Meillä menee muuten hyvin, mutta rahankäyttötottumuksemme ovat hyvin erilaisia. Olemme melko samantuloisia, mutta minä tulen pienellä toimeen ja pysin säästämään, mutta olipa tili millainen tahansa, vaimoni tili on viikossa-parissa tyhjä ja taas luottokortti vinkuu.
Minä hoidon asunnon ennakkosäästämisen, koska vaimollani oli huonekalut, asuntolaina hoituu yhteisesti. Kuitenkin, jos erehdyn laittamaan ylimääräistä yhteiselle tilillemme muka säästääksemme yhteisesti tai saadakseni pelivaraa, vaimoni pistää puolestaan vähemmän.
Minusta olisi järkevää säästää yhteisesti ja sitten miettiä, mitä mukavaa yhteisillä rahoilla tehtäisiin, mutta ennakkosäästämisen ajatuskin on vaimolleni lähes mahdoton.
Jos hiukankin ylimääräistä kertyy, niin koko ajan on jotain, joka aivan välttämättömän tarpeellista ja se on saatava HETI. Kuitenkin iso osa näistä ehdottoman välttämättömistä tavaroista jäävät käyttämättömiksi tai vain lojumaan varastoon. Ja jos joku on kivaa ja ihanaa hinnalla ei ole väliä (näitä naisia on muuten tuttavapiirissäni useita).
Sitä, miten paljon kumpikin käyttää perheen ja lasten yhteisiin asioihin ja paljonko omiin asioihin ei käy selvittäminen, koska "rahankäyttöni on yksityisasia" tai syyttelyihin "eikö sinä ole mistään muusta kiinnostunut kuin rahasta" sekä itkuun, huutoon ja raivoamiseen. Kun ehdotan, että hoitaisin raha-asiat, minulle raivotaan alistamisyrityksestä.
Mikä on ajattelu (tai tunne) on tuon rahankäyttölogiikan taustalla. Onko se muukin, kuin lyhytjänteinen ja parjattu KAIKKITÄNNEHETIMULLENYT ja miksi se tuntuu olevan naisilla niin kovin yleinen ?
Erota en rahan vuoksi haluaisi, vaan ratkaista mielestäni yksinkertaisen ongelman ja laatia oikeudenmukaiset pelisäännöt. Millä naisen saa kuuntelemaan, kun puhe eikä huutaminen mene perille ja käsiksikään ei saisi käydä ? Kertokaa naiset.
Minä hoidon asunnon ennakkosäästämisen, koska vaimollani oli huonekalut, asuntolaina hoituu yhteisesti. Kuitenkin, jos erehdyn laittamaan ylimääräistä yhteiselle tilillemme muka säästääksemme yhteisesti tai saadakseni pelivaraa, vaimoni pistää puolestaan vähemmän.
Minusta olisi järkevää säästää yhteisesti ja sitten miettiä, mitä mukavaa yhteisillä rahoilla tehtäisiin, mutta ennakkosäästämisen ajatuskin on vaimolleni lähes mahdoton.
Jos hiukankin ylimääräistä kertyy, niin koko ajan on jotain, joka aivan välttämättömän tarpeellista ja se on saatava HETI. Kuitenkin iso osa näistä ehdottoman välttämättömistä tavaroista jäävät käyttämättömiksi tai vain lojumaan varastoon. Ja jos joku on kivaa ja ihanaa hinnalla ei ole väliä (näitä naisia on muuten tuttavapiirissäni useita).
Sitä, miten paljon kumpikin käyttää perheen ja lasten yhteisiin asioihin ja paljonko omiin asioihin ei käy selvittäminen, koska "rahankäyttöni on yksityisasia" tai syyttelyihin "eikö sinä ole mistään muusta kiinnostunut kuin rahasta" sekä itkuun, huutoon ja raivoamiseen. Kun ehdotan, että hoitaisin raha-asiat, minulle raivotaan alistamisyrityksestä.
Mikä on ajattelu (tai tunne) on tuon rahankäyttölogiikan taustalla. Onko se muukin, kuin lyhytjänteinen ja parjattu KAIKKITÄNNEHETIMULLENYT ja miksi se tuntuu olevan naisilla niin kovin yleinen ?
Erota en rahan vuoksi haluaisi, vaan ratkaista mielestäni yksinkertaisen ongelman ja laatia oikeudenmukaiset pelisäännöt. Millä naisen saa kuuntelemaan, kun puhe eikä huutaminen mene perille ja käsiksikään ei saisi käydä ? Kertokaa naiset.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, mitä sillä yltiöpäistä ostamista yritetään korvata..
Ehkä näillä ihmisillä on jotenkin tyhjä olo, tai jotai.. se ostaminen tuottaa mielihyvää, mikä kumminkaan ei kestä edes kotiin saakka. Ja koska se mielihyvä todella loppuu heti, niin jatkuvasti täytyy ostaa lisää. Tai jotai sellasta varmaan..
Asiasta kyllä on tehty tutkimuksiakin, että kannattaa etsiä jostain ihan fakta tietoa. Ja ongelma on hyvin yleinen..
Enpä oikeen osaa vastata, koska en kuulu näihin ihmisiin.. Että siinä tapauksessa olen ehkä poikkeuksellinen nainen. Itseasiassa vihaan kaupassa käyntiä! En voi sietää kaupoissa kiertelyä.. Jos joskus lähden kaupoille(kun sitä nyt kaikkien on tehtävä joskus kumminkin) niin tiedän hyvin tarkkaan mitä haen.. ja äkkiä pois!!!
Jos jotain positiivista etsitään asiasta, niin tienaa edes naisesi itse rahansa.. vaikka kenties laiha lohtu.. Mutta tiedän pari tapausta, joissa vain mies tienaa ja nainen tuhlaa. Ja tuhlaa sen verran kovasti että ulosottomiehellä riittää töitä kun laskut jäävät maksamatta.. Toisessa tapauksessa ulosotossa 40000, vain koska vaimo pimitti laskut...
Enpä muuta neuvoa osaa sanoa kuin puhukaa.. laita nainen koville rahan suhteen. Kumpikin tienaa,joten laskut ja menot puoliksi.. sovitte jonkun pienen summan joka laitetaan säästöön joka kuukausi, ja mielellään suoraveloituksella. Ja mitä lopuksi jää käteen niin sen saa kumpikin käytää niin kuin itse haluaa!!
toivotan onnea urakkaan! toivottavasti saatte asianne kuntoon =)
Puhelimia, satelliittivirittimiä, soittimia, dvd-laitteita, digiboxeja, maksullisia kanavia, tietokoneita, kuntolaitteita, paska krääsää, autoja, koneita pihan ja puutarhan hoitoon vaikkei yhtään kummemmin ne pihatyöt häneltä luonnistu kun ei ole vieläkään älynnyt ostaa käyttäjää niille. Tuhansia pistetään mopen vittuun ja vain kun kavereillakin on.
Sinähän pidät omaa mielipidettäsi täysin oikeana ja vaimosi omaansa täysin oikeana. Siinähän se ongelma varmaan pohjimmiltaan on, että kumpikaan ei ole valmis joustamaan. Sinulle on tärkeää, että säästätte ja vaimolle se ei taas ole tärkeää.
Meneekö teillä kumminkin yhteiset menot puoliksi? Ja vaimo vain pistää ylimenevän osuuden menemään? Vai onko sinulla edes tarkkaa tietoa? Kirjoitit kumminkin, että vaimosi suuttuu jos yrität yhteisiä rahamenoja selvittää. Täytyy sanoa, että kummallista on siitä suuttua! Taitaa totuus olla se, että sinä maksat enemmän ja vaimosikin aavistaa sen.
Pidäpä kirjaa omista tuloista ja menoistasi. Ja esittele ne sitten vaimollesi. Samalla voit tuosta luottokortin vinguttamisesta esittää havainnoliset mallit. Koska eihän siinä ole mitään järkeä joka kuussa vinguttaa visaa. Sitähän elää velaksi ihan joka kuussa. Sen ymmärtää jos siihen visaan turvautuu joskus.
Ehkä asenteesi on ollut hyökkäävä ja syyllistävä. Yleistät ainakin, kaikki naiset eivät tuhlaa. Tottahan sellainen yleistäminenkin ärsyttää. Mikä ihmeen shoppailuvietti?! Yhtä lailla miehet shoppaavat, mutta on vain jotenkin järkevämpää shoppaila autonosia kuin vaatteita ja meikkejä. Kumpi nyt sitten on tyhjänpäiväisempää. Bimboinahan vaatteita shoppailevia naisia pidetään.
Muutoin olen huono antamaan neuvoja, kun olen rahankäytöltäni samanlainen kuin sinä. Shoppailen jos siihen on varaa ja säästänkin välillä. Ja kulutusluottoihin en haksahda. Asennettasi voisit varmaan muuttaa, joustavuutta kehiin. Jos olet jo valmiiksi luonut teille yhteisen rahankäyttömallin ja "neuvottelet" siitä vaimosi kanssa niin eipä taida tuottaa tulosta.
Tietoa kokonaisuudesta on kovin vaikea saada, jos sitä kieltäydytään antamasta. Minusta olisi helppo katsoa luottokorttilaskulta ja tiliotteesta, mihin rahat ovat menneet, niin voisi keskustella ihan asiapohjalta, mutta "tämä nyt oli poikkeuksellinen kuukausi" tai "se on yksityisasia" tai "en halua, että arvostelet rahankäyttöäni" tulevat vastauksiksi. Tai mikset itse ostele ?
Myönnän, että olen asennevammainen ja ikävä. Ensin välttämättömät: asunto, ruoka ym. lopuilla (ensin kertyneillä) voi shopata, matkustaa, säästää ja tehdä kivoja asioita.
Minusta tuo käytös kuulostaa kyllä aika poikkeukselliselta. Jos shoppailu on pakonomaista eli se vaan jotenkin tapahtuu, vaikka muu oli mielessä, ja rahankäyttöä pitää vielä toistuvasti selitellä ja salailla... Tietysti ihminen itse on tuossa tilanteessa viimeinen huomaamaan, että jotain olisi pielessä, mutta näin tapauksesta lukiessa kyllä tuntuu siltä.
Jos vaimo ei suostu keskustelemaan rahasta, ehkä kannattaisi yrittää lähestyä asioita toisesta päästä: siitä, mikä saa hänet tekemään ostopäätöksiä. Tosin jos vaimo potee alitajuista syyllisyyttä shoppailusta, asia voi olla tosi vaikeasti lähestyttävissä.
Normaali shoppailu on kuitenkin sellaista, jonka voi lopettaa ennenkuin rahat loppuvat, ja rahankäytöstään pystyy puhumaan ainakin lähimmille ihmisille avoimesti.
voimakkaampi kuin miehillä.
Tokihan miehetkin kuluttavat mutta eivät yleensä kuluta huvikseen aikaa kaupoissa ja kyllä se rahankäyttö on paremmin hallussa ellei kyseessä ole isommat hankinnat ja lainanotto kuten vaikkapa auto.
Eihän siinä mitään jos osaa pitää huolta rahoistaan sekä yhteisistä mutta kaikenlaista tilpehööriä jos pitää naisen jatkuvasti olla ostamassa ja päivät kuluvat pyöriessä kaupoissa.
Näitä naisia on PALJON. Osa naisista vain niin sokeita kun "shoppailu on niin kivaa". Tästähän ei saa huomauttaa kun se on kai jotenkin sovinistista tai jotain. Sanoohan sen järkikin että jos kävelet kauppaan tunneiksi ja tulet ulos kaikenmaailman rojujen kanssa jotka jäävät makaamaan kaappiin niin rahat menevät aika hienosti hukkaan.
Joku sanoo vielä shoppailu harrastukseksi. Ok, eihän siinä mitään jos on oikeasti varaa siihen kaikkeen mutta kun ei ole niin ei ole.
Joissakin tapauksissa olisi sama kuin antaisi lapselle rahaa että ostaisi jotain järkevää. "Viikkorahat" menevät kyllä yleiseen humpuukiin.
Jos olet tällaisen naisen kanssa yhteisessä taloudessa niin pidä tarkemmin huoli rahoista ja tee oikea laskelma naiselle esiteltäväksi.
Arvaan kyllä miten siinä käy. Hän väittää miestä "pihiksi" tai sitten itkee ja parkuu kun ei ole varaa just heti saada sitä yhtä upeaa laukkua sieltä tietystä putiikista jossa se on tarjouksessa vaikka eihän sitä tule käytettyä kuin kaksi kertaa kymmenen vuoden aikana.
Barbielelunkin erilaiset asusteet maksavat maltaita, niitä leikkejähän osa nuorista ja vähän vanhemmista naisista haluavat leikkiä loppuikänsä.