Syksyn yo kokeet takana, ja hyvät arvosanat kaiken sen pakertamisen jälkeen (yli puoli vuotta)...
Hmn... minun ja poikaysäväni (seurustelu 3v) piti lähteä Helsinkiin juhlistamaan yo kokeiden loppua.. Kuinkas taas kävikään.. Perjantaina odotin kultaani saapuvaksi kuuden aikaan, sillion hän kuitenkin ilmoitti ettei pääse, koska ei ole rahaa bussiin ja äidin kanssa tullut niin suuri riita, ettei hän voinut heittää.. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän on viimeisellä minuutilla ilmoittanut...
Ehdotin sitten, että hän olisi tullut pyörällä (hän asuu hieman yli 10km päässä), hän kuitenkin sanoi, ettei viitsi pyörällä, kun on kylmäkin (ei ollut). Sen jälkeen hän sanoi, että minun pitäisi lähteä hakemaan hänet. Toki olisin voinutkin, muta en lähtenyt, koska uskoisin, että jos ikävä on tarpeeksi kova, niin kyllä äijän pitäis viittiä pyöräillä sellanen matka (kun hän tajusi etten hakisi häntä, hän ei siltikään viitsinyt tulla omin voimin). Emme siis olleet nähneet toisiamme yli kahteen viikkoon. Lopputulos, emme nähneet toisiamme koko viikonloppuna.
Poikaystävääni liittyy muitakin ongelmia. HÄn on aivan unelma, ihana, hänelle voi kertoa kaikki noloimatkin salaisuudet, hän katsoo jopa kanssani Disney kanavaa, ei ikinä pettäisi jne, jne.
Silti aina kun tapaamme, me alamme riidellä mitä typerimmistä asioista, pinnani on niin usein niin kireällä hänen kanssaan. Olen varma, ettemme voisi viettää esim. kokonaista viikkoa yhdessä.
Isäni vihaa häntä.. Isäni on 75 (ei ikinä uskoisi, tuttava rouva meinasi pyörtyä kun kuuli isäni iän, koska ei ollut uskoa todeksi, anyway haluan vain tehdä selväksi, ettei hän ole mikään vihannes). Isäni mielestä kun pojan pitääisi pitää huolta, että on hyvät suhteet tytön vanhempiin, ennen kuin yrittää mitään sen vakavempaa. Ajan käyttö on myös ongelma. Opiskeluni syö viikolla niin paljon aikaani, etten ehdi nähdä kultaani kuin viikonloppuisin, mutta tämä siis tarkoittaa, ettei itselleni jää ns. omaa aikaa. Lukiokin on kohta ohi, ja verinen taistelukenttä opiskelupaikoista odottaa minuakin.. Tämä on huono aika sitoutua..
Kerroin ensiksi siitä Yo:iden jälkeisestä viikonlopusta.. Se päättyi sitten lopulta niin, että sanoin poikaystävälleni (joka ei tajunnut nähdä vaivaa sen verran, että olisi pyöräillyt 10km) puhelimessa, etten jaksa enää yhtään riitaa, ja sanoin, etten halua seurustella enää..
En kadu päätöstä, koska minua pelottaa että jos jäisin suhteeseen, jossa toisaalta kaikki on hyvin, mutta toisaalta katkeroituisin kaikkien riitojen takia.. Pelkään myös mitä jäittäisin tekemättä, jos sitoutuisin jo tässä vaiheessa. En tarkoita kaikkia niitä miehiä, kenen kanssa en pääsisi sänkyyn, vaan esim. opiskelupaikan hakua ulkomailta. En edes usko, että haluan seurustella kenenkään kanssa moneen vuoteen, sillä vaikka annoinkin hyvin negatiivisen kuvan poikaystävästäni, hän on silti niin ihanakin, että en usko ikinä löytäväni yhtä ihanaa.
Maailman ihanin mies tuli elämääni, mutta väärään aikaan...
En tiedä saiko tarinastani selvää, sillä en ole kovin hyvä kirjoittaja, mutta oli pakko kirjoittaa tästä.. Hamittaa ja ikävä on kova, mutta pakko kestää..
Hmn... minun ja poikaysäväni (seurustelu 3v) piti lähteä Helsinkiin juhlistamaan yo kokeiden loppua.. Kuinkas taas kävikään.. Perjantaina odotin kultaani saapuvaksi kuuden aikaan, sillion hän kuitenkin ilmoitti ettei pääse, koska ei ole rahaa bussiin ja äidin kanssa tullut niin suuri riita, ettei hän voinut heittää.. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hän on viimeisellä minuutilla ilmoittanut...
Ehdotin sitten, että hän olisi tullut pyörällä (hän asuu hieman yli 10km päässä), hän kuitenkin sanoi, ettei viitsi pyörällä, kun on kylmäkin (ei ollut). Sen jälkeen hän sanoi, että minun pitäisi lähteä hakemaan hänet. Toki olisin voinutkin, muta en lähtenyt, koska uskoisin, että jos ikävä on tarpeeksi kova, niin kyllä äijän pitäis viittiä pyöräillä sellanen matka (kun hän tajusi etten hakisi häntä, hän ei siltikään viitsinyt tulla omin voimin). Emme siis olleet nähneet toisiamme yli kahteen viikkoon. Lopputulos, emme nähneet toisiamme koko viikonloppuna.
Poikaystävääni liittyy muitakin ongelmia. HÄn on aivan unelma, ihana, hänelle voi kertoa kaikki noloimatkin salaisuudet, hän katsoo jopa kanssani Disney kanavaa, ei ikinä pettäisi jne, jne.
Silti aina kun tapaamme, me alamme riidellä mitä typerimmistä asioista, pinnani on niin usein niin kireällä hänen kanssaan. Olen varma, ettemme voisi viettää esim. kokonaista viikkoa yhdessä.
Isäni vihaa häntä.. Isäni on 75 (ei ikinä uskoisi, tuttava rouva meinasi pyörtyä kun kuuli isäni iän, koska ei ollut uskoa todeksi, anyway haluan vain tehdä selväksi, ettei hän ole mikään vihannes). Isäni mielestä kun pojan pitääisi pitää huolta, että on hyvät suhteet tytön vanhempiin, ennen kuin yrittää mitään sen vakavempaa. Ajan käyttö on myös ongelma. Opiskeluni syö viikolla niin paljon aikaani, etten ehdi nähdä kultaani kuin viikonloppuisin, mutta tämä siis tarkoittaa, ettei itselleni jää ns. omaa aikaa. Lukiokin on kohta ohi, ja verinen taistelukenttä opiskelupaikoista odottaa minuakin.. Tämä on huono aika sitoutua..
Kerroin ensiksi siitä Yo:iden jälkeisestä viikonlopusta.. Se päättyi sitten lopulta niin, että sanoin poikaystävälleni (joka ei tajunnut nähdä vaivaa sen verran, että olisi pyöräillyt 10km) puhelimessa, etten jaksa enää yhtään riitaa, ja sanoin, etten halua seurustella enää..
En kadu päätöstä, koska minua pelottaa että jos jäisin suhteeseen, jossa toisaalta kaikki on hyvin, mutta toisaalta katkeroituisin kaikkien riitojen takia.. Pelkään myös mitä jäittäisin tekemättä, jos sitoutuisin jo tässä vaiheessa. En tarkoita kaikkia niitä miehiä, kenen kanssa en pääsisi sänkyyn, vaan esim. opiskelupaikan hakua ulkomailta. En edes usko, että haluan seurustella kenenkään kanssa moneen vuoteen, sillä vaikka annoinkin hyvin negatiivisen kuvan poikaystävästäni, hän on silti niin ihanakin, että en usko ikinä löytäväni yhtä ihanaa.
Maailman ihanin mies tuli elämääni, mutta väärään aikaan...
En tiedä saiko tarinastani selvää, sillä en ole kovin hyvä kirjoittaja, mutta oli pakko kirjoittaa tästä.. Hamittaa ja ikävä on kova, mutta pakko kestää..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoisin, että 10 km on lyhyt matka nuorelle miehelle JOS haluaa tavata. Syyskuu, ei sada ja lämmin ilma.
Pidä pääsi. Löydät oikeasti kivemman poikakaverin. Hän ei sinua arvosta ja kunnioita.