ovat hevosen alle jääminen, ja hevosen eteen tipahtaminen niin kovasta vauhdista, että hevonen ei ehdi väistää (ihmistä kunnioittava hevonen ei astu päälle, jos sillä suinkin on mahdollisuus väistää) ja tipahtaminen esteen sekaan tai jonkun muun kovan päälle. Yleisimpiä vakavia vammoja ovat aivotärähdys, kylkiluiden murtumat ja olkanivelen alueen vammat (solisluun murtuma, revähdykset ja sijoiltaan menot).
... mutta korjaisin yhden asian. "ihmistä kunnioittava hevonen ei astu päälle, jos sillä suinkin on mahdollisuus väistää", se ei ole kunnioituksesta kiinni, vaan siitä, että saaliseläin varoo visusti, ettei omille jaloille kävisi huonosti. Siksi lehmät, hevoset ja muut eläimet pyrkivät parhaansa mukaan varomaan ihmisen päälle polkemista, jos sellainen on niiden eteen joutunut. :)
Erinomaisen hienosti ja sivistyneesti annettu vastaus kysymykseeni. Nostan hattua. Turvallisia harrastushetkiä sinulle.
Se on totta että hevosten kanssa käy tosi vähän onnettomuuksia.Ja usein onnettomuudet ovat pieniä esim. selästä putoaminen ilman vakavempaa vahinkoa.Hyvänä esimerkkinä asiasta olen minä itse.Olen nimittäin ratsastanut noin 5 vuotta ja olen koko näiden vuosien aikana pudonnut vain kaksi kertaa ja ilman ruhjeita.
Ja jos tarkoitit tätä tallitähdet-ohjelmaa niin siinä onnettomuuksia käy paljon koska herkkien hevosten selkään on laitettu aloittelevia ratsastajia.Tämän takia ratsastajat putoilevat ja hevoset säikkyvät.Jos julkkisten koulutus tallitähdet-ohjelmassa olisi aloittettu "oikein" niin tälläisiä onnettomuuksia ei olisi tapahtunut.
Ja kannattaa aina hevosten kanssa pitää järki päässä.Hevonen on iso eläin ja sillä on valtavat voimat.Ei silti kumminkaan tarvi turhaan pelätä.Jos käy ratsastamassa hyvällä SRL:n hyväksymällä tallilla niin opetus on varmasti turvallista ja onnettomuuksia käy vähän.
tuohon kokoeroon.Itse olen ratsastanut ikäni silloin tällöin.On ollut omakin heppa,nyt ikää jo lähemmäs 40v.Tippunut kolmesti,eikä sattunut mitään.Joskus menin uudelle tallille.Minua ei tunnettu ja sain ihanan ison ponin.Kokeneet pikkulikat meni isoilla puoliverisillä.Ukkoni siitä vähän naureskeli,kuulemma hassun näköistä.Eipä silti en todellakaan ollut niin kokenut,kuin nämä pikkulikat.Toiset käy tunneilla jopa kolmesti viikossa.On meilläpäin ilmestyneessä lehdessä onnettomuudet.Ja myös kärriheppojen kanssa sattuneet.Eihän noita pikkujuttuja tietenkään,vaan harvemmin talleilla sattuu.Enemmän yksityiset yhden hevosen omistajille jotka on kokemattomia ja ottavat riskejä.Pahimmillaan kokemattomia molemmat esim.ex-ravuri jota ei koulutettu päätyy kokemattomalle.
Ensinnäkin: hevonen EI ole "harrastusväline"!
Toiseksi: kyllä, vahinkoja sattuu. Se on elämää. Harvemmin hevosten kanssa kuitenkin mitään kovin vakavaa tapahtuu ja pieniin kolhuihin saa varautua ja ellei niitä hyväksy on parempi vaihtaa lajia.
Arvoisat ratsastajat ja hevosen ystävät,
Keskustelun avaava kysymykseni oli aidolla asiapitoisella uteliaisuudella laadittu ja vain hyvin-hyvin pienellä ärsykkeellä terästetty ("harrastusväline" jne). Yllätykseni olikin suuri, kun saamani vastaukset olivat yhtä vastausta lukuunottamatta todella asiallisia ja kielenkäytöltään hyvin kohteliaita. Tästä voitaneen päätellä, että harratuksenne parissa viihtyvät pääsääntöisesti hengeltään todella sivistyneet ihmiset. Onnea teille harrastuksenne parissa!
ps: justjoo:lle annettakoon anteeksi pieni ärsyyntymisen ilmeneminen kirjoituksessaan, olihan kysymyksessäni pientä koukkua havaittavissa
Monet palstat täällä ovat sellaisia.Jotain jos kysyt tai keskustelet ikäviä kommentteja tulee.Mielestäni täällä on ollut hyvä ilmapiiri!
Tämä ohjelma ei anna realistista kuvaa ratsastuksesta.Se aloitetaan hitaasti ja rauhallisesti eikä esimerkiksi koskaan laukata ensimmäisellä tunnilla. Olen ratsastanut nuorena monta vuotta ja taas aloitin tämän upean lajin. Pudonnut olen muutaman kerran, mutta ei sieltä tuolla tavalla sinkoilla kuin ohjelmassa. Siis: ratsastus ei ole ollenkaan sen riskialttiimpaa kuin mikään muukaan harrastus!
"Se mikä itseäni eniten mietityttää on se, että hyvin suuri osa hevosten parissa aikaansa viettävistä on pieniä ja hentoja tyttöjä. Aikamoinen kontrasti harrastusvälineen ja harrastajan välillä! Onko tämä kokoero mielestänne turvallisuusriski?"
Ei mielestäni. Mitä se auttaaa onnettomuudessa, jos ratsastajalla on n 20. kiloa lisää painoa? Ei mitään. Jos viittaat siihen, että pienikokoinen ratstaja ei pysty hallitsemaan hevosta, suosittelen perehtymään asiaan!
Kyllä se välillä vähän riskialtistakin voi olla. Ratsastin kerran omalla hevosellani, joka jostain syystä pillastui(liekö nähnyt mörköjä puskissa)ja menetin hevosen hallinnan. Paiskauduin selästä maahan ja jäin jonkin ihmeen takia roikkumaan jalustimesta hevosen rinnalle. Hetken aikaa roikuin jalustimessa hevosen laukatessa kunnes ote irtosi ja hevonen jatkoi matkaa. Tuloksena oli luun katkeaminen kädessä ja pahat nivelsidevammat toiseen jalkaan. Henki olisi voinut lähteä mutta näistä tapahtumista huolimatta yhä edelleen ratsastan, tosin tänä päivänä pelkään hieman putoamista ja olen varovaisempi ratsastaessani.
Totuushan on se, ettei hevosista koskaan tiedä. Vaikka hevonen olisi kuinka "varma" niin se pelaa silti täysin vaistojensa varassa..
Kopioituna wikipediasta:
"Ratsastukseen liittyy kuten moneen muuhunkin urheilulajiin myös riskejä. Suurimmat loukkaantumisriskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Tutkimusten mukaan ratsastus on kuitenkin suhteellisen turvallinen laji: erään tutkimuksen mukaan ratsastuksessa syntyy 3,7 vammaa tuhatta harrastettua tuntia kohden, eli riski saada vammoja ratsastuksessa on samaa luokkaa kuin juoksussa ja yleisurheilussa. Päävammojen ehkäisemiseksi käytetään ratsastuskypärää, joka on yleensä pakollinen ratsastuskouluissa ja -kilpailuissa. Varsinkin esteratsastuksessa ja kenttäkilpailun kestävyyskokeessa käytetään nykyään yleisesti myös turvaliiviä, joka jossakin määrin suojaa vartalon luustoa ja sisäelimiä"
Eli ei kovinkaan vaarallista. JOS vahinkoja käy, ne voivat olla pahoja. Tallitähdissä onnettomuuksia on sattunut, koska aloittelijat on laitettu ahtamaan tietoonsa parissa kuukaudessa asioita, joihin normaaleissa olosuhteissa menee vuosi (tosin, yksi tunti viikossa) - ilman asiantuntijaa opettamassa muuten kuin satunnaisesti.
Harvoimpa niille pikkutytöille mitään näitä pahimpia hevosia annetaan ja tallillakin vedän ponikerhoa, jossa on pakko pitää kypärää harjatessa. Pieniä onnettomuuksia sattuu useamminkin - hevonen astuu varpaiden päälle, ratsastaja tippuu ja venäyttää kätensä. Vakavampia harvemmin tapahtuu, en oikeastaan edes muista, kun keneltäkään olisi murtunut mitään.
Minulla kyllä on selkä sökönä, perinnöllisistä syistä se on aika heikko varmiiksi ja kerran tipuin kahdesti kuukaudessa selälleen sekä lisäksi kaaduin oikein reippaasti. Aina kun olen tippunut (jota ei ole tapahtunut kahteen vuoteen, muuten) olen tippunut muutenkin selälleen, mutta kyllä se selkä olisi varmaan kunnossa, jos lääkärihuolto pelaisi. (turha toivo)